10.3.2017

Monetko lakanat ihminen tarvitsee?

Moikkelis! Tässäpä kun on mönkinyt loma-aamut pedissä pitkän kaavan mukaan, niin huomaan ajatuksieni kaarrelleen useampaan kertaan meidän lakanakaappiimme. Olemme asuneet tässä talossa nyt neljä vuotta ja kaapissa jumittaa useampi lakanapari, joita emme ole käyttäneet täällä kertaakaan. Siltikään, vaikka ennen muuttoa tein lakanakarsintaa jo ronskilla kädellä ja jätin mielestäni hyllyvaroiksi hyvin pienen varaston, reippaasti alle kymmenen settiä.

Vaihdan meille puhtaat lakanat viikoittain. Käytännössä tositoimissa pyörii pari-kolme lakanaparia ja loput höllöttävät hyllyllä unohduksissa. Ylimääräisiä settejä on suunnilleen neljä; yhdellä setillä tarkoitan aina yhtä parisängyllistä, eli kahta pussilakanaa ja kahta tyynyliinaa. (Isoja aluslakanoita tämä pohdinta ei kosketa, sillä niitä meillä on jo hyvin maltillinen määrä, kolme kappaletta.) Huomaan valinneeni käyttölemppareiksi kaikista harmaimmat yksilöt ja jättäneeni värikkäämmät telakalle. Vissiin mitä harmaampi uniympäristö, sitä parempi uni.

Lähiaikoina aion punnita hyllyllä jököttävät lakanat ja karsia valikoimaa edelleen. Tällä hetkellä tuntuu, että viisikin pussilakanasettiä on liikaa - eihän meillä koskaan ole tarvetta sellaiselle määrälle edes vierasvarankaan vuoksi. Pitäisi järjestää melkoiset megabileet, että tarvittaisiin viiden parisängyllisen eli kymmenen nukkujan verran lakanoita.

Oikeastaan jo kutkuttaa ajatella, että saan hyllylle tyhjää tilaa! Tämä projekti joutuu kuitenkin odottamaan vielä hetkisen, sillä aion pitää viimeiseen tippaan asti kiinni lomastani enkä varmasti ota tehtävälistalle yhtään ylimääräistä asiaa. :') Ehkä ensi viikolla sitten.

Miltä teidän lakanavarasto näyttää?


5.3.2017

Puhtaan valkoiset pihavalot

Sunnuntaihuomenta! Täällä heräillään hiihtoloman toiseen aamuun. Eilisen vietin täydellisessä lomakoomassa: nukuin pitkään ja otin päälle päikkäritkin. Söin vain herkkuja enkä tehnyt mitään kotitöitä. Ainoat saavutukseni olivat viiden kilometrin lenkki Armaksen kanssa sekä pikainen kauppareissu Prismaan (niitä herkkuja ostamaan). :') Kuten tavallisestikin käy vättöpäivien päätteeksi, aktivoiduin illankähmässä puuhastelemaan - tällä kertaa hetkisen etupihalla.

Meiltä on tämän talven aikana poksahdellut lamppuja etupihan seinävalaisimista. Elossa oli enää yksi tuikku, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä lampunvaihtokierroksen; uudet polttimot hankimme miehen kanssa valmiiksi jo viikko sitten. Valoa tuli rutkasti lisää, mutta täytyypä merkittävämpänä huomiona sanoa, että voi viude mikä sävyero!

Aiemmin ulkovalomme ovat olleet lämminsävyisiä, kellertävään taittavia. Nyt valitsimme uusiksi lampuiksi kelvin-arvoltaan nelitonniset ja ero on huomattava. Värilämpötila 4000 K on oikeasti niin puhtaan valkoinen, että ulkona melkein luuli katsovansa mustavalkoisten linssien läpi taloa. Nämä kuvatkin voisi nopealla vilkaisulla tulkita mustavalkoisiksi, mutta ei - en ole muokannut valosävyjä näistä ollenkaan. Etupihan ilme muuttui kerralla aikaisempaa modernimmaksi.

