25.9.2016

Tonttihuudit

Rauhallista sunnuntaita! Aamu on startannut täällä koirien herättelemänä; tepsuttelijat eivät anna armoa, vaan mönkivät päällä ja nuuskuttelevat niin kauan, että ihminen älyää herätä. Ja mistään pienistä vuffeistahan ei ole kyse, kun meidän Armas painaa kolmattakymmentä kiloa ja vanhempieni Timi melkein saman verran. Jos olette joskus nähneet YouTube-videoita ihmisväkeä herättelevistä koirista, niin pystytte kuvittelemaan aamunkulun. :D Iisalmessa emme vietä tätäkään viikonloppua, vaan Rautavaaralla eläinvahtina. Kissat ja koirat on nyt ruokittu, leikitetty ja juoksetettu, joten nyt on hyvä hetki istahtaa alas aamukahvien kanssa.

Kuvasin viikko sitten meidän tonttihuudeja - paitsi omia rantamaisemia, myös hieman ympärillä olevaa aluetta. Blogimaailmassa minua kiinnostaisi aina hahmottaa, minkälaisista elinpiireistä bloggaajat kirjoittavat. Harvemmin sitä tiedostaa täysin, onko blogikoti kaupungissa, maalla vai jossain siltä väliltä. Vielä harvemmin sitä, minkälaisia maisemia ympäriltä löytyy. Omalta osaltani halusin kuvata nyt muutamia nostoja tulevista kotimaisemistamme. Ensimmäisena kuvia omasta rannasta.

Meidän tuleva kotimme sijaitsee täällä Rautavaaralla Keyritty-järven rannalla, joka on kunnan suurin järvi. Järvellä on pituutta noin 16 kilometriä ja se on leveimmältä kohdaltaan 2,5 kilometriä leveä. Meidän tonttimme on järven pohjoispäässä, joten näkymä avautuu pitkälle etelän suuntaan. Jos lähdettäisiin melomaan pari kilometriä eteenpäin, päästäisiin kylään siskoni luokse. Siitä vajaa kymmenen kilometriä eteenpäin oltaisiin taas vanhempieni kodin kohdalla. Lienee sanomattakin selvää, että järveen kiteytyy monia muistoja; on luisteltu, hiihdetty, kalasteltu, kelkkailtu, soudettu, uitu, rantsuiltu, eräjormailtu ja kuvailtu näissä järvimaisemissa. Tiedetään, kenen talo on milläkin rannalla, missä kannattaa varoa karikoita ja mistä saaresta löytyvät sileäpintaiset kalliot.

Järven vastarannalla siintää 14 kilometriä pitkä vaaramaisema, jota kutsutaan puhujasta riippuen Kipariksi tai Paljakaksi. Itse puhun aina Kiparista. Sen korkein kohta yltää 274 metriä merenpinnan yläpuolelle ja huipulta voi kiikaroida esimerkiksi Tahkolle.

Tässä alemmassa kuvassa on meidän rantaviivamme etelästä päin kuvattuna. Tuolta kuvan pohjoispäädystä alkaa joki, joka kiertää asuinalueemme taakse. Omaa rantaa meillä on noin 60 metriä.

Meidän rakennuksemme sijoittuvat tontin pohjoislaitaan, joten eteläpääty on vielä täysin koskematta. Ranta on hyvänmuotoinen, mutta melkoista ryteikköä vielä. Siinä on muutama risu siistittäväksi, kunhan joskus pääsemme alueen kimppuun.

Vaikka asuinalueemme tie päättyy umpikujaan, pääsee tontille kylän keskustasta kahta eri reittiä pitkin - joko suoralla pistolla tai pari kilometriä pidemmin rantatien kautta. Rantareitti on omasta mielestäni tosi kaunis ja kuuluu tulevaisuudessa satavarmasti lenkkeilyohjelmaan. Järvi näkyy tai vähintäänkin pilkottaa tielle koko matkalta. Naapurissamme on kunnan uimaranta ja venevalkama - täällä sitä on kuulkaas hengailtu kesänä jos toisenakin. Ennen rannalla oli hurjan iso ja monimuotoinen laituri hyppytorneineen. Pari vuotta sitten nuo kuitenkin kuntonsa vuoksi purettiin ja tilalle asennettiin entiseen verrattuna tuollainen töpö laituri. :')

Asuinalueemme kiertävä joki jatkuu rantareitin rinnalla, joten se vaatii ylityksen tultiinpa meille sitten suoralla pistolla tai rantaa kierrellen. Pohjoisen kautta matka on lyhyempi ja lävistää kauniin perinnemaiseman. Joen ylittävä silta on kuitenkin vanha ja huonokuntoinen, joten isoilla autoilla ei tätä ylitetä. Ennen silta oli kaareva ja valkoinen, mutta kuten alemmasta kuvasta näkyy, aika on tehnyt tehtävänsä.

