19.2.2017

Sunnuntaina mielessä

Pää on tunkutäynnä ideoita! 
Pitäisi tajuta, että osa niistä voi pysyäkin vain ajatuksina, ei kaikkia tarvitse yrittää toteuttaa.

Pelottaa ja jännittää mökin kattohommat. Kunpa kaikki menisi hyvin.

Pitäisiköhän jo sammuttaa ulkoa viimeiset jouluvalot?

Hyviä sytykkeitä nuo pahviputkien pätkät. Pitäisikin poltella takkaa ahkerammin.

Lunta tupruttaa koko ajan. Ei innostaisi enää kolata! Armaskin pitäisi lenkittää.

Missähän olisi tänä vuonna hyviä myyjäisiä?

Mitenköhän se huominen palaveri menee? Kunpa onnistuisi.

Montako viikkoa on vielä hiihtolomaan?

Voisiko karhu olla seuraava trendieläin?

Omituista, että tuo fiikus on säilynyt meillä melkein jo vuoden hengissä.

Huhtikuusta on tulossa hurja.

Olipa hyvät aamukahvit.





Maha vääntyy jännityksestä. Varmaan pakko startata katsomaan niitä kattohommia.

Mitä teillä on mielessä? 

 

16.2.2017

Asettunut keittiö

Myönnän, minulla on ollut pitkään dilemma meidän keittiömme kanssa. Periaatteessa se on ollut ihan hyvä, mutta kuitenkin jokin tuntuu olleen puolitiessä. Viime viikonloppuna saavutin huoneen kanssa merkkipaalun, kun huomasin ajattelevani, että vitsit, tämähän natsaa!

Syy siihen, miksi ei ole aiemmin natsannut, lienee kalusteissa ja pienemmissä tavaroissa. Kun kiintokalusteet ja välitilan kivilaatta ovat pelkistetyn viileitä, sotivat entiset tuolit niiden kanssa romanttisuudellaan. Metalliset Tolixit toivan tilanteeseen kaivatun muutoksen. Piensisustus tuntuu taas menneen kohdilleen siinä vaiheessa, kun valkoiset ja harmaat sävyt saivat rinnalleen tarpeellisen määrän puuta, ruskeaa paperia ja kuvioituja astioita.

Pienempien tavaroiden suhteen olen pitänyt hyvin riisuttua linjaa. Kuten olen jo aiemminkin blogissa maininnut, ahdistun heti jos keittiön tasoilla on ylimääräisiä tavaroita. Sallittua perussettiä ovat vain kahvinkeitin ja kahvinpurulaatikko, talouspaperiteline, pieni tarjotin, tiskiaine ja tiskiharja. 

Kesästä 2015 lähtien tuohon keittotason viereen on alkanut muodostumaan asetelmakokonaisuus, joka tuntuu nyt saavuttaneen valmistumispisteensä. Siihen kuuluu musta marmorilaatta, teepannu, pari leikkuulautaa, jätskikupit, keittiövaaka ja paperipussiin kootut erikoiskahvit. Laatta, pannu ja takimmainen leikkuulauta ovat Tanskasta ja olen niihin parin vuoden jälkeenkin tosi tykästynyt. Ihan naurattaa tämä keittiön sisustustahti, mutta nyt on oikeasti hyvä.

Keittiönpöydän päätyyn tykkään laitella sellaisia tavaroita, joita muuttelen useammin. Nyt alkuvuoden ajan on niiden alustan virkaa toimittanut tuo kapea leikkuulauta. Jos jotain olennaista vielä haluaisin tilassa päivittää, olisi se ruokapöydän alla oleva matto. Ei siksi, että nykyisessä olisi mitään vikaa, vaan vaihtelun vuoksi. Mattopäivityksiä ei kuitenkaan ole nyt oikeasti suunnitelmissa, korkeintaan ajatusleikin tasolla. :)

Mukavaa torstaita!