Nyt painin itseni kanssa, mitä tehdä takapihan puolella vastaaville lampuille. Siellä valot ovat kellertävämmät, mutta omaa ajatusmaailmaa vastaan sotisi vaihdella niitä uusiin, kun entiset vielä toimivat. Se helpottaa, että yhtä aikaa etu- ja takapihan valoja ei voi katsella, joten sävyeroa ei tarvitse vertailla. Kodinhoitohuoneen päädyssä oleva valopari sen sijaan näkyy takapihan puolelta katsellessa, joten yhtä aikaa ei taideta niitä valoja nyt poltella. :) 

Tästä postauksesta voi kurkata nuo takapihan valot - postauksen kuvien värisävyt kuitenkin valehtelevat valosävyn puhtaammaksi, sillä huvittelin noita kuvia ottaessani kameran valkotasapainosäädöillä.

Kuten kuvista huomaatte, täällä riittää lunta. Oikeaa talvea olemme saaneet näillä leveyksillä viettää täysin rinnoin, mutta jotakin merkkejä keväästä on jo havaittavissa: maaliskuun ekana päivänä kuulin nimittäin ensimmäistä kertaa pikkulintujen kujertavan. Niin ihana ääni!

Tälle päivälle en aio asettaa yhtäkään tavoitetta, tuskin koko lomaviikolle. Tällä kertaa yritän oikeasti saada voimia ladattua ja sen saavuttaakseni tarvitsen useamman erakkopäivän kotona. Miehellä ei hiihtolomavapaita ole, joten saamme löysäillä Armaksen kanssa virka-ajat kahdestaan.

Aurinkoista sunnuntaita!


3.3.2017

Jos ripustaisin julisteen keittiöön...

...laittaisin sen tuohon ruokapöydän taakse, epäsymmetrisesti keskilinjan oikealle puolelle. Kokeilin valkoista Kotimaa-printtiä keittiön seinälle, jossa meillä ei ole koskaan ollut yhtäkään katseenkerääjää. Täytyypä sanoa, että aika mukavasti se tuohon sopisi - erityisesti pidän lisääntyneestä syvyysvaikutelmasta. Seinää en haluaisi kuitenkaan nyt rikkoa yhdelläkään nakutetulla reiällä, mutta voisihan julisteen pitää tuossa hetken teipattunakin.

Törmäsin muuten netin vinkkipalstoilla yhteen hupaisaan ripustusmenetelmään, jota voisi itseään hauskuuttaakseen testatakin: huhun mukaan printti pysyisi seinällä hammastahnan voimalla! Siis että paperi oikeasti kiinnittyisi, kun tahnaa sipaisisi vähintään jokaiseen nurkkaan. Itse epäilen kyllä, mahtaisiko julisteen läpi pilkistää kostea läntti, tai pitäisikö tahna mukamas näin isoa (50 x 70) teosta paikoillaan. Hauskaa silti löytää tällaisia kotikutoisia niksejä. :')

Suomi-aihe on meillä ollut kovasti pinnalla, sillä olemme kotikatsomossa seuranneet intensiivisesti Lahden MM-hiihtoja. Ehkä muistatte, että Niskaset ovat lähtöisin meiltä kivenheiton päästä Vieremältä ja olemme miehen kanssa käyneet kannustamassa Kerttua Kuusamossakin asti. Joten ihmekös tuo, että peukut ovat olleet kovasti pystyssä. Mitalikahvit on keitetty jokaisella tuuletuskerralla ja naapurimaiden hiihtäjien edesottamuksia puolestaan kiroiltu urakalla. Toivottavasti pääsisimme poristelemaan kahveja vielä yhden jos toisenkin kerran! Oletteko te seuranneet hiihtoja tai peräti päässeet livenä paikalle?

Loistavaa viikonloppua!


25.2.2017

Omissa käsissä

Onpahan ollut melekonen viikko! Timpurit olivat mökillä maanantaista torstaihin ja tekivät loppuun kaikki Dekotalon osuuteen kuuluneet hommat. Tämä tarkoittaa sitä, että töiden valmistuttua jäi rakennus kokonaan nyt omiin käsiimme: tästä eteenpäin teemme kaikki loput puhteet itse. On kieltämättä jopa vähän outoa ajatella, että olemme yhtäkkiä jo tässä vaiheessa. :')

Viikosta teki melekosen sen intensiivisyys ja aikataulut. Hommahan kun ei todellakaan mennyt niin, että olisimme vain käyneet ihastelemassa timpureiden aikaansaannoksia. Ehei, heidän tahdissaan piti yrittää saada aikaiseksi meille kuuluvia hommia: piippuasennusta, LVI- ja sähkötöitä sekä niiden valmisteluita. Ja nämä kaikki siis omien päivätöidemme ohessa.