Eteläpäädyn silta-asiat meinasivat kesällä vielä jännittää. Siellä oleva isompi silta oli menossa remonttiin, mutta tuon ajankohta oli vielä auki. Nyt asiat ovat kuitenkin lutviutuneet ja siltatyömaa on hyvässä vauhdissa. Korjattavan sillan viereen on asennettu varasilta, joka kestää hyvin raksaliikenteen. Alemmassa kuvassa varasilta on oikealla ja korjattava vasemmalla. Vielä viikko sitten sillat olivat näin vierekkäin, mutta kuluneen viikon aikana tuo korjattava silta ehdittiin purkaa jo kokonaan pois. Uusi tulee tilalle syksyn aikana.

Kun muuten katsotte tarkkaan tuonne sillan toisella puolelle, näette tien haarautuvan. Vasemman kautta päästäisiin siskoni luoksi ja oikealta taas meille. Vähänkö huippua, että tulevaisuudessa ei tarvitse enää ajella tuntia vieraisille, vaan voi piipahtaa iltakahvilla tuosta noin vain!

Lopuksi sitten ihan niitä rehellisiä raksakuulumisia. Viikossa ehtii tapahtua muutoksia, sillä nämä alimmat otokset eivät enää ihan täsmälleen kuvaa nykytilannetta. Mutta siis, tontilla ollaan nyt siinä vaiheessa, että putket on pääosin vedetty - enää puuttuu talolta ja mökiltä pumppaamolle laskeva viemäri. Sähköt on myös upotettu: ne jouduttiin kaivamaan osittain eri reittiä pitkin ja samalla avattiin pohja toiselle pihatien liittymälle. Näihin kuviin poiketen kaivannot on jo hiekotettu, putket eristetty ja uomat puoliksi jo peitetty. Alkuviikosta operoidaan viimeisten putkitusten ja eristysten kanssa, mutta sitten saadaan lappoa loputkin kaivannot kiinni.

Ensi viikolla tontille tilataan sähkökeskus ja aloitetaan mökin pohjahommia. Pintamaan kuorimista, putkien tuomista oikeaan kohtaan sokkelin alle ja sorapatjan tekemistä. Niistä on lähitulevaisuus tehty.

Ja jotta ei menisi pelkiksi maatöiksi, niin onhan tässä saanut viime päivinä istua tietokoneella silmät sikkurassa erilaisten kuvien ja asiakirjojen kanssa. Tällä viikolla valmistuivat mökin oikovedokset, joita viilailin eilen vielä kolme tuntia. Budjettia on myös pitänyt räknäillä ajatuksen kanssa. Ensi viikolla piirretään talon kuvia, joten rakennuslupa alkaa häilyä jo nurkan takana.

Semmoista. Sisustelemaan en nyt ole ehtinyt ja blogin painopiste jatkuneekin lähitulevaisuudessa varsin raksamaisesti. Tätä en kuitenkaan osaa pahoitella, sillä kuviot ovat itselle tärkeitä, suuria ja merkityksellisiä. Niistä haluaa tälläkin kertaa jättää blogiin päiväkirjamaisen jäljen. :)

Haleja!


21.9.2016

Syyspetauksen viimeistely by Tarja Ritari Design

Keskiviikkoiset syysmoikat! Viime ajat on taas vilistetty pitkin maita ja mantuja, lähinnä tonttiasioiden tiimoilta - niistä kuitenkin taas kuulumisia hieman tuonnempana. Nyt haluan postata teille sunnuntain tunnelmia, kun sain hetkisen omaa aikaa ja päätin hyödyntää sen makuuhuoneen sisustamiseen. 

Tiedättehän, että tykkään käyttää petauksessa jättityynyjä ja niiden edessä meidän normaaleja unityynyjä. Isot tyynyt löytävät paikoilleen aika hyvin miehen kontolla olevassa arkipetauksessakin ja iltaisin käytämme niitä selkätukena lähes poikkeuksetta. Olen ollut petaustapaan melkein tyytyväinen - välillä on kuitenkin tuntunut, että jotain viimeistelevää otetta se kaipaisi. Onneksi en ole lähtenyt hötkyilemään tuon tunteen kanssa, sillä petauksen kruunu löytyi Tarja Ritari Designin FACTORY-tuoteperheestä, omasta lempparisarjastani.