14.2.2017

Ystävänpäivänä

Tänään en höpise ylimääräisiä, vaan ojennan tämän virtuaalikimpun ja tiivistän ajatukseni: 

Kiitos, että olet siellä. Toivottavasi päiväsi on ihana, iloinen ja romanttinenkin. ♥


11.2.2017

Tupakollaasi

Mökin osalta olen tähän saakka postannut raksakuulumisia. Arvaatte ehkä, että ei täällä kuitenkaan pelkästään teknisiä asioita olla mietitty, vaan sydäntalven hämärässä on mieli lipsahdellut välillä sisustuksenkin puolelle. Nyt ajattelin koota noista sekalaisista pyörittelyistä pienen kollaasin, josta saa selkoa, minkä tyylistä kokonaisuutta olen mökin tupaan hahmotellut.

Selkeää, graafista, skandinaavista ja rouheaa. Valkoista, mustaa, harmaata ja vähän vaaleaa puuta. Mökin tupa ei ole suuri, vaan vajaaseen 16 neliöön olisi ympättävä kaikki mahdollinen: sisäänkäynti, keittiö, oleskelutila ja portaat parvelle. Kaikkien toimintojen olisi soinnuttava ulkonäöllisesti saumattomaksi kokonaisuudeksi, mutta oltava sitä myös mahdollisimman tehokkaasti. Tässä on joutunut oikeasti pohdiskelemaan, mitä ovat ne ydinasiat, joita neliöistä on löydyttävä. Muut hipleet jäävät väistämättä pois.

1. Integra Black -kaapinovet ja koivutaso / Epoq, Gigantti | 2. H:70 -jakkara / Tolix | 3. Eames RAR -keinutuoli / Vitra | 4. Block-matto / House Doctor | 5. Lampunkanta + lamppu / PR Home | 6. Stella-pöytävalaisin / Pholc | 7. Meriheinäkori / Granit | 8. Bazar-seinävalaisin / By Rydéns | 9. 3X-mäntylattia / Parla | 10. Gotland-vuodesohva / Kodin1 - - kuvat valmistajilta

Tupaan on tulossa i-mallinen keittiö, jossa seinänvierustalle asettuvat kapea liesi, vesipiste ja lyhyt laskutaso. Keskilattian puolelle sijoittuu yhdensuuntaisesti samanmittainen saareke, johon mallaillaan pieni jääkaappi, yhdistelmäpakettina toimiva uunimikro ja vähän sijaa säilytykselle. Saarekkeen toiselle puolelle jää tilaa muutamalle korkealle jakkaralle, joten saareke toimii myös ruokapöytänä. Kollaasiin valitsin jakkaroiksi valkoiset Tolixit, mutta voi olla, että nämä vaihtoehdot vielä elävät.

Yläkaappeja ei keittiöön tule kummallekaan puolelle. Olen varmaankin jo vuoden pohtinut, uskallanko taipua mustiin alakaappipintoihin - lähinnä siksi, tuleeko väriä liikaa noin pieneen tilaan. Lattianvalun jälkeen olen viimein vakuuttunut mustasta valinnasta, joten enää en pohdiskele: black it is. Työtasoiksi on tulossa vaaleaa koivua. Keittiötoimittajia emme ole vielä alkaneet kunnolla kartoittamaan, sillä kaapistojen pituus on auki porrasratkaisun selkiytymiseen asti; portaat nousevat vinosti keittiön päällä, mutta vielä emme tiedä, missä kohti ne leikkaisivat pöytälevyä. Kollaasissa on Gigantin Epoq-keittiöiden vaihtoehto, joka ainakin olisi mieleinen.

Mökin tupaan meillä tulee perusvaloiksi kattoon upotetut LED-spotit, mutta keittiön puolella haluan tyylitellä vähäsen. Saarekkeen päälle tulee todennäköisesti PR Homen valikoimasta jotkut roikkuvat lampunkannat lamppuineen ja lieden päälle Bazar-seinävalaisin. Tuon Bazarin hankin meille valmiiksi odottelemaan jo viime vuonna ja se oli ensimmäinen asia, jonka listasin sähkömiehelle asennettavaksi. :')




Mökin sohvan valitseminen saattanee muodostua pieneksi haasteeksi. Käytännöllisyyden vuoksi olisi löydyttävä levitettävä malli, mutta se ei saisi juurikaan näyttää sellaiselta. Väriksi haluan ehdottomasti vaaleanharmaan ja mallista pitäisi löytyä kulmaa tai divaania. Heittotyynyjä ei mielellään saisi olla, vaan paremminkin tuollaiset kiinteämmät kappaversiot. Kollaasiin löysin Gotland-vuodesohvan Kodin Ykkösen verkkokaupasta, mutta hitsi kun tuota ei pääsisi testaamaan missään etukäteen.