Viime viikonloppuna mies keikkui veljeni kanssa korkealla ja liukkaalla katolla tekemässä liikuteltavia lapetikkaita, jotta maanantaina saatiin tehtyä kaikki tarvittavat läpiviennit. Turvavarmisteluista huolimatta olin koko ajan sydän syrjälläni, mökki kun on tätä meidän nykyistä taloakin korkeampi. Onneksi äksidentit jäivät vain uhkakuviksi.

Maanantaina ja tiistaina asennettiin LVI-putkituksia. Niiden suhteen jännitti, riittääkö aika, kun jo keskiviikoksi oli tilattu puhallusvilla yläpohjaan. Toisen työmiehen sairastumisesta huolimatta aikataulu piti kuten oli suunniteltu.

Maanantaina asentelimme ensin piippua, mihin saimme taas veljeni avuksi. Miehet kiipeilivät katolla jälleen hyvän tovin, ennen kuin korsteeni oli puhkaistu katosta läpi. Illaksi jäimme miehen kanssa molemmat sähkömiehen kanssa hommiin. Tunnit venyivät pitkiksi, sillä olimme takaisin kotona vasta aamuyöllä. Itselläni oli normaaliin tapaan jo aamukuudelta herätys seuraavaan työpäivään - kahvi ja burana ovat ihmeellinen apu silloin kun "pikkuisen" väsyttää. 

Tiistaina mies ja veljeni jatkoivat katolla piipun eristämistä. Ohjelmassa oli myös yläpohjan kulkusiltojen fiksailua sekä sinne menevän seinäluukun valmistelua. Vielä ei puhkaistu luukkua läpi, vaan merkattiin ainoastaan paikka valmiiksi. Vaikka listalla ei ollutkaan hurjasti asioita, meni noihinkin aikaa niin, että kotiuduimme kympin uutisten jälkeen.

Keskiviikkona ja torstaina kävin ainoastaan minä mökillä. Keskiviikkona tuumailtiin ja sovittiin viimeisistä työvaiheista timpureiden kanssa. Ihan lahjakkaasti sellaiseenkin saa aikaa kulumaan, sillä ehdin kotiin vasta iltakuudeksi. Torstaina saikin sitten jo käydä tutkailemassa lopputulosta. Kävin välillä äidin synttärikahveilla, mutta muuten päivä meni ylä- ja alakertaa siivotessa.

Omien hommiemme aikana timpurit muun muassa rakensivat sisäseinien rungot, nikkaroivat parvelle puulattian, levyttivät sisäseinät valmiiksi, asensivat parven sisäkaton ja mallasivat ulko-oven paikoilleen. Tekivät tietysti sata muutakin pikkuhommaa ohessa, mutta tuossa näkyvimmät. Ulko-ovi pitäisi oikeasti asentaa vasta ihan viimeisinä hommina, mutta halusimme timpureiden laittavan sen jo nyt paikoilleen. Pitää vain osata varoa sitä omien lopputöidemme aikana.

Parven puulattia on muuten tosi mieleinen. Nyt se on vielä peitetty valkoisella pressulla, mutta en malta odottaa hipsuttelua valmiilla pinnalla! Alakerran väliseinien valmistuminen antoi pohjalle mittasuhteet ja ainakin nyt tuntuu siltä, että ei todellakaan menty metsään: tilat ovat sellaisia kuten pitääkin ja niihin suunnitellut toiminnot näyttäisivät mahtuvan paikalleen luontevasti. Sitä kun on aina hankalampi hahmottaa paperilla, minkäkokoiset huoneet ovat livenä, joten mielellään huokaisee näin valmiita katsellessa.

Tänään mies menee sähkärin kanssa jatkamaan sähköhommia, mutta sen jälkeen pidämme pienen hengähdystauon. Tarkoituksena on rakentaa huolella kunnollinen roadmap kevään hommiin, jotta tiedämme, mitä ja kuka puuhailee milloinkin. Siitä se valmistuu. Tiistaina käymme vielä Dekon työpäällikön kanssa läpi mökin sentti sentiltä ja laitamme ylös mahdolliset viimeistelytarpeet.

