6.12.2016

Lumikaaos

Kun edellisessä postauksessa kiittelin oikeasta talvesta ja kerroin sunnuntaiohjelmastamme, en postausta julkaistessani arvannut, miten talvi yllättääkään. Ristiäisten aikaan alkoi nimittän pyryttämään aivan kunnolla lunta ja sitä satoi yhteen putkeen monta monituista tuntia.

Ennen ristiäisten alkua minä menin auttelemaan juhlajärjestelyissä ja mies puolestaan tontille lumitöihin. Oli kolmen tunnin verran putsannut tavaroita ja paikkoja, jotta timpureilla olisi hyvät olosuhteet hommiin. Juhlien aikana lumituisku yltyi niin, että pihalla kulkeneiden kengänjäljet peittyivät hetkessä ja näkymä oli yhtä valkoista aavaa.

Timpurit olivat tulleet tontille, mutta eivät tietenkään startanneet hommia sellaisessa myrskyssä. Olivat majoittuneet matkailuautoon aamua odottamaan. Itse ajelimme juhlista illalla kotiin huonossa ajokelissä; tie oli täynnä lumivalleja ja näkymä oli kuin tähtien sodasta. Minulle tuli matkalla hurjan huono olo, en edes muista milloin viimeksi olisin ollut autossa niin huonovointinen. Kotona oli pakko katkaista kaikkien hyasinttien kukkavarret ja viskata ne pöpelikköön, en siinä olossa kestänyt kukkien tuoksua yhtään.

Eilisaamun valjettua olimme yhteyksissä raksaporukan kanssa. Lunta oli tullut loppusiltaan lähes kolmekymmentä senttiä ja lisää on taas luvassa. Sähkötkin olivat poikki. Sovittiin, että siirretään aloitusta pyryjen tuolle puolen, toivottavasti ensi viikkoon. Normitilanteessa hihkuisin lumesta ihan onnessani, mutta nyt raksan takia toivoisi, että hiutaleet hellittäisivät hetkeksi.

Armas osaa kyllä ottaa kinoksista ilon irti: ulkona sen lempipuuhaa on hyppiä lentävän lumen perässä, kun joku vain viitsii viskellä sitä sille. Mies on sitkeästi kolannut meidän pihaamme puhtaaksi, vaikka olen jo useampaan otteeseen ehdotellut, josko tänä talvena tilattaisiin aurauskalusto hoitamaan pihalumet...

Näiden meidän lumitilanteiden myötä on ollut hämmentävää lukea uutisista, että etelämpänä Suomessa on satanut vettä. On tämä Suomi vaan niin moninainen maa!

Onnellista itsenäisyyspäivää! :)


4.12.2016

Se tunne kun...

 ...valmistaudut siskontytön ristiäisiin ja saat olla miehesi kanssa hänelle kummina. ♥

 ...ulkona on oikea talvi, kunnon kinokset ja kaunis pakkasmaisema.

 ...ehdit yhden vapaapäivän aikana aloittaa joulusiivouksen ja tehdä piparitalon valmiiksi.

 ...oma tuotteesi on Koti ja keittiö -lehdessä.

 ...kuulet saunamökin rungon pian nousevan.

 ...koristelet kuusen oppilaiden kanssa luokkaan, laitat tilaan tunnelmavalot ja Jouluradion taustamusiikiksi - se tunne, kun lapset ihastelevat luokkaa ja toivovat, ettei sytytetä oikeita valoja, laitetaan radiota kovemmalle ja että tonttu toisi kirjeen kuusen alle.