Ikkunanäkymää katsellessani olen päättänyt, että tupaan on saatava kiikku. Kesästä 2014 lähtien olen haaveillut mustasta RAR-keinutuolista, joten se oli luonnollista hahmotella kollaasiinkin. Voi kuitenkin olla, että mökin tupaan sopii paremmin perinteinen malli ja RAR olisi hankinta sitten vasta varsinaiseen taloon.

Lattiamateriaalin suhteen ovat ajatukset aika vahvasti lukkiutuneet Parlan 3X-mäntylattiaan, joka käsiteltäisiin itse valkoiseksi. Kollaasissa tuo käsittelemätön pinta näyttää sikahyvältä, mutta tunnen itseni: keittiötasojen koivupinta riittänee puupilkahdukseksi. Seinien osalta vielä pohdituttaa, laittaisimmeko valkoista paneelia vai maalaisimmeko vain valmiin levypinnan. Onneksi tätä ei tarvitse olla vielä päätettynä. Jos päätyisimme maalaamaan, olisi sävynä valkoisen sijaan hillitty harmaa.

Piensisustusta ei tupaan paljoa mahdu levittelemään, mutta ainakin yksi riisikori sieltä on löydyttävä sekä jotain betonista. Vähän kutkuttaisi kokeilla itse betonilampun tekemistä, Siis että valaisin lampunkannan ja tökkäisin siihen pyöreän lampun. Katsotaan. Matoksi olisi ihana tuo Block, mutta sen sävy mietityttää, Oikeasti kun maton "valkoiset" alueet ovat harmahtavia - näyttäisikö se valkoiseksi käsitellyllä lattialla vain likaiselta...

No, nyt pääsitte jyvälle siitä, mitä on luvassa. Parvi tietenkin tuo vielä oman lisänsä säilytys- ja hengailutiloihin, joten siitä pitää tarinoida toisella kertaa. Ajatukset ovat olleet aika vahvasti tässä tuvan puolella, joten näin selkeitä suuntaviivoja ei vielä muista tiloista ole. Ennen parvea tuumaillaan varmasti tovi jos toinenkin pesutilojen ratkaisuja.

Mukavaa viikonloppua!


8.2.2017

Mörönpersiissä

Heh, ihan pakko oli laittaa tuo otsikko; postauksen aiheena on siis kodin sijainti ja arkiset ajomatkat. Sana on pyörinyt mielessä ja puheissa viime aikoina paljon. Toissapäivänä piipahdin töiden jälkeen siskon luona kahvilla ja kupista otetta irrottaessani totesin, että "Jaahas, pitäisi lähteä ajelemaan sinne mörönpersiiseen". Siis Rautavaaralta Iisalmeen, joka tekee matkassa yhteen suuntaan noin 73 kilometriä. Tavallisesti tuo ilmaisu liittyy pimeään paikkaan, mutta meillä se on vakiintunut viittaamaan pitkän matkan päässä ja eristyksissäkin olevaan sijaintiin.

Sisko huomioi heti, että riippuu aika pitkälti tulkitsijasta, missä tuo mörönperse on. Jos tehtäisiin gallupia, tuskin moni nostaisi yläsavolaisen kaupungin syrjäisemmäksi paikaksi kuin pienen korpikunnan. Vaan kun se riippuu juuri siitä, miltä kantilta katsoo. Se riippuu siitä, missä kokee elämänsä keskipisteen olevan. Erityisesti nyt raksakuvioiden myötä minulle on kerta kerralta käynyt pitkäpiimäisemmäksi ajella tuota jokapäiväistä ajomatkaa. Kun saisi jo vain pysyä Rautsilla; siellä, mistä olemme miehen kanssa molemmat kotoisin. Suuri onni on, että minulla on paikkakunnalla jo vakituinen työpaikka - sen vuoksi tuota välimatkan ajelua tulee.