Joku vääräleuka saattaisi yhdistää viikon viimeisellä oppitunnilla käymämme keskustelun kuvaamaan koko viikkoa: kesken hiljaisen lukutunnin eräs oppilas nosti päätään ja kysyi: "Hei, mikä on peräsuoli?!" mistä jatkoimme asian selväksi. Yhtymäkohtia en kuitenkaan meidän raksaviikkomme oikeasti keksi, sillä onhan tässä takana nyt aikamoinen once in a lifetime -jakso ja mikä parasta, paljon on saatu aikaan vaikka vähän on väsyttänytkin.

Leppoisaa viikonloppua!

19.2.2017

Sunnuntaina mielessä

Pää on tunkutäynnä ideoita! 
Pitäisi tajuta, että osa niistä voi pysyäkin vain ajatuksina, ei kaikkia tarvitse yrittää toteuttaa.

Pelottaa ja jännittää mökin kattohommat. Kunpa kaikki menisi hyvin.

Pitäisiköhän jo sammuttaa ulkoa viimeiset jouluvalot?

Hyviä sytykkeitä nuo pahviputkien pätkät. Pitäisikin poltella takkaa ahkerammin.

Lunta tupruttaa koko ajan. Ei innostaisi enää kolata! Armaskin pitäisi lenkittää.

Missähän olisi tänä vuonna hyviä myyjäisiä?

Mitenköhän se huominen palaveri menee? Kunpa onnistuisi.

Montako viikkoa on vielä hiihtolomaan?

Voisiko karhu olla seuraava trendieläin?

Omituista, että tuo fiikus on säilynyt meillä melkein jo vuoden hengissä.

Huhtikuusta on tulossa hurja.

Olipa hyvät aamukahvit.





Maha vääntyy jännityksestä. Varmaan pakko startata katsomaan niitä kattohommia.

Mitä teillä on mielessä? 

 

16.2.2017

Asettunut keittiö

Myönnän, minulla on ollut pitkään dilemma meidän keittiömme kanssa. Periaatteessa se on ollut ihan hyvä, mutta kuitenkin jokin tuntuu olleen puolitiessä. Viime viikonloppuna saavutin huoneen kanssa merkkipaalun, kun huomasin ajattelevani, että vitsit, tämähän natsaa!

Syy siihen, miksi ei ole aiemmin natsannut, lienee kalusteissa ja pienemmissä tavaroissa. Kun kiintokalusteet ja välitilan kivilaatta ovat pelkistetyn viileitä, sotivat entiset tuolit niiden kanssa romanttisuudellaan. Metalliset Tolixit toivan tilanteeseen kaivatun muutoksen. Piensisustus tuntuu taas menneen kohdilleen siinä vaiheessa, kun valkoiset ja harmaat sävyt saivat rinnalleen tarpeellisen määrän puuta, ruskeaa paperia ja kuvioituja astioita.

Pienempien tavaroiden suhteen olen pitänyt hyvin riisuttua linjaa. Kuten olen jo aiemminkin blogissa maininnut, ahdistun heti jos keittiön tasoilla on ylimääräisiä tavaroita. Sallittua perussettiä ovat vain kahvinkeitin ja kahvinpurulaatikko, talouspaperiteline, pieni tarjotin, tiskiaine ja tiskiharja. 

Kesästä 2015 lähtien tuohon keittotason viereen on alkanut muodostumaan asetelmakokonaisuus, joka tuntuu nyt saavuttaneen valmistumispisteensä. Siihen kuuluu musta marmorilaatta, teepannu, pari leikkuulautaa, jätskikupit, keittiövaaka ja paperipussiin kootut erikoiskahvit. Laatta, pannu ja takimmainen leikkuulauta ovat Tanskasta ja olen niihin parin vuoden jälkeenkin tosi tykästynyt. Ihan naurattaa tämä keittiön sisustustahti, mutta nyt on oikeasti hyvä.