Tällaisia tunteita on mahtunut tähän viikkoon. Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta joulukuu on ehdottomasti antoisin työkuukausi tällaiselle jouluhöppänälle kuin minä - muksujen kanssa saa fiilistellä joulua täysillä, bongata tonttuja ja kehitellä yhtä sun toista jouluista. Niin lapset kuin opekin pääsevät nauttimaan spesiaalista kuukaudesta. *<|:)

Ja voi vitsit, mitä kaikkea tulee mahtumaan tähän päivään! Starttaamme pian kotikonnuille, missä vietämme siskontytön ristiäisiä arvokkaassa kummiroolissa ja samaan aikaan timpurit saapuvat tontillemme saunamökkiä aloittelemaan. Huh, tässähän on ihan hepakassa!

Lämpöistä toista adventtia!


1.12.2016

Mustavalkoiset joulukortit x 4

Nyt se on täällä! Joulukuu! ♥ Tänä vuonna meiltä lähtee matkaan taas mustavalkoisia joulukortteja. Moderneja ja selkeitä, joissa joulujuju on pelkistetyn yksinkertainen. Näitä työstäessäni halusin ensimmäisenä keskittyä numeroon 24. Tuohon joulukuun maagisimpaan lukuun, johon ainakin itselläni kiteytyy kutkuttavaa odotusta ja lämmintä tunnetta. Visio kortista oli oikeastaan hetkessä valmis, mutta en osannut päättää, tilaisinko sitä mustalla vai valkoisella pohjalla - päädyin sitten molempiin. :)

Numerokorttien lisäksi halusin kehitellä vielä pari muuta vaihtoehtoa. Syntyi perinteisempi lumihiutale ja leikkisä amerikkalaispukin hohotus. Tällaisesta nelikosta on nyt helppo valita, minkä kortin lähettää kellekin. Tai no, rehellisyyden nimissä, aion kyllä nappaista korttikvartetin myös meidän omaan joulusisustukseemmekin. *<|:)

Joulukorttien lähettäminen on meille merkittävä osa joulua - niitä on ihana kirjoittaa ja vielä ihanampi löytää omasta postilaatikostaan. Nämä kortit on tehty puhtaasti omaan tarpeeseen, kuten kaikki muukin tekemäni grafiikka. Kun nämä miellyttävät omaa silmää, silloin ehkä joku muukin tykkää. Mikäli tällaiset joulukortit olisivat mieleisiä juuri sinulle - lähetettäväksi tai omaan sisustukseen - voit hankkia niitä täältä. Korttien kappalehinta on 2 €. Kooltaan ne ovat 10,5 x 14,8 cm ja materiaali on 350 g/m² -vahvuista offset-kartonkia. Takapuoli on kokonaan valkoinen.

Aiotteko te lähettää joulukortteja?


29.11.2016

Pieni ja punainen

Rapsakkaa pakkastiistaita! Yritin selailla blogia taaksepäin ja muistella, milloin viimeksi olen hankkinut jotain sisustuskampetta meille kotiin - siitä on aikaa. Heinäkuussa löysin vessaan uusia tekstiilejä, mutta muita juttuja en ole tänä vuonna ostellut. Enkä juuri viime vuonnakaan, sillä tuolloin päivitin joululomalla olohuoneen telkkuseinämän ja sitä edelliset hankinnat ovat kesältä 2015, Tanskasta. Voitteko kuvitella?! 

DIY-juttuja on kyllä piisannut, mutta tarvetta kauppaostoksille ei ole yksinkertaisesti ollut. Eikä ole varsinaisesti edelleenkään, vaan löysin pari viikkoa sitten pieniä ihanuuksia täältä Iisalmesta, paikalliselta vanhan tavaran kauppiaalta. Yhteensä kolme vanhaa esinettä. Tämä pieni ja punainen on niistä ensimmäinen, jonka haluan esitellä teille.

Kyseessä on vanha, peltinen laastarirasia. Ei ihan symmetrinen, vaan pikkuisen epäsuhta. Kuitenkin mahdottoman söpö! En tiedä olisinko innostunut sen punaisesta väristä muuna vuodenaikana, mutta nyt se tuntuu sopivalta ilopilkulta joulua odottaessa. Käyttötarkoitus rasialle oli heti selvä: olin nimittäin jo aiemmin mietiskellyt, mihin säilöisin lyhyet kynttiläpätkät. Rasia on niille nyt juuri oikeankokoinen.