En oikein tiedä, mistä minulle kumpuaa näin tuju kotiseuturakkaus. Ei se ole aina ollut näin vahva; kytenyt kyllä ikiliekillä, mutta vahvistunut viime vuosien aikana. Etunenässä se liittyy turvallisuuden tunteeseen, joka koostuu sosiaalisesta verkosta, itselle tutuista ja tärkeistä paikoista sekä mielekkäistä ajanviettomahdollisuuksista. Oikeastaan nämä kaikki puuttuvat minulta Iisalmesta, mikä selittää jo merkittävästi sitä, miksi koen nykyisen asuinkuntamme sijaitsevan mörönpersiissä: täällä olen kaukana ja eristyksissä omista huudeistani.

Oma mielenrauhani on säilynyt aiemmin sen tiedon avulla, että Iisalmi-vuodet ovat vain väliaikaisia, olosuhteiden pakottamia. Taloa tänne rakennuttaessamme arvelimme kevyesti, että viipyisimme katon alla ehkä kolmisen vuotta - nyt ollaan siis jo reilusti yliajalla tuosta heitosta. Elämästä täällä on tullut kyllä rutiinia ja pitkiin ajomatkoihin on tottunut, mutta siltikin elo tuntuu soljuvan vähän puoliteholla. Vai tuntuuko se nyt vain siltä, kun tietää muunlaisen arjen odottavan jo jossain nurkan takana?

Iisalmelaisin silmin meidän kotimme ei sijaitse mörönpersiissä. Päinvastoin, olemme juuri sopivasti rauhallisemmalla haja-asutusalueella mutta kuitenkin kaupungin kyljessä. Maisemat ja liikennereitit ovat loistavat. Kodissa itsessään ei ole murusenkaan verran aihetta marmatukseen; jos taloja voisi liikutella, voisin siirrättää nykyisen heti uuteen osoitteeseemme. Ehkä juuri kodin ihanuuden vuoksi olen pystynyt asettumaan hetkeksi kaupunkilaiseksi: näiden seinien sisäpuolelle on voinut rakentaa minikoossa sen turvallisen ympyrän, jota ei ole edes yrittänyt tavoitella omien tilusten ulkopuolelta.

Jos jotain positiivista ajattelisi ajokilometreistä, ovat ne nyt viime aikoina helpottuneet huomattavasti. On paljon motivoivampaa startata, kun auringonnousu sarastaa jo taivaanrannasta. Matkalla horisontti ehtii näyttäytyä monissa eri väreissä, joten varsinkin mäkien päältä maisemat leviävät edessä hurjan kauniina. Olen useasti miettinyt, että kun olisi videoiva kojelautakamera, saisi hienoja pätkiä tänne blogiinkin näytettäväksi.

Älysin ennen vuodenvaihdetta ruveta juomaan aamukahvit koulun sijaan kotona. Sillä on ollut mullistava vaikutus jaksamiseen ja turvallisuuteen: kun ennen taistelin unta vastaan ja meinasin nukahtaa rattiin joka toinen aamu, nyt ei ole enää väsyttänyt ollenkaan.

Positiivisesta asenteesta huolimatta kilometrit eivät välimatkalla kuitenkaan lyhene. Äskettäin verokorttia tarkistellessani huokasin lukemia äänekkäästi: pelkästään työmatkoista minulle kertyy vuoden aikana ajokilometrejä reippaat 32 000. Etätöihin ei minun työnkuvassani ole minuutinkaan verran mahdollisuutta. Miehellä sen sijaan on, joten ainakaan teoriassa hänen ei tarvitsisi liikahtaa tulevaisuuden kodistamme päivittäin työpaikalleen Iisalmeen.






Kyllä tämä tästä, saisi vain toppuuteltua ajatuksiaan vielä hetken aikaa. Tällaiselle hötkyilijälle se on kuitenkin aika haasteellinen tehtävä. :')

Löytyykö teistä lukijoista muita työmatkailijoita? Entä kotiseuturakkaita? Aurinkoista keskiviikkoa!