Keittiönpöydän päätyyn tykkään laitella sellaisia tavaroita, joita muuttelen useammin. Nyt alkuvuoden ajan on niiden alustan virkaa toimittanut tuo kapea leikkuulauta. Jos jotain olennaista vielä haluaisin tilassa päivittää, olisi se ruokapöydän alla oleva matto. Ei siksi, että nykyisessä olisi mitään vikaa, vaan vaihtelun vuoksi. Mattopäivityksiä ei kuitenkaan ole nyt oikeasti suunnitelmissa, korkeintaan ajatusleikin tasolla. :)

Mukavaa torstaita!


14.2.2017

Ystävänpäivänä

Tänään en höpise ylimääräisiä, vaan ojennan tämän virtuaalikimpun ja tiivistän ajatukseni: 

Kiitos, että olet siellä. Toivottavasi päiväsi on ihana, iloinen ja romanttinenkin. ♥


11.2.2017

Tupakollaasi

Mökin osalta olen tähän saakka postannut raksakuulumisia. Arvaatte ehkä, että ei täällä kuitenkaan pelkästään teknisiä asioita olla mietitty, vaan sydäntalven hämärässä on mieli lipsahdellut välillä sisustuksenkin puolelle. Nyt ajattelin koota noista sekalaisista pyörittelyistä pienen kollaasin, josta saa selkoa, minkä tyylistä kokonaisuutta olen mökin tupaan hahmotellut.

Selkeää, graafista, skandinaavista ja rouheaa. Valkoista, mustaa, harmaata ja vähän vaaleaa puuta. Mökin tupa ei ole suuri, vaan vajaaseen 16 neliöön olisi ympättävä kaikki mahdollinen: sisäänkäynti, keittiö, oleskelutila ja portaat parvelle. Kaikkien toimintojen olisi soinnuttava ulkonäöllisesti saumattomaksi kokonaisuudeksi, mutta oltava sitä myös mahdollisimman tehokkaasti. Tässä on joutunut oikeasti pohdiskelemaan, mitä ovat ne ydinasiat, joita neliöistä on löydyttävä. Muut hipleet jäävät väistämättä pois.

1. Integra Black -kaapinovet ja koivutaso / Epoq, Gigantti | 2. H:70 -jakkara / Tolix | 3. Eames RAR -keinutuoli / Vitra | 4. Block-matto / House Doctor | 5. Lampunkanta + lamppu / PR Home | 6. Stella-pöytävalaisin / Pholc | 7. Meriheinäkori / Granit | 8. Bazar-seinävalaisin / By Rydéns | 9. 3X-mäntylattia / Parla | 10. Gotland-vuodesohva / Kodin1 - - kuvat valmistajilta

Tupaan on tulossa i-mallinen keittiö, jossa seinänvierustalle asettuvat kapea liesi, vesipiste ja lyhyt laskutaso. Keskilattian puolelle sijoittuu yhdensuuntaisesti samanmittainen saareke, johon mallaillaan pieni jääkaappi, yhdistelmäpakettina toimiva uunimikro ja vähän sijaa säilytykselle. Saarekkeen toiselle puolelle jää tilaa muutamalle korkealle jakkaralle, joten saareke toimii myös ruokapöytänä. Kollaasiin valitsin jakkaroiksi valkoiset Tolixit, mutta voi olla, että nämä vaihtoehdot vielä elävät.

Yläkaappeja ei keittiöön tule kummallekaan puolelle. Olen varmaankin jo vuoden pohtinut, uskallanko taipua mustiin alakaappipintoihin - lähinnä siksi, tuleeko väriä liikaa noin pieneen tilaan. Lattianvalun jälkeen olen viimein vakuuttunut mustasta valinnasta, joten enää en pohdiskele: black it is. Työtasoiksi on tulossa vaaleaa koivua. Keittiötoimittajia emme ole vielä alkaneet kunnolla kartoittamaan, sillä kaapistojen pituus on auki porrasratkaisun selkiytymiseen asti; portaat nousevat vinosti keittiön päällä, mutta vielä emme tiedä, missä kohti ne leikkaisivat pöytälevyä. Kollaasissa on Gigantin Epoq-keittiöiden vaihtoehto, joka ainakin olisi mieleinen.