Asettelin rasian paraatipaikalle, mustan kaappivanhuksen hyllylle. Tuossa se pilkahtaa tasaisin väliajoin silmään ja tuo sympaattisia, jouluisia ajatuksia mieleen. Niistä tosin ei ole nyt muutenkaan puutetta, kun viikonloppu tupsautti aivan mahtavan lumikerroksen - sillä on suuri vaikutus tunnelmaan. Työmatkaa ajellessani olen luukuttanut joululauluja antaumuksella ja suunnitellut joulukuun puuhia: siivouksia, loppujen jouluvalojen laittamista ja joululahjasalaisuuksia. On tämä vain i-ha-naa aikaa vuodesta. ♥


27.11.2016

Ruisleipää ja adventti-iloja

Minulla on riippuvuus. Ruisleipään. On ollut siitä saakka kun olen sitä pienenä ensimmäiset palaseni maistanut. Meillä ei ole koskaan hankittu (hätätapauksia lukuunottamatta) ruisleipää kaupasta, vaan äiti on aina tehnyt leivät itse. Mummolta peritystä juuresta ja omassa leivinuunissa. Tuskin on ihanampaa tuoksua kuin vastaleivottu, juuri uunista nostettu leipä. Tai jumalaisempaa makua kuin ulkoa rapea ja sisältä pehmeä, lämmin ruis.

Vuosien saatossa on äiti vannottanut useampaan kertaan, että sitten isona saan tehdä omat leipäni itse. Sitten kun on oma talo ja uuni. Vaan hups. Nykyaikana se ei olekaan itsestäänselvyys, että kaikista taloista löytyy leivinuuni. Ei meiltäkään tällä hetkellä. Sähköuuni on, joo, mutta siitä ei soisi puhuttavan samassa lauseessa ruisleivän kanssa - maku ja koostumus jäävät sähköuunissa auttamattomasti puolitiehen. Äippä-parka on siis saanut pitää tyttönsä leivässä edelleen. :') Seuraavaan taloon on kuitenkin uuni tulossa, joten pitänee alkaa opetella reseptiä ihan tosissaan.

Määrällisesti kulutan ruisleipää hurjasti, yli kaikkien mahdollisten suositusten. Kokonaisia leipiä saattaa kulua viikossa kaksikin kappaletta. Kaikkien kroppa ei tuollaista määrää kestäisi, mutta minulle leipä on aina ollut perusraaka-aine, jota ilman en osaa olla. Voisi kai sitä ihmisellä pahempiakin riippuvuuksia olla. :) Tosin, en ole meidän pesueessa ainut rukiin perään, näyttää tuo mieskin mussuttavan sitä melko hyvällä tahdilla!

Viikko sitten mainitsin, että VillaMaa Designin koivupuisella pannunalusella on meillä hieman omanlaisensa käyttötarkoitus. Ja tämä se on, versio leipälautasesta. Miten kauniisti vaalea koivu ja ruskea ruispinta sopivatkaan yhteen! Alusen koko on tähän käyttöön juuri sopiva: puupinnalle mahtuu juuri sen verran leipäpalasia, että ne tekevät kylläiseksi. Isommalle alustalle kun saatan humpsauttaa syömistä reilusti yli tarpeen.

VillaMaa Design -arvonta päättyi eilen ja voittaja on arvottu. 35 euron arvoisen tuotesetin pääsee itselleen valitsemaan AnKa, paljon onnea! Kiitos kaikille osallistujille. ♥ Muistakaa suosia suomalaista jouluostoksilla!