5.2.2017

Kotimaa 50x70

Vuoden alkukuukaudet ovat minulle aina jollain tapaa tuotteliasta aikaa. Olen huomannut, että aina tammi- ja helmikuisin teen paljon luovia juttuja; sellaisia, joihin muina kuukausina ei välttämättä aika riitä. Jostain syystä alkuvuodet tuntuvat aina väljemmiltä. Ehkä siksi, kun itseään ei ole vielä buukannut kaikenlaisiin hommiin ja menoille. Tai siksi, että jouluun ja uudeksi vuodeksi sai pakettiin monet työt, joita ei tarvitse puhdistaa pöydältä enää nyt. Oletteko te havainneet samaa ilmiötä?

Viime vuonna aloitin vuoden olohuoneen sisustusmuutoksilla, tänä vuonna ylimääräinen energia on ohjautunut grafiikkaosastolle. Kuin tilauksesta, sain vuodenvaihteessa yhdeltä asiakkaalta koskettavan viestin. Kerroin tämän taustan jo aiemmin Facebookissa, mutta tässä se vielä bloginkin puolella.

Asiakas oli ihastunut ulkomaisten matkakarttojen ideaan, mutta totesi allapäin, ettei heidän perheellään ole koskaan mahdollisuutta reissata maailmankarttoja läpi. Hän esitti kauniin toiveen, olisiko minun mahdollista tehdä samantyylistä Suomi-versiota, jossa olisi listattuna helpommin saavutettavat oman maan kohteet. Idea kuulosti aivan loistavalta! Mikä olisikaan parempi ajankohta tehdä Suomi-aiheinen printti kuin tänä vuonna – paitsi 100-vuotissynttäreiden kunniaksi, myös kannustamaan ihmisiä reissaamaan oman maamme upeissa ja ainutlaatuisissa kohteissa. Juuri niissä, joissa olemme mekin miehen kanssa matkailleet.

Niinpä syntyi tämä KOTIMAA-juliste, jonka koko on 50x70. Printtiin on kirjattu pystyriveittäin kaikki Suomen kunnat: vierailtujen kuntien nimet voi värittää sitä mukaa kun niitä saa koluttua. Riveillä on muutamia extrakirjaimia, jotka saa värittää sitten, kun kaikki riviltä löytyvät kunnat on väritetty. Jos värikyniin ei ole paloa tarttua, on juliste kaunis tällaisenaankin ja aiheuttaa joka tapauksessa innon kesän roadtripin suunnitteluun. 

Olemme miehen kanssa tehneet roadtrippejä Suomessa ristiin rastiin, joten printti tuntuu hyvin omakohtaiselta. Oikeastaan kaikki parhaat lomareissumme ovat olleet niitä, kun olemme kierrelleet paikkakunnalta toiselle: katsottu, missä olisi mukava tapahtuma tai käyntikohde ja otettu sieltä ex-tempore majoitus. Viime kesänä ehdimme vain yhdelle roadtripille ja toissakesän reissukohde oli Tanskassa. Pikkuisen on jo siis kotimaan matkailuvajetta päässyt syntymään, mutta toivottavasti saisimme korjattua asian tänä vuonna!

Halusin julisteeseen valkoiset kehykset, mutta sellaisia ei meiltä sattunut tähän hätään valmiina löytymään. Perustin sitten eilen keittiöön pienen maalauspisteen ja sudin mustat kehykset valkoisiksi. Onneksi tuonne varastoon on karttunut jo hyvä kokoelma erilaisia maaleja, niin aina löytyy jokin tökötti äkkipuuskaan. Valmiin kehyksen asettelin olohuoneen pitkälle tasolle telkun viereen.

Juliste löytyy verkkokaupasta, missä on vielä tämän päivän ajan isompien pakettien toimituskulut alennuksessa (normaalisti 5,90 € per printtilähetys, nyt 2,50 €). 

Tykkäättekö te matkailla kotimaassa vai hurautatteko mieluummin ulkomaan kohteisiin? Antakaapas vinkkejä, jos olette löytäneet Suomesta jonkin upean helmen! :)

Suloista sunnuntaita!