Tarja lähetti minulle vähän aikaa sitten hypisteltäväksi 70 cm leveän sisustustyynyn, jonka painokuviona on kupariputkesta tehdyn hyllyn kuva. Aivan ihana! ♥ Kuvio on muotoilija Ella Makkosen suunnittelema ja se täydentää FACTORY-mallistoa todella kauniisti. Tyynyn korkeus on 35 cm, mikä on petaukseen juuri sopiva: takaa jää näkymään unityynyjä luontevassa suhteessa, saman verran kuin jättityynyjä niiden takana. 

Teollisuustyylisen sarjan tuotteet on valmistettu rouheasta, paksusta pellavasta. Parempaa materiaalia en ole missään muussa tekstiiliperheessä tavannut; tukeva pellava tekee tuotteista laadukkaita ja säilyttää sisätyynyn muodon vankemmin kuin muut ainekset. Meiltä löytyy ennestään jo useampia FACTORY-sarjan tyynynpäällisiä ja keittiöpyyhkeitä sekä jouluisia PORO-tuotteita. Luulen, ettette juuri ihmettele, miksi Tarja Ritari Designin tekstiilit ovat lemppareitani: uniikit painoideat, niiden selkeys, puhtaat värivaihtoehdot ja valioluokan suomalainen toteutus osuvat omaan sisustusmakuuni tanakasti.

Aiemmin TRD-tuotteita on voinut hankkia joko Tarjan työhuoneelta Naantalista tai eri puolilta Suomea löytyviltä jälleenmyyjiltä - minunkin ihastukseni alkoi aikoinaan Vaasassa saakka, kun hankin Sisustus Säteestä ensimmäisen osani FACTORY-mallistoa. Ihan lähimailta ei siis välttämättä ole näitä designtekstiileitä löytynyt, mutta arvatkaas mitä... Nyt löytyy! Tarja Ritari Designin verkkokauppa on auennut hiljattain, joten nyt jokaisella on mahdollisuus tutkiskella koko valikoimaa kotoa käsin.

Verkkokauppa löytyy osoitteesta shop.tarjaritaridesign.fi - käykääpä kurkkaamassa. Nettipuodista pystyy kätevästi selaamaan läpi eri mallistot, joista varmasti löytyy teidänkin lemppareita. ♥ Lokakuun puoliväliin mennessä tehtyihin tilauksiin on luvassa jännittävä ylläri, sillä Tarja sujauttaa jokaiseen toimitukseen mukaan pienen lahjan.

Hymyjä päivään! :)

12.9.2016

Syysvaloja

Syksyssä on monia hyviä asioita. Yksi niistä on se, että voi pitää talon ulkovaloja päällä; meillä on Konstsmide Modenan seinävaloja kolmessa ilmansuunnassa. Tykkään valojen keilamaisesta säteestä, joka kohoaa ylös- ja alaspäin. Luulenpa, että samantyylinen valaistus on luvassa seuraavaankin taloon. Lamput ovat alunperin halogeeneja, mutta niiden simahtaessa olemme vaihdelleet tilalle ledejä.

Monet muutkin syysjutut ovat olleet jo ajankohtaisia: pidin tänään töissä lukuvuoden ensimmäisen villasukkapäivän, eilisiltana mötkötin viltin alla iltakahveja hörppien ja joulujutut ovat jo vilahdelleet mielessä. 

Pidimme koko viikonlopun tukikohtaa vanhempieni kotona - isäntäväki on Lapissa reissussa ja meidän oli kätevä järjestää sieltä käsin koiranhoito, kun oma aika meni Kuopiossa Pop Up Designmarketissa. Tänä aamuna olikin hauskaa herätä miehen kanssa yhtä aikaa, kun minulla oli työpaikka lähellä ja normaalista poiketen mies ajeli pidemmän matkan omiin töihinsä. Normaalisti minä herään arkena tuntia tai kahta aiemmin, jotta ehdin laittautua, hoitaa koiran ja ajella töihin. Kunhan se uusi koti joskus valmistuu Rautavaaralle, tasaantuvat arkiset heräämisajat meillä merkittävästi. Iltapäivisin pitää tosin odotella miestä puolisen tuntia pidempään kotiin, mutta se on pienempi paha se.