Mökin tupaan meillä tulee perusvaloiksi kattoon upotetut LED-spotit, mutta keittiön puolella haluan tyylitellä vähäsen. Saarekkeen päälle tulee todennäköisesti PR Homen valikoimasta jotkut roikkuvat lampunkannat lamppuineen ja lieden päälle Bazar-seinävalaisin. Tuon Bazarin hankin meille valmiiksi odottelemaan jo viime vuonna ja se oli ensimmäinen asia, jonka listasin sähkömiehelle asennettavaksi. :')




Mökin sohvan valitseminen saattanee muodostua pieneksi haasteeksi. Käytännöllisyyden vuoksi olisi löydyttävä levitettävä malli, mutta se ei saisi juurikaan näyttää sellaiselta. Väriksi haluan ehdottomasti vaaleanharmaan ja mallista pitäisi löytyä kulmaa tai divaania. Heittotyynyjä ei mielellään saisi olla, vaan paremminkin tuollaiset kiinteämmät kappaversiot. Kollaasiin löysin Gotland-vuodesohvan Kodin Ykkösen verkkokaupasta, mutta hitsi kun tuota ei pääsisi testaamaan missään etukäteen.

Ikkunanäkymää katsellessani olen päättänyt, että tupaan on saatava kiikku. Kesästä 2014 lähtien olen haaveillut mustasta RAR-keinutuolista, joten se oli luonnollista hahmotella kollaasiinkin. Voi kuitenkin olla, että mökin tupaan sopii paremmin perinteinen malli ja RAR olisi hankinta sitten vasta varsinaiseen taloon.

Lattiamateriaalin suhteen ovat ajatukset aika vahvasti lukkiutuneet Parlan 3X-mäntylattiaan, joka käsiteltäisiin itse valkoiseksi. Kollaasissa tuo käsittelemätön pinta näyttää sikahyvältä, mutta tunnen itseni: keittiötasojen koivupinta riittänee puupilkahdukseksi. Seinien osalta vielä pohdituttaa, laittaisimmeko valkoista paneelia vai maalaisimmeko vain valmiin levypinnan. Onneksi tätä ei tarvitse olla vielä päätettynä. Jos päätyisimme maalaamaan, olisi sävynä valkoisen sijaan hillitty harmaa.

Piensisustusta ei tupaan paljoa mahdu levittelemään, mutta ainakin yksi riisikori sieltä on löydyttävä sekä jotain betonista. Vähän kutkuttaisi kokeilla itse betonilampun tekemistä, Siis että valaisin lampunkannan ja tökkäisin siihen pyöreän lampun. Katsotaan. Matoksi olisi ihana tuo Block, mutta sen sävy mietityttää, Oikeasti kun maton "valkoiset" alueet ovat harmahtavia - näyttäisikö se valkoiseksi käsitellyllä lattialla vain likaiselta...

No, nyt pääsitte jyvälle siitä, mitä on luvassa. Parvi tietenkin tuo vielä oman lisänsä säilytys- ja hengailutiloihin, joten siitä pitää tarinoida toisella kertaa. Ajatukset ovat olleet aika vahvasti tässä tuvan puolella, joten näin selkeitä suuntaviivoja ei vielä muista tiloista ole. Ennen parvea tuumaillaan varmasti tovi jos toinenkin pesutilojen ratkaisuja.

Mukavaa viikonloppua!


8.2.2017

Mörönpersiissä

Heh, ihan pakko oli laittaa tuo otsikko; postauksen aiheena on siis kodin sijainti ja arkiset ajomatkat. Sana on pyörinyt mielessä ja puheissa viime aikoina paljon. Toissapäivänä piipahdin töiden jälkeen siskon luona kahvilla ja kupista otetta irrottaessani totesin, että "Jaahas, pitäisi lähteä ajelemaan sinne mörönpersiiseen". Siis Rautavaaralta Iisalmeen, joka tekee matkassa yhteen suuntaan noin 73 kilometriä. Tavallisesti tuo ilmaisu liittyy pimeään paikkaan, mutta meillä se on vakiintunut viittaamaan pitkän matkan päässä ja eristyksissäkin olevaan sijaintiin.

Sisko huomioi heti, että riippuu aika pitkälti tulkitsijasta, missä tuo mörönperse on. Jos tehtäisiin gallupia, tuskin moni nostaisi yläsavolaisen kaupungin syrjäisemmäksi paikaksi kuin pienen korpikunnan. Vaan kun se riippuu juuri siitä, miltä kantilta katsoo. Se riippuu siitä, missä kokee elämänsä keskipisteen olevan. Erityisesti nyt raksakuvioiden myötä minulle on kerta kerralta käynyt pitkäpiimäisemmäksi ajella tuota jokapäiväistä ajomatkaa. Kun saisi jo vain pysyä Rautsilla; siellä, mistä olemme miehen kanssa molemmat kotoisin. Suuri onni on, että minulla on paikkakunnalla jo vakituinen työpaikka - sen vuoksi tuota välimatkan ajelua tulee.