3.2.2017

Rännit ja lattia - done

Mökillä on nyt lattia, kuten kännykuvista näkyy! Tämä etappi tuntuu tähänastisista raksailuista onnellisimmalta - kävellä nyt oikealla lattialla. ♥ Instasta voitte kurkata kuvan tätä vaihetta edeltäneistä sunnuntain ähräilyistä, kun vedimme sähkärin kanssa valun alle tulevia sähkökaapeleita kiinni teräsverkkoihin iltamyöhäiseen saakka.

Oletimme, että mökki olisi nyt valun jälkeen märkä kuin sademetsä, mutta vesipisaroiksi tiivistynyttä kosteutta ei olekaan ollut juuri yhtään. Kun täällä Iisalmessa sai aikoinaan luututa useampana päivänä ikkunoita kuiviksi, mökillä olen vetäissyt vain kerran muutamat pienet pisarahelmet ikkunoista.

Myös rännit asennettiin tällä viikolla paikoilleen. Valitsimme tuollaiset tummanharmaat, kuten katto ja ikkunoiden ulkopuitteet. Asennuspoitsut olivat aloittelemassa hommia juuri silloin, kun piipahdin tiistaina katsomaan valmista valua ensimmäistä kertaa. Olivat ajelleet Oulusta saakka tekemään noita muutamia rännivetoja.

Työmaa saa nyt kuivaa rauhassa tovisen. Tässä odotellessa pitäisi valmistella läpivientiasioita sekä hankkia ja asentaa tikkaat kattosiltoineen. Sitä vain mietiskelimme, että millä ihmeen välineillä päästäisiin asennushommiin tuonne kuuden metrin korkeuteen - hypätäänkö traktorin vai kaivurin kauhaan. :')

Iloista viikonloppua!

1.2.2017

Villasukat + vilahdus televisiossa

Olen villasukka-addikti. Riippuvuus alkoi jo lapsuudessa pörrösukista, jotka kuuluivat nuorempana jokapäiväiseen kotivarustukseeni. Aikuisiällä jalkoja on viluttanut samalla tavalla kuin aiemminkin, mutta sukkamaku on jalostunut pörröversioista villasukkiin. Tänä päivänä en voisi kuvitella päivääkään ilman villasukkia! Ne kuuluvat kotoilun perusteisiin, kesälläkin.

Luojalle kiitos, oma äitini pitää villasukkavarustukseni kunnossa. Syksyllä heitin hänelle toiveen mustavalkoisista kuviosukista, kun näin sellaiset punahallakko-blogissa. Heti tämän vuoden alussa pääsin sitten sovittamaan näitä valmiita luomuksia - vähänkö ovat i-ha-nat! Niin ihanat, että pakko omistaa sukille tämä oma postauksensa. Kettumainen kuviointi on mielestäni aivan huippu ja tavallista pidemmälle yltävät kantapäät sekä sukanvarret tuntuvat supermukavilta jaloissa. ♥



Nämä sukat olivat jaloissani myös maanantaina, kun parkkeerasimme miehen kanssa sohvalle katsomaan televisiosta Suomen kaunein koti -ohjelmaa. Molempien piti hieraista silmiä Honkasen Hannan kodin kohdalla, sillä kuvissa vilahteli Blawhi Graphics -tuotteita: viime vuoden sisustuskalenteri sekä valkopohjainen betonilaatta. Bongasitteko? Hannaa voi seurata Instagramissa nimimerkillä @hannahonk - kollaasin kuvat on poimittu Hannan instatililtä. Ja arvatkaapas mitä: tämä kaunis koti on nyt myynnissä! Joten vinkvink, jos etsit kotia Ulvilasta. :)



Tunnustautuuko joku muukin villasukka-addiktiksi? Olen aika varma, etten ole yksin tämän riippuvuuteni kanssa. :')

Mukavaa keskiviikkoa!