Viikonloppu meni todella intensiivisesti Kuopion Matkuksessa. Mukavaa oli, ja moni blogin lukijakin piipahti moikkaamassa! On niin hauskaa aina seurata, kuinka eri puolilla Suomea menevät erilaiset tuotteet kaupaksi. Kuopiossa meni paljon nyt esimerkiksi konesettejä, mikä kertoo paljon täkäläisistä lapsista - Jyväskylässä pari viikkoa aiemmin olivat inkkarit puolestaan suositumpia. Näistä seteistä päättyikin eilen arvonta, jonka suoritimme yhdessä eilen illalla. Mies toimi onnettarena ja Armas hoiti virallisen valvoja pestiä. Ilmaiset setit lähtivät Maarialle ja Lauralle, onnea molemmille! :)


9.9.2016

Nimet papereissa ja tapahtumia tontilla

Virallista on! Neuvottelut Dekotalon kanssa on saatu nyt pidettyä ja sopimuspaperit allekirjoitettua. Olen puhunut teille aiemmin vain uudesta talosta, mutta teimme sopparin myös hieman muusta. Muistatte ehkä, kun kesän kynnyksellä mainitsin raksaan liittyvästä kuningasideasta. Tuo tarkoitti pihapiiriin rakentuvaa saunamökkiä, jonka ajankohtaa rupesimme punnitsemaan etupainotteisesti. Aiemmin oli tarkoituksena rakentaa saunamökki sitten joskus, mutta tarkemmin pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että on järkevintä tehdä se ensin. Toimii sitten tukikohtana ja tarvittaessa välimajoituspaikkana ennen varsinaisen talon valmistumista.

Joten, meillä on nyt valmiina suuntaviivat talosta ja mökistä. Talon pohja perustuu Dekotalon moderniin Deko 160 -malliin (klik), mutta sitä kasvatamme reilulla 16 neliöllä, joten meidän talomme kerrosala tulee olemaan vähän päälle 176 neliötä. Alkuperäisestä pohjasta poiketen myös huonejärjestyksessä ja sisääntulossa tapahtuu muutoksia.

Mökin kerrosala tulee olemaan 30 neliötä, joka käsittää tuvan ja pesutilat. Alakerroksen yläpuolelle tulee parvi. Talo meille rakentuu täysin muuttovalmiina, mutta mökin kohdalla jatkamme hommia itse levypinnoista eteenpäin.


Kävin eilen tontilla ja tarkoituksena oli kuvailla siellä järkkärillä. Kehvelissä kuitenkin piiputti akku, joten nämä ovat kännykkäkuvia. Tälläkin laadulla jo selviää, että pihatien pohja on nyt avattu; ensimmäinen kuva on asuinalueen tieltä järvelle päin ja toinen järveltä tielle. Varsin kivistä on maaperä.

Pihatien lisäksi on kaivinkoneella tutkittu viemärilinjan vetomahdollisuuksia ja näyttäisi siltä, että putket saisi linjattua alkuperäisiä suunnitelmia paremmalle reitille eikä räjäytyshommiin tarvitsisi ryhtyä. Kalliota pitää vähän kierrellä, mutta se ei ole suuri ongelma. Myös viemäripumpaamon upotuskohta on tarkistettu ja siitä noussut maa-aineskasa on tässä alimmassa kuvassa.

Mökin paikka on tuossa kasan vasemmalla puolella. Pikkuisen pitää nostaa aluetta ylöspäin, jotta pumppaamon upottaminen onnistuu ja jotta mökki on turvassa korkeammiltakin tulvilta.

Aikataulu näille raksailuille on seuraava: Tänä syksynä teemme vain tarpeelliset pohjatyöt pihatietä ja mökkiä varten. Mökin osalta sokkelinvalu tapahtuu lokakuussa ja vuoden loppuun mennessä pitäisi Dekotalon osuus olla valmis. Talven pimeinä kuukausina sitten teemme rakennusta valmiimmaksi levypinnoista eteenpäin. Varsinainen talonrakennus starttaa vasta sitten, kun Iisalmen talo on mennyt kaupaksi. Ehkä vuoden päästä, ehkä myöhemmin. Aika näyttää. Pian meillä on kuitenkin jo paikka, missä voi viettää aikaa ja yöpyäkin.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että olo on aika onnellinen näistä kuulumisista ja tapahtumista. Tontilla tuntuu, että sydän on jo siellä kotonaan. Viimeisen kuvaparin vasemmanpuoleinen otos tiivistää symboliikan aika ihanasti; sydämen muodostava kivipari oli tuossa asennossa jo kun menin tontille - se ikäänkuin ohjaa suuntaa pihatielle, kohti tulevaa.