En oikein tiedä, mistä minulle kumpuaa näin tuju kotiseuturakkaus. Ei se ole aina ollut näin vahva; kytenyt kyllä ikiliekillä, mutta vahvistunut viime vuosien aikana. Etunenässä se liittyy turvallisuuden tunteeseen, joka koostuu sosiaalisesta verkosta, itselle tutuista ja tärkeistä paikoista sekä mielekkäistä ajanviettomahdollisuuksista. Oikeastaan nämä kaikki puuttuvat minulta Iisalmesta, mikä selittää jo merkittävästi sitä, miksi koen nykyisen asuinkuntamme sijaitsevan mörönpersiissä: täällä olen kaukana ja eristyksissä omista huudeistani.

Oma mielenrauhani on säilynyt aiemmin sen tiedon avulla, että Iisalmi-vuodet ovat vain väliaikaisia, olosuhteiden pakottamia. Taloa tänne rakennuttaessamme arvelimme kevyesti, että viipyisimme katon alla ehkä kolmisen vuotta - nyt ollaan siis jo reilusti yliajalla tuosta heitosta. Elämästä täällä on tullut kyllä rutiinia ja pitkiin ajomatkoihin on tottunut, mutta siltikin elo tuntuu soljuvan vähän puoliteholla. Vai tuntuuko se nyt vain siltä, kun tietää muunlaisen arjen odottavan jo jossain nurkan takana?

Iisalmelaisin silmin meidän kotimme ei sijaitse mörönpersiissä. Päinvastoin, olemme juuri sopivasti rauhallisemmalla haja-asutusalueella mutta kuitenkin kaupungin kyljessä. Maisemat ja liikennereitit ovat loistavat. Kodissa itsessään ei ole murusenkaan verran aihetta marmatukseen; jos taloja voisi liikutella, voisin siirrättää nykyisen heti uuteen osoitteeseemme. Ehkä juuri kodin ihanuuden vuoksi olen pystynyt asettumaan hetkeksi kaupunkilaiseksi: näiden seinien sisäpuolelle on voinut rakentaa minikoossa sen turvallisen ympyrän, jota ei ole edes yrittänyt tavoitella omien tilusten ulkopuolelta.

Jos jotain positiivista ajattelisi ajokilometreistä, ovat ne nyt viime aikoina helpottuneet huomattavasti. On paljon motivoivampaa startata, kun auringonnousu sarastaa jo taivaanrannasta. Matkalla horisontti ehtii näyttäytyä monissa eri väreissä, joten varsinkin mäkien päältä maisemat leviävät edessä hurjan kauniina. Olen useasti miettinyt, että kun olisi videoiva kojelautakamera, saisi hienoja pätkiä tänne blogiinkin näytettäväksi.

Älysin ennen vuodenvaihdetta ruveta juomaan aamukahvit koulun sijaan kotona. Sillä on ollut mullistava vaikutus jaksamiseen ja turvallisuuteen: kun ennen taistelin unta vastaan ja meinasin nukahtaa rattiin joka toinen aamu, nyt ei ole enää väsyttänyt ollenkaan.

Positiivisesta asenteesta huolimatta kilometrit eivät välimatkalla kuitenkaan lyhene. Äskettäin verokorttia tarkistellessani huokasin lukemia äänekkäästi: pelkästään työmatkoista minulle kertyy vuoden aikana ajokilometrejä reippaat 32 000. Etätöihin ei minun työnkuvassani ole minuutinkaan verran mahdollisuutta. Miehellä sen sijaan on, joten ainakaan teoriassa hänen ei tarvitsisi liikahtaa tulevaisuuden kodistamme päivittäin työpaikalleen Iisalmeen.






Kyllä tämä tästä, saisi vain toppuuteltua ajatuksiaan vielä hetken aikaa. Tällaiselle hötkyilijälle se on kuitenkin aika haasteellinen tehtävä. :')

Löytyykö teistä lukijoista muita työmatkailijoita? Entä kotiseuturakkaita? Aurinkoista keskiviikkoa!