29.1.2017

Sisustukseen sopivat kirjanmerkit // printtaa ilmaiseksi

Kerroin pari postausta sitten, että olemme miehen kanssa yrittäneet lisätä arkeen lukuhetkiä. Motivaation kirittäjiksi tein neljä kappaletta mustavalkoisia kirjanmerkkejä; kaksi paksumpaa ja kaksi ohuempaa. Tavoitteena oli tietenkin, että merkit sopivat myös sisustukseen.

Pienempiin halusin rustata pidemmät lausahdukset, isompiin taas yksinkertaisesti yhdet kirjaimet. Joko arvasitte, että b tulee sanasta book ja k sanasta kirja? Jos tulostettavista merkeistä haluaa kestävämmät, voi ne laminoida tai päällystää kontaktimuovilla.

Merkkejä tehdessäni ajattelin niitä vain kirjojen kavereiksi, mutta valmiita pyöritellessäni hoksasin, että voihan näitä käyttää aikakausilehtienkin välissä. Yleensä en enää herkuttele sisustuslehtiä yhdeltä istumalta, vaan haluan koluta ne vähä vähältä. Nyt ei tarvitse taitella lehtienkään sivuja, tai jättää niitä uhkarohkeasti auki kesken olevaan kohtaan.

Näissä kuvissa merkit poseeraavaat yhdessä uusimman KonMari-opuksen kanssa. Toivoin kirjaa joululahjaksi, mutta tämä on juuri se kirja, jonka aiemmin kerroin tökkivän. Ehkä olen liian vaativa lukija, mutta minua häiritsee tekstissä ilmenevä toisto ja tönkkö kieli: samoja ilmaisuja kerrataan sivulta toiseen, eikä edes mitenkään sulavalla tavalla. Positiivista on kuitenkin se, ettei meillä näyttäisi olevan tarvetta menetelmän käyttämiseen, sillä tavaramäärä on nykyiselläänkin jo järkevällä tasolla - kiitos aiempina vuosina tehtyjen karsimiskierrosten. Toivon kuitenkin, että saisin kirjaan perehdyttyäni ideoita vielä toimivampaan järjestyksen ylläpitämiseen sekä säilytysratkaisujen tehostamiseen. Huh, enköhän minä tämän nivaskan vielä selätä.

Jos haluat tällaiset kirjanmerkit itsellesi, löytyy ladattava tiedosto täältä. Julkaisin merkit jakoon jo viikko sitten Blawhi Graphicsin FB-sivulla - jos siis haluat jatkossa löytää vastaavat ladattavat etunenässä, kannattaa seurata sivua. Suunnitelmissa on jatkaa edelleen näitä ilmaisten printattavien sarjaa; syksyllähän julkaisin lukujärjestys- ja viikkosuunnitelmapohjat (ne löytyvät tästä postauksesta). Seuraavista lisää sitten tulevaisuudessa. :)

Kaunista sunnuntaita!


26.1.2017

Kohta valetaan mökin lattia!

Se malttamaton raksailija täällä taas hei! Tai ei oikeastaan enää niin malttamaton, sillä mökkihommat pyrähtivät taas yhden etapin eteenpäin. Meidän raksamiehemme kävivät puurtamassa tontilla reilun vuorokauden, minkä myötä ulkolaudoitukset ovat nyt viimeistelyjä vaille valmiit ja sisätiloissa saimme hyvästellä hiekanmuruset näkyvistä.

Lattiastyroksit ja verkot niiden päällä ovat siis paikoillaan. Valuporukka on tulossa hommiin ensi tiistaina, mikä oli hurjan mukava uutinen. Viikonloppuna ei ole tämän myötä puhteista puutetta: meidän oma tehtävämme on nimittäin kiinnitellä valuverkkoihin lattialämmityskaapelit paikoilleen ennen betonishowta. Mökkiin tulee sähköinen lattialämmitys koko alalle ja rakennuksessa on tarkoitus pitää peruslämpö päällä aina ja ikuisesti.

Etuterassin runko on jo valmis, mutta lautojen kiinnittely jätettiin sulempaan ajankohtaan - noin jäisinä ei niitä kannata asennella. Sen verran lautoja kuitenkin ruuvattiin paikoilleen, että terassialueella pystyy liikustelemaan turvallisesti.