Mitä tulee adventti-iloihin, niin ne liittyvät lumeen ja viikonlopun touhuihin. Eilinen vierähti Kuopion Designjoulumyyjäisissä ja sinne olen starttaamassa hetken päästä tänäänkin. Ei meitä savolaisia suotta lupsakoiksi luonnehdita, sen verran mukavaa on ollut myyjäistellä. Ja myyjäkollegat - aivan huippuja! Toissayönä satanut lumivaippa oli mahtava yllätys, mutta vaikeutti "hieman" tavaroiden roudaamista. Ja autoiluakin - Ninnimoin Nina pääsi työntämään meikäläisen Tiinun irti lumihangesta. Mutta mitäs näistä, hauskoja juttuja muistella perästäpäin.

Iloista adventtisunnuntaita!

P.S. Äiti, minulla on pakkasessa enää yksi leipä jäljellä!


23.11.2016

Menovinkki: Kuopion Designjoulumyyjäiset

Keskiviikkomoikat! Täällä on toivottavasti viimeinen hötäkkäviikko menossa ennen joulukuuhun rauhoittumista. Sisustusaiheiden pariin en ole ehtinyt, mutta ajattelin tulla vinkkaamaan teille ensi viikonlopun tapahtumasta, jos suinkin pyöritte Savon suunnilla. Kuopiossa järjestetään nimittäin jälleen Muotoiluakatemian Designjoulumyyjäiset. Tänä vuonna myyjäiset ovat kaksipäiväiset, eli shoppailemaan pääsee sekä lauantaina että sunnuntaina, kumpanakin päivänä kello 10-14. Mukana on oikea superkattaus designmyyjiä tuotteineen, joten kannattaa ehdottomasti ottaa piipahdus viikonloppuohjelmaan! :) Viime vuonna pöhinä myyjäisissä oli aivan huikea. Ja siis jep, minäkin olen mukana Blawhi Graphics -tuotteiden kanssa.


Tapahtuman Facebook-sivulle pääset tästä

Nähdään viikonloppuna!


20.11.2016

VillaMaa Design // ARVONTA

Hyvää sunnuntaita! Täällä on megalomaaninen viikko loppumassa: olen normaalien opetöiden jälkeen jatkanut illat puotipuksuna pop up -puodissa ja sieltä kotiuduttuani hoitanut vielä päivittäiset verkkokauppatilaukset täällä kotona lähetyskuntoon. Toisin sanoen, olen herännyt työmaalle aamuisin kuudelta ja lopettanut uurastuksen iltaysin kieppeillä. Huh. Tänään mies puotipuksuilee puolestani, joten ehdin vähän hölläämään.

Tänään haluan esitellä teille yhden savolaisen pienyrityksen tuotteineen. Olette ehkä törmänneetkin naamakirjassa ajatelmaan, joka kannustaa hankkimaan joululahjat suomalaisilta pienyrittäjiltä. Minusta tuo eri profiileissa kiertänyt viesti on loistava muistutus siitä, että useimmiten heti nurkan takaa löytyykin paljon osaamista ja laadulla tehtyjä tuotteita - sellaisia, joita hankkii mieluummin kuin tarttuu ulkomaisen tai monikansallisen putiikin ovenripaan.

Täältä meidän savolaisten nurkilta löytyy VillaMaa Design, jonka tuotteet ovat kuopiolaisen Marianne Heikkosen suunnittelupöydältä lähtöisin. Olen tutustunut Marianneen ja hänen tuotteisiinsa oman yrittäjätaipaleeni myötä ja voin vilpittömästi todeta, että VillaMaa Designin valikoima on sydämellä suunniteltu ja taidolla tehty. Plussana vielä, että itse emäntä on mitä mukavin ja valloittavin ammattilainen!

VillaMaa Designin valikoimaan kuuluu kauniita tuoteperheitä, jotka ovat saaneet sympaattisia nimiä kuten Toimi ja Helmi (keittiötuotteet), Alma (huopakukkarot) ja Johto-Ville (johtosäilyttimet). Lisäksi valikoimasta löytyy käytännöllisiä yrttiruukkuja ja puhelin- ja tablettitaskuja. Mariannen suunnitteluote on urbaani, mutta kuitenkin luonnonläheinen. Tuotteiden muotoilu on skandinaavista ja laadukas toteutus takaa niille pitkän käyttöiän. Mallistot valmistetaan yhteistyössä lähialueen taitajien kanssa, mikä tekee niistä todellisia lähituotteita.