Muista kuulumisista sen verran, että kiirustahan täällä on taas ollut. Normitila taitaa olla nykyään! :) Viikonloppuna vietetään Kuopion Matkuksen kauppakeskuksessa syyspäiviä, joiden osana kakkoskerrokseen avautuu Pop Up Designmarket lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Mukana on loistava joukko myyjiä tuotteineen ja minäkin vietän siellä mustavalkoisen viikonloppuni. Tulkaahan siis savolaiset ja kauempaakin tulijat moikkaamaan, jos Matkuksessa stoppaatte. Syyspäivien monipuolisen ohjelman voitte käydä kurkistamassa kokonaisuudessaan täältä.

Hauskaa viikkistä!


4.9.2016

Inkkari- ja konesetit // ARVONTA

Loppukesästä pyörittelin päässäni ideoita printeistä. Koko ajan kolkutteli ajatus, että haluaisin tehdä jonkinlaisen sarjan. Sellaisen, jossa olisi kolme osaa - osat sopisivat pidettäväksi esillä yhdessä tai yksinään. Jarruksi muodostuivat kuitenkin resurssit. Tilaan printtejä aina isommissa erissä eikä kovin moneen tilauserään ollut nyt mahdollisuutta, jotta jouluksikin pystyisi kehittelemään pientä uutta. Niinpä jalostin ajatusta. Elokuussa tekemäni lukujärjestys- ja viikkosuunnitelmapohjat saivat iloisen vastaanoton, joten aloin miettiä PDF-tiedostojen jakamista laajemminkin. Syntyi kaksi uutta settiä, joiden toimitus tapahtuu puhtaasti sähköisenä, ilman toimituskuluja ja konkreettisia paperituotteita.

Ensimmäiseksi syntyi inkkarisetti. Sen tekemiseen uppouduin intohimolla ja kuvat sujahtivatkin omiksi lemppareiksi. Nämä ylempien kuvien inkkarisettien osat olen tulostanut A3-kokoon. PDF-tiedosto mukautuu omiin tarpeisiin; sivut voi tulostaa normaalissa A4-koossa, sovittaa pienemmiksi postikorttiversioiksi tai suurentaa A3-kokoon, ainoastaan omia tulostusasetuksia muuttamalla.

Toisen setin innoittajana toimi rakas siskonpoikani, joka on jo päälle yksivuotiaanakin konemies joka solullaan. Päristelee, pöristelee, huristelee, putputtaa ja murmattaa mitä erilaisimpia moottorinääniä aina leikkivälineestä riippuen. Isänsä on maansiirtoammattilainen, joten erilaiset koneet ovat tulleet tutuiksi pienestä pitäen. Tällaisille maaseudun pikkujätkille ei moderni sisustusmaailma hirveästi tarjoa vaihtoehtoja. Söpöt ja skandinaaviset perusaiheet eivät kolahda, joten ajattelin auttaa omalta osaltani ronskeja vehkeitä lähemmäksi graafista sisustusta. Kehittyi siis luonnollisten tarpeiden kautta konesetti, jonka osat muodostuvat traktorista, kaivinkoneesta ja kuorma-autosta. Nämä tulostin itselleni A4-koossa ja mallasin ruskeisiin pahvitaustoihin.

Perusidea näissä PDF-seteissä on seuraava: tilaa, tallenna ja tulosta. Kun tilaus on kolahtanut verkkokauppaan, settitiedosto toimitetaan sähköpostitse vuorokauden kuluessa, käytännössä heti kun ehdin koneelle sen kuittaamaan. Toimituskuluja ei tule, eikä postin toimitusaikoja tarvitse odotella. Kätevää, mutta uutta. Jännä nähdä, millaisen vastaanoton PDF-tuotteet saavat. Minulla oli näitä settejä normaalille tulostuspaperille printattuna jo Jyväskylän Designtorilla ja siellä niistä oltiin kovin kiinnostuneita. Ensimmäiset setit ovat siis lähteneet jo maailmalle ja olen saanut lähetellä versioita jo sähköisenäkin.

INKKARISETTI:

KONESETTI:

Settejä voi tilata Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, täältä. Ajattelin kuitenkin nyt syysfiiliksellä arpoa setit kahdelle onnekkaalle lukijalle ilmaiseksi. Jätäpäs siis jälki itsestäsi kommenttiboksiin, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta päättyy viikon päästä sunnuntaina (11.9.) kello 18.00.