Nuo järvelle päin antavat isot ikkunat ovat hurjan mieluisat. Tällä hetkellä hykerryttää joka kerta, kun kuljen niiden ohitse. ♥ Lasipinta-ala tulee kasvamaan niiden vieressä vielä, kunhan lopullinen ovi laitetaan paikoilleen; siinäkin ruutu jatkuu ylhäältä alas.

Kävin eilen töiden jälkeen tallentelemassa näitä kuvia ja päätin kömpiä hangessa myös rantaan saakka. Järveltä katsottuna mökki pilkottaa puiden takaa toistaiseksi vasta puolittain. Tiedän, että kunhan päästään joskus siistimään kasvustoja, tulevat nuo puut aiheuttamaan pohdintaa. Siltä kantilta, että mitä kaadetaan ja mitä ei. Onneksi sitä ei tarvitse päättää vielä tähän hätään.


Keli tummeni nopeasti ja lähtöä tehdessäni alkoi sininen hetki jo laskeutua. Oli pakko kömpiä vielä uudestaan rantaan ja napata tämä alin maisemakuva järven suuntaan.


Tänään pitää työpäivän jälkeen kiskoa siivouskamppeet niskaan ja käydä raikkoilemassa mökin ympäriltä nuo kaikki viimeisimmästä pyrähdyksestä syntyneet jämälaudat pinoon. On niin paljon mukavampi kipitellä mökkikäynneillä, kun ympäristö ei ole sikin sokin; raksasiivous kuuluu muutenkin meidän asiakkaiden toimenkuvaan.

Hymyjä loppuviikkoon! :)


22.1.2017

Malttamaton

Eilen oli superkaunis päivä; pakkasta oli juuri sopivasti ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kun tuollaisina hetkinä sattuu olemaan Rautavaaralla tulevan kotijärvemme maisemissa, mieli lähtee vaeltamaan malttamattomasti tulevaisuuteen.

Istuimme siskoni kanssa kahvipöydässä ja hän tiedusteli, tuntuuko minusta siltä että mökki on pian valmis vai että se ei ole sitä lähelläkään. Tuohon oli helppo vastata, sillä tällä hetkellä tuntuu tasan tarkkaan siltä, että valmistuminen siintää ikuisuuden päässä. Että edessä on pitkäpiimäinen tie, missä loppusuoraa ei nykytilanteessa pysty vielä edes hahmottamaan. Vastaukseni tueksi luettelin listan seuraavista työvaiheista, joita tuntuu riittävän kaikille sormille ja varpaille.

Ollemmehan me projektin kanssa oikeasti jo hyvässä vauhdissa. Se vain aina sumentuu silloin, kun unelmoi jo niin kovasti valmiista. Myös nämä odottelujaksot vaikuttavat fiiliksiin: mökin pohjan on pitänyt antaa nyt rauhassa sulaa ennen töiden jatkumista.

Olen luonut Pisterestiin vain itselleni näkyvän, salaisen kansion nimellä Uusi koti. Siellä taitaa olla jo satoja inspiraatiokuvia niin mökin kuin talonkin varalta. Noita selatessa ja uusia kuvia pinnaillessa malttamattomuus ei ainakaan helpota. :')


Alkuillasta kävimme miehen kanssa siivoilemassa mökin sisätiloja ja totesimme, että rakennus tuntuu heti valmiimmalta, kun lattia on valettu. Hiekkavaihe on aina hiekkavaihe, joten toivottavasti pääsemme siitä pian eroon! Raksamiehet tulevatkin tontille tänään ja laittelevat seuraavaksi lattian valukuntoon ja viimeistelevät ulkolaudoituksia. Valuporukka on eri sakkia, jospa he ehtisivät jatkohommiin sitten mahdollisimman pian.

Milloin sitten pitäisi olla oikeasti valmista? Viimeistään juhannuksena, näin olemme päättäneet. :) Tuo ajankohta antaa reilun aikavaran omille töillemme Dekotalon osuuden jälkeen. Sovimmekin jo siskoni kanssa, että sitten keskikesällä juhlitaan jussia meidän mökkiterassilla. Sitä (malttamattomasti) odotellessa!

Rentoa sunnuntaita!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...