Meiltä löytyy Toimi-kuvioisia keittiötuotteita: puuvilla-pellavainen leivinliina, koivusta valmistettu pannunalunen, puulasta ja -haarukka. Näissä perinteisyys yhdistyy nykypäivään, sillä kuviointi jäljittelee traditionaalista, kudottua toimikaspintaa.

Kuvaamisen jälkeen nämä meidän tuotteet ovat olleet jo kovassa käytössä. Ja toimivat erittäin hyvin! Lasipullossa säilöttynä puulastan ja -haarukan kuviointi pääsee kauniisti näkyville, joten tuo pullo on tällä hetkellä majoittunut lieden viereen. Leivinliina taas roikkuu uunin rivasta ja toimii ensisijaisesti käsienpyyhinnässä, meikäläisellä kun on tuo leipominen jäänyt viime aikoina vähemmälle. Pannunalunen ei ole ollut omassa käyttötarkoituksessaan, vaan sille kehkeytyi heti eräs toinen tärkeä tehtävä. Mikä - sen kerron teille vasta ensi viikolla. ;)

Kollaasin kuvat: VillaMaa Design

Suunnittelimme Mariannen kanssa pientä kivaa teidän lukijoiden iloksi, joten pääsen arpomaan yhdelle onnekkaalle VillaMaa Designin tuotteita 35 euron arvosta. Voittaja saa itse valita tuotteet, jotka sopisivat parhaiten omaan kotiin tai pukinkonttiin.

Käykääpäs kurkkimassa verkkokauppaa ja jättäkää kiva kommentti boksiin - jokainen kommentoinut saa yhden arvan. Anonyymisti osallistuvilta tarvitaan sähköpostiosoite mukaan. Arvonta-aikaa on ensi lauantaihin (26.11.) klo 18.00 saakka. Minä ja Marianne osallistumme ensi viikonloppuna omien tuotteidemme kanssa Kuopion Designjoulumyyjäisiin, joten kalakukkokaupunkiin suuntaavilla on mahdollisuus tuotteiden livehypistelyynkin. ♥

Tsemppiä kaikille!


13.11.2016

Talvinen valo

Pesin vajaa pari viikkoa sitten kaikki meidän talon ikkunat. Sisältä, ulkoa ja välistä. Homma piti hoitaa jo syyslomalla, mutta silloin en saanut aikaiseksi. Nyt oli pakko, kun säätiedotus lupaili talventuloa. Aika tipalle menikin, sillä ikkunanpesupäivä oli viimeinen nollakeli - seuraavana päivänä pakastui ja perästä seurasivat lumihiutaleet. Joku toinen olisi tietysti voinut jättää koko pesurupeaman tekemättä, mutta minä en saa mielenrauhaa, jos ikkunat eivät syksyisin ja keväisin tule pestyksi. :)





Pesukierroksen jälkeen irrottelin ja pesin kaikki verhot. Väitän tunteneeni talon koleammaksi ilman verhoja, joten silitin ne kuivumisen jälkeen heti takaisin ikkunoihin. Tämä työhuone oli kuitenkin poikkeus: aiemmin täällä oli ikkunassa kappa ja mustat sivuverhot. Mallasin niitä kyllä jo paikoilleen, mutta jätin laittamatta. Tila pimeni huomattavasti, enkä sitä halunnut. Pianokin näyttää valkoisemmalta, kun ulkoa tulvii valoa esteettä. Vielä harkitsen, laittaisinko ikkunaan pelkän kapan, vähän erilaisen kuin aiemmin...