Mukavaa sunnuntaita!


2.9.2016

Uutta näkökentässä

Minun näkökykyni on lähipiirin vitsi. Siitä on väännetty huumoria vuosikaudet ja ihan syystä - olen luullut metsäkaurista pupuksi, en näe morjestella tuttuja kauempaa ja jos joku pyytää katsomaan tiettyyn suuntaan, harvoin näen kunnolla, mistä kauempana on kyse. Näkökyky minulla on epätasainen: vasemmalla silmällä näen hyvin lähelle ja oikealla taas kauas. Yhteispeli toimiikin keskittyessäni suht hyvin ja silloin näkölukemien puolesta en periaatteessa tarvitsisi laseja ollenkaan. Mutta. Silmät eivät pelitä yksiin kuten pitäisi, vaan minulla on pienestä pitäen ollut jos minkälaista taittovirhettä ja piilokarsastusta, mikä vie näkökentästä terävyyden. 

Ensimmäiset lasini sain esikoulussa. Ala-asteella pidin kakkuloita aina koulupäivien aikana, mutta kotona lensivät heti pois päästä. Oli mielestäni nössöä pitää laseja ja inhosinkin niitä systemaattisesti. Yläasteella hoksasin, ettei äiti ollut koululla vahtimassa, pidänkö laseja vai en. :') Niinpä aloin käyttää niitä pelkästään tarpeessa, käytännössä silloin kun piti nähdä luokan perältä taululle. Vaikka vielä yläasteella sain uudet lasit, niiden käyttö väheni ja väheni. Aikuisiällä olen käyttänyt (niitä parikymmentä vuotta sitten hankittuja) laseja enää yliopistossa luennoilla sekä pankkitätinä tietokoneella työskennellessä. Yli kuuteen vuoteen en ole rilleihin koskenut. Kunnes tuli tarve.

Menneenä kesänä tajusin, että en oikeasti enää näe yhtä hyvin kuin aiemmin. Lähinnä havaitsin tuon autolla ajaessani sekä miehen jalispelejä seuratessani: huomasin, etten enää erota kentänlaidalta pelaajien kasvoja eikä minulla ratin takana ollut enää varma olo siitä, mitä pidemmän matkan päässä edessä on. Enimmäkseen oman turvallisuuteni, mutta myös mukavuuden vuoksi ei auttanut muu, kuin tilata aika optikolle. Kaukonäön lukemat eivät olleet muuttuneet vuosientakaisista, mutta olettaisin että yhteispelissä on sitten tapahtunut muutoksia; siitä en aiempia tuloksia kuitenkaan muista. Optikko oli sitä mieltä, etten välttämättä tarvitsisi laseja, mutta koska jo testilinsseillä maailma näytti kirkastuvan, päätin hankkia uudet. 

Inhoan lasien sovittelua eikä tehtävä ollut tälläkään kertaa helppo. Menin aika suorilla etsimään miesten valikoimista mahdollisimman mustia ja klassisia vaihtoehtoja. Ei meinannut löytyä sopivia, kunnes myyjäneiti toi näytille muutamat naisten puolelta. Sitten mätsäsi jotenkuten, joten kirjattiin tilaustiedot ylös ja pääsin poistumaan takavasemmalle. Parin viikon odottelun jälkeen sain hakea valmiit lasit käyttöön ja sen jälkeen maailma on näyttänytkin aika erilaiselta. Aivan kuin joku olisi antanut minulle kolmiulotteisen näkökyvyn! Oikeasti, tuntuu että aiemmin olen nähnyt kauemmaksi aika kaksiulotteisesti. Olen käyttänyt laseja nyt aina autolla ajaessani ja onpahan ollut moninkertaisesti mukavampaa huristella. Kannatti siis vääntäytyä optikolle.

Näköterävyyden ja -syvyyden parantumisen lisäksi on laseissa ollut yksi lisäplussa. Ne näyttävät paremmilta kuin alunperin muistelin. Huomasin vasta kotona, että olin valinnut Versacen lasit - heh, se sovitteluhetki oli oikeasti aika ahdistava. Eikö jokaisen sisustusbloggaajan repertuaariin kuulu kotoisat kuvat, joissa rillit on huolettomasti jätetty pöydälle kesken lehdenluvun tai kahvin? Kuului tai ei, meikäläinen pääsee nyt ainakin sellaisia otoksia harjoittelemaan.