5.2.2017

Kotimaa 50x70

Vuoden alkukuukaudet ovat minulle aina jollain tapaa tuotteliasta aikaa. Olen huomannut, että aina tammi- ja helmikuisin teen paljon luovia juttuja; sellaisia, joihin muina kuukausina ei välttämättä aika riitä. Jostain syystä alkuvuodet tuntuvat aina väljemmiltä. Ehkä siksi, kun itseään ei ole vielä buukannut kaikenlaisiin hommiin ja menoille. Tai siksi, että jouluun ja uudeksi vuodeksi sai pakettiin monet työt, joita ei tarvitse puhdistaa pöydältä enää nyt. Oletteko te havainneet samaa ilmiötä?

Viime vuonna aloitin vuoden olohuoneen sisustusmuutoksilla, tänä vuonna ylimääräinen energia on ohjautunut grafiikkaosastolle. Kuin tilauksesta, sain vuodenvaihteessa yhdeltä asiakkaalta koskettavan viestin. Kerroin tämän taustan jo aiemmin Facebookissa, mutta tässä se vielä bloginkin puolella.

Asiakas oli ihastunut ulkomaisten matkakarttojen ideaan, mutta totesi allapäin, ettei heidän perheellään ole koskaan mahdollisuutta reissata maailmankarttoja läpi. Hän esitti kauniin toiveen, olisiko minun mahdollista tehdä samantyylistä Suomi-versiota, jossa olisi listattuna helpommin saavutettavat oman maan kohteet. Idea kuulosti aivan loistavalta! Mikä olisikaan parempi ajankohta tehdä Suomi-aiheinen printti kuin tänä vuonna – paitsi 100-vuotissynttäreiden kunniaksi, myös kannustamaan ihmisiä reissaamaan oman maamme upeissa ja ainutlaatuisissa kohteissa. Juuri niissä, joissa olemme mekin miehen kanssa matkailleet.

Niinpä syntyi tämä KOTIMAA-juliste, jonka koko on 50x70. Printtiin on kirjattu pystyriveittäin kaikki Suomen kunnat: vierailtujen kuntien nimet voi värittää sitä mukaa kun niitä saa koluttua. Riveillä on muutamia extrakirjaimia, jotka saa värittää sitten, kun kaikki riviltä löytyvät kunnat on väritetty. Jos värikyniin ei ole paloa tarttua, on juliste kaunis tällaisenaankin ja aiheuttaa joka tapauksessa innon kesän roadtripin suunnitteluun. 

Olemme miehen kanssa tehneet roadtrippejä Suomessa ristiin rastiin, joten printti tuntuu hyvin omakohtaiselta. Oikeastaan kaikki parhaat lomareissumme ovat olleet niitä, kun olemme kierrelleet paikkakunnalta toiselle: katsottu, missä olisi mukava tapahtuma tai käyntikohde ja otettu sieltä ex-tempore majoitus. Viime kesänä ehdimme vain yhdelle roadtripille ja toissakesän reissukohde oli Tanskassa. Pikkuisen on jo siis kotimaan matkailuvajetta päässyt syntymään, mutta toivottavasti saisimme korjattua asian tänä vuonna!

Halusin julisteeseen valkoiset kehykset, mutta sellaisia ei meiltä sattunut tähän hätään valmiina löytymään. Perustin sitten eilen keittiöön pienen maalauspisteen ja sudin mustat kehykset valkoisiksi. Onneksi tuonne varastoon on karttunut jo hyvä kokoelma erilaisia maaleja, niin aina löytyy jokin tökötti äkkipuuskaan. Valmiin kehyksen asettelin olohuoneen pitkälle tasolle telkun viereen.

Juliste löytyy verkkokaupasta, missä on vielä tämän päivän ajan isompien pakettien toimituskulut alennuksessa (normaalisti 5,90 € per printtilähetys, nyt 2,50 €). 

Tykkäättekö te matkailla kotimaassa vai hurautatteko mieluummin ulkomaan kohteisiin? Antakaapas vinkkejä, jos olette löytäneet Suomesta jonkin upean helmen! :)

Suloista sunnuntaita!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...