Mitä tulee tähän talviseen valoon ylipäätään, niin pikkuisenko tykkään! Niin ihanaa, kun valo on kuulaan sinertävää - ei sellaista kellertävää kuten mustan, märän maan aikaan. Erityisesti näkymä työhuoneeseen on mieleinen: huoneessa on paljon vaaleita pintoja, jotka näyttävät lumikeleillä jotenkin vielä kertaantuvan.

Onko teillä vuosittaisia ikkunanpesuaikatauluja vai putsaatteko kun huvittaa? 

P.S.Tänään on kaikkien isien päivä. Onnea siis kaikille isille ja isänmielisille! :)


9.11.2016

Mökin sokkeli valettu





Jippii! Yksi etappi saavutettu: mökin sokkeli on nyt valettu. Pikkuisen jännitimme pakkasten ja lumimäärän kanssa, mutta onneksi talvi on startannut täällä Savossa maltilla. Perustustiimi tuli pystyttämään mökin sokkelimuotit valmiiksi maanantaina ja eilen betoniauto pumppasi massan paikoilleen. Ihan tuosta noin vain ei perustuksia tulla valamaan, vaan sitä ennen on meidän omien töidemme osuus ollut jo merkittävä.

Pitkin kesää ja syksyä olemme möyrineet pohjaa rakennuskuntoon: on vedetty putkia ja johtoja, asennettu sähköjä, ajettu maata ja tarvikkeita, järjestelty asioita puhelimessa ja kirjallisesti, rakennettu mökin pohjaa ja niin edelleen. Monenlaista hommaa, joista kaikista ei kannata edes raportoida - raksailleet kyllä tietävät, miten paljon aikaa ja vaivannäköä voi kulua pieneltäkin tuntuvaan juttuun.

Viimeisin puristus on ollut nyt tämä sokkelivaihe. Siitä ajattelin postata muutaman kuvan verran, jotta hahmotatte pikkuisen työvaiheita ja puuhiamme täällä viimeisen viikon ajalta. Näin edettiin:

Viikko sitten teimme miehen ja pikkuveljeni kanssa pitkän päivän raksalla, kun tasoitimme mökinpohjan ja asettelimme finkut (Finnfoam-eristeet) oikeaan kohtaan sokkelin ja terassipilareiden alle.

Pikkuveljeni oli mittamestari, joka mittasi sokkelin kohdilleen, veti linjalangat ja merkkasi kulmapisteet paikoilleen. Kulmapisteet kävimme merkkaamassa lopullisesti vielä sunnuntaina. Samalla mies veti maadoituskuparin sokkelin ympärille.

Maanantaina perustustiimi ahkeroi muotit paikoilleen. Pakkasen vuoksi muotteihin vedettiin sähkövastukset betonin kuivumisen avuksi. Jännityksellä kyselin, olivatko kulmapisteet jäljiltämme oikeilla paikoilla; olivat kuulemma tosi hyvin. Isompiin paikkakuntiin poiketen täällä korven keskellä ei kunnan puolesta ole merkkaustiimiä, joka kävisi suihkimassa nurkat kohdilleen. Omiksi hommiksi onnistuttiin kuitenkin kuten piti, jeij.

Eilen betoniauto tuli täyttämään muotit betonimassalla. Pakkasta oli puolet vähemmän kuin maanantaina, joten valupäivä sattui säiden puolesta hyvin kohdilleen.

Itse kerkesin töistä valua katsomaan vasta, kun perustustiimi oli jo peittelemässä muotteja. Betoni kovettuu aika nopsasti, joten muotit puretaan pois jo huomenna.

Noin viikon sisällä on meillä edessä sitten sokkelin sisätäytön, ulkopuolisen routaeristyksen ja ulkotäytön tekeminen. Sen jälkeen Dekotalon pystytysporukka alkaa pystyttämään runkoa. Jännää, ja niin konkreettista!