Kivaa viikonloppua!


31.8.2016

Mitä tänne kuuluu?!

Kun postasin useampi viikko sitten loman päättymisestä ja töiden alkamisesta, en todellakaan arvannut, että minulle tulisi kalenteri niin täyteen, etten ehtisi kuvailemaan ja postailemaan kotikulmista tänne blogiin. Tuli silti, mutta tänä iltana varastan tietoisesti aikaa tietokoneelle pysähtymiseen.

Mitä tänne siis kuuluu? No, en ehtinyt olla töissä viikkoakaan, kun nappasin syysflunssan. Oli ihan kamalan kenkku tauti, joka kesti tasan seitsemän päivää. Alkoi kovalla kurkkukivulla ja kehittyi kuumeilun myötä räkätaudiksi. Pari päivää oli pakko olla saikulla ja siitäkös meni kalenteri suunnitelmineen entistä enemmän sekaisin. Sairastelujaksolle sattui myös reissu Jyväskylään, jonka puitteista kerroin edellisessä postauksessa. Osallistuin siellä Designtorille, jonka pöhinä oli täysin odottamaton - aivan hurjasti porukkaa! Hymy oli korvissa, eikä moni varmasti arvannut, että oikeasti meinasin pyörtyä päivän aikana kahdesti. Tiukille veti, mutta selvisin kuitenkin; enemmän olisi harmittanut jättää tapahtuma välistä.

Luonnollisestikaan myyntitapahtumaan ei lähdetä tuosta vain. Reissu edelsi reilun viikon lähes minuuttiaikataululla tehtyjä valmisteluita: tuotteiden viimeistelyä, pakkaamista ja myyntipaikan suunnittelua. Onneksi tässä kuluneen vuoden aikana on tullut käytyä jo useamman kerran kerran myyjäneitinä, joten jonkinlainen punainen lanka esitekemisistä jo löytyy. Minulla oli mukana muutama uusi Blawhi Graphics -idea, joita en ole ehtinyt esitellä missään muualla saati lisätä verkkokauppaankaan. Tuotteet saivat hyvän vastaanoton ja yritänkin seuraavaksi varastaa aikaa niiden eetteriin saamiseksi.

Toinen edellisten viikkojen teema on ollut Rautavaaran raksa. Tontilla on kulunut useampi ilta miettien pääasiassa vesi-, viemäri- ja sähkölinjojen vetoja. Viemäriputkien vetäminen on aiheuttanut pohdintaa, sillä tontille alunperin tarkoitettu pumppaamo ei ole oikeassa korkotasossa. Vaihtoehtoja on sumplittu, joten peukut pystyyn, että ratkaisu löytyy! Vähän on myös lisää raivattu puita, jotta pihatien mahtuu tekemään oikeaan kohtaan. Kaivurikuskin kanssa on myös jo hahmoteltu, mitä pientä tänä syksynä jo tehdään.

Myös paperitasolla on edistytty, kun istuimme jälleen yhden pitkän illan Dekotalon työpäällikön kanssa. Kävimme läpi uusien talosuunnitelmien yksityiskohdat ja kirjoitamme pian sopimukset valmiiksi. Sitten alkaakin piirrosvaihe ja toivottavasti pääsemme pian hakemaan rakennuslupaa. Palan jo halusta kertoa teille tarkempia yksityiskohtia, mutta yritän malttaa konkreettisiin asioihin ja virallisiin kuviin saakka.

Ja yksi juttu on ollut vielä lisäpaineena... Sellainen, josta en ole vielä blogissa pukahtanutkaan, sillä meinaan olla vähän taikauskoinen liian aikaisessa vaiheessa kerrottujen juttujen takia. Mutta ehkä pelkojen ääneen sanominen hävittää ne, joten antaa mennä. Me olemme laittaneet talon myyntiin. Hui, nyt se on kerrottu. Viimeksi tänään saimme esitellä kotiamme siitä kiinnostuneille. 

Arvaatte varmasti, että puunaan jokaisen nurkan niin sisältä ja ulkoa ennen kutakin esittelykierrosta; olemme siis nyt sunnuntaista saakka ahertaneet valmistautumislistaa lyhyemmäksi. Mies on jo pyöritellyt silmiään minun pilkuntarkkojen hommieni kanssa (itsekin jo aloin epäilemään niitä kun kyykin toissailtana jo lähes pilkkopimeässä nyhtäen katealueiden reunoja siistiksi), mutta henkinen selkärankani ei kestä sitä, jos jätän yhdenkään asian puolitiehen.