Sellaista tänne. Päivät ovat olleet säiden puolesta todella kauniita. Ajatella, että tuota samaa auringonpaistetta ja maisemaa pääsee ensi vuonna katselemaan omasta mökistä käsin, myöhemmin itse talon olkkaristakin... Pakahdun.


6.11.2016

Moderni joulukalenteri

Sunnuntaihuomenta! Nyt pukkaa peräkkäin toinen postaus mustavalkoisilla grafiikkakuvilla - yleensä ripottelen väliin muitakin aiheita, mutta tällä kertaa ei pysty. :') Olen nimittäin kovin hotäkässä, sillä tällä viikolla sain lähetyksen, joka sisälsi suunnittelemiani joulukortteja ja nämä joulukalenterit. Korteista tuonnempana, nyt huomio kalentereihin. 

Olenhan kertonut teille, että meillä on joulukuussa jos minkälaista seurantavälinettä: DIY-versio miehellä, minulla perinteinen suklaakalenteri ja pankin Hippo-kuvakalenteri (älkää pyytäkö tarkempaa selitystä, heh) sekä Armaksella koirien oma suklaakalenteri. Halusin kuitenkin kehitellä näiden rinnalle vielä mustavalkoiseen teemaan sopivan, modernin joulukalenterin. Selkeän ja yksinkertaisen, joka sopii skandityyliseen sisustukseen. Ja tällainen siitä tuli!

A4-kokoisen kalenterin idea on hyvin simppeli: avattavia luukkuja ei ole, vaan eletyt päivät merkataan siihen itse. Vaikka rastittamalla tai värittämällä. Itse suunnittelin värittäväni punakynällä kunkin palleron valkoisen alueen. Vielä en tosin tiedä, valitsenko meille itsellemme musta- vai valkopohjaisen version.

Joulukalenteri on painettu 350 g/m²-vahvuiselle offset-kartongille, joka on melko tuhti materiaali. Näissä kuvissa valkopohjainen versio ei kosketa tuohon mustaan pulloon ollenkaan, vaan liippaa vain toisesta ylälaidastaan neulasiin. Kalenteri pysyy siis hyvin pystyssä, jos sen haluaa laittaa nojailemaan vaikkapa hyllylle. Itse taidan käyttää esillepanossa hyväksi havaittua, klipsillistä pahvialustaa.

Olenko muuten koskaan kertonut tuon vanhan matkalaukun tarinaa? Se on ukkini siskon vanha ja oikeasti kovassa käytössä ollut. Mukana kulkeneessa nimilapussa lukee omistajansa nimen lisäksi Emäntäkoulu, Runni. Emäntäkoulu perustettiin Runnille 50-luvulla, ja veikkaan ukin siskon olleen sen ensimmäisten vuosien oppilaita. Laukun kylkiosat ovat pahvia, ripa nahkaa ja lukot ja kulmat metallia. Oikeasti laukku oli ruskea, mutta maalasin sen vuosia sitten valkoiseksi. Aivan ihana aarre; minusta juuri tällaiset asiat ja tarinat tuovat kotiin sielua.

Kalenteriin palatakseni: jos tällainen miellyttää, löydät omasi täältä. Minua vähän huvittaa selata kaupan valikoimaa tällä hetkellä... Huomaa, että sen puotipuksu on hieman jouluhöppänä. *<|:)

Kaunista päivää!


2.11.2016

Iloa, kiitollisuutta ja mustavalkoisia pakettikortteja

Enpä olisi koskaan osannut kuvitellakaan, miten hurjan paljon saan teiltä apua lattiaongelmaamme. KIITOS! ♥ Alunperin ajattelin vain kartoitella valikoimat ja mahdollisuudet itse läpi, esitellä blogissa sitten vasta lopullisen päätöksen. Mutta onneksi tuli tenkkapoo, johon älysin pyytää ideoita, sillä vinkkejä tuli paljon ja niistä oli ennen kaikkea suuri hyöty! 



Sunnuntai-iltana aloittelin tutkimaan antamianne vinkkejä ja ensimmäiseksi tartuin punahallakko-blogin A:n jättämään ideaan puulattivaihtoehdosta. Kerroinhan meidän jo hylänneen kaikki puulaudat niiden kustannusten ja monimutkaisten asennustapojen vuoksi. A kuitenkin vinkkasi vaihtoehdosta, joka ei tarvitsisi erikoisia alusrakenteita ja joka sopisi yhteen lattialämmityksenkin kanssa. Kyseessä on Parlan 3X-mäntylattia, jota googlettelin jännittynein sormin... Ja voi vitsi, rakastuin! Melkeinpä voisin jo uumoilla, että tätä otetaan. Olin niin hötäkässä ajatuksesta, että voisimme sittenkin saada puuta lattiaan, että yöunet jäivät sunnuntain ja maanantain välillä aika lyhyiksi. Vielä aamuyölläkin minä vain valvoin onnellisena ja kuvittelin mielessäni uusia, ihania lattioita. :')

Kaikenlaiset vinyylivaihtoehdot olin alunperin sulkenut mielestäni automaattisesti pois, mutta monen koirallisen ja koirattoman lukijan vinkistä vinyylilankkuihin kannattaakin ehdottomasti paneutua. Sen aion tehdä seuraavaksi, vaikka ihastus tuohon Parlan tuotteeseen iski kovasti. En halua meidän joutua jossittelemaan jälkeenpäin, joten tarkoitus on kartoittaa vielä nuo vinyylitkin kunnolla, tiedä vaikka niistä nappaa joku vieläkin kovemmin. Mutta vielä kerran, iso kiitos kommenteista! Olen ollut täällä aivan häkeltynyt siitä, miten suuri apu niistä oli lähes jo umpikujalta tuntuvalta tilanteeseen. ♥



Toinen iloa ja kiitollisuutta tuottava asia hoitui eilen, kun teimme miehen ja pikkuveljeni kanssa pitkän illan raksalla. Mittasimme saunamökin lopullisen sijainnin ja hieroimme finkut (Finnfoam-eristeet) paikoilleen. Sokkeli valetaan niiden päälle ilmeisesti maanantaina. Yhteensä urakkaan meni seitsemän tuntia, jonka teimme normaalien työpäiviemme jälkeen; rutosti mittaamista, linjalankojen vetoa, alustan tasaamista, läkähtymiseen asti lapioimista ja finkkujen millintarkkaa asettelua laserin ja vatupassin avustuksella. Ilta oli pitkällä, kun saimme peitellä pohjan pressuilla, kerätä kamppeet autoihin ja sammutella työmaavalot - tontilta pääsimme starttaamaan kotiin iltakymmeneltä, huh. Tänä aamuna piti ensimmäiseksi kävellä lääkekaapille, sen verran jomotti lihaksissa.

Seitsemän vuotta nuorempi veljeni valmistuu tänä syksynä rakennusinsinööriksi. Eilen mietin, että missä välissä tuosta pikkuisesta jäppisestä on kasvanut niin iso mies, että osaa neuvoa isosiskoa?! Hyvä vaan että on avuksi, ei me miehen kanssa oltaisi kahdestaan pystytty eilistä uurastamaan ilman broidin työnjohdollista otetta. Mutta iloa ja kiitollisuutta, niitä oli ajatuksissa eilenkin.

Tämän postauksen kuvituksena olen käyttänyt mustavalkoisia pakettikortteja, joita löytyy Blawhi Graphicsin verkkokaupasta. Kortteja on saatavilla niputtain joko yhtä kuosia kerrallaan tai yhdistelmänä.

Lumista keskiviikkoa!
(Hyvä että saatiin eilen hommat tontilla valmiiksi - nyt työmaa lepää siellä nätisti peitettynä eikä lumesta tarvitse huolehtia saati myllätä töitä sen keskellä.)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...