Hullunkurista tässä on kuitenkin se, että minkäänlaista kiirettä talonmyynnille ei vielä ole, enkä ole oikein varma, haluaisinkokaan vielä kauppoja syntyvän. :') Täällä Iisalmessa asuntomarkkinat ovat hyvin jähmeät ja vastaavien talojen myyntiaika on ollut noin vuosi. Ainakin vuoden tuumiskeluun on siis valmistauduttu, eikä kriisi olisi, jos aika ei olisi otollinen silloinkaan - Rautavaaran raksa ei ole vielä akuutti asia, joten elämä saa kuljettaa haluamallaan tavalla.

Tällaista tänne, päälinjoiltaan. Kertokaahan kommenttiboksiin teidän kuulumisianne, tuntuu että olen taas ihan poissa kartalta!

Haleja iltaan.

P.S. Kuvituksena on käytetty kesäisiä sisustushankintoja, joilla päivitin vessan ilmettä. Hankin heinäkuussa Asuntomessuilta täsmäostoksena kaksi Linan hamam-pyyhettä ja niiden seuraksi löysin ihanat marokkolaiskuvioidut matot Kuopion H&M Homesta.


26.8.2016

Designhotelli Jyväskylässä // Solo Sokos Hotel Paviljonki

Te kaikki vakilukijat tiedätte rakkauteni Jyväskylää kohtaan; aina kun palaan kaupunkiin, tuntuu kuin kotiin tulisi. Viikonloppuna pääsin jälleen Keski-Suomeen ja samalla sain yhden lisäsyyn rakastaa. Majoituin nimittäin uudenkarheassa Solo-hotellissa, joka osoittautui todelliseksi helmeksi. Onneksi oli kamera latingissa, sillä hotelliin tutustumiseen ja kerroksissa kiertelyyn hurahti aikaa toista tuntia sekä monta megatavua muistikortilta. Luulen, että teitäkin kiinnostaa kurkata Jyväskylän skandinaavisimpaan hotellisisustukseen, joten kokosin tähän postaukseen pienen virtuaalikierroksen Solossa - käydäänpä siis peremmälle.

Heti aulaan astuessa saa pysähtyä ihastelemaan vaikuttavaa valoinstallaatiota, joka on Kaisa Blomstedin suunnittelema. Hänen kädenjälkensä näkyy paitsi aulassa, myös hotellihuoneiden sisustuksessa. Aula jatkuu muotoillun vastaanottotiskin ohitse italialaiseen ravintola Trattorio Aukioon, jonka suunnittelusta on vastannut Gullsten-Inkinen Oy. Solon värimaailman peruslanka on maanläheinen, mutta sitä on ryhditetty muutamilla kirkkaan puhtailla sävyillä.

Valoinstallaation lisäksi katse tarttuu aulassa Eero Aarnion pallotuoleilla luotuun oleskelualueeseen. Tuolien väritys on suunniteltu varta vasten tätä hotellia varten, joten niissä on erityisen uniikki henki. Tumma viherseinä luo tilaan rauhallisen lumoavan - jopa hieman taianomaisen - taustan. En ihmettelisi, jos joku hotelliasiakas olisi joskus torkahtanutkin tuolien syvennykseen. 


Joko huomasitte Foscarinin Caboche -valaisimen? Niitä on aulassa useampia ja ne rytmittävät oleskeluryhmiä tyylillä. Kuvia ottaessani mietin, miksi tilat tuntuivat niin miellyttäviltä; niissä on käytetty tarkkaan harkittuja elementtejä, jotka toisaalta ovat keskenään erilaisia mutta antavat kuitenkin tukea toisilleen. Niin värit, materiaalit kuin muodotkin. Oleskelualueet eivät ole läpikulkutiloja, vaan oikeasti rauhallisia vyöhykkeitä. Valaistus puolestaan pehmentää tunnelmaa ja luo lämpöpisteitä kokonaisuuteen.

Hotellihuoneet seuraavat tyyliltään samaa linjaa. Omassa huoneessani tehosteväreiksi oli valittu tumma violetti ja puhdas keltainen - vaikka oma koti on varsin mustavalkoinen, pidin huoneen värimaailmasta yllättävän paljon. Tehostetta ei ollut yliampuvasti, vaan juuri sopivasti. Sisustuksessa oli käytetty paljon epäsuoraa valaistusta, mistä tykkäsin kovasti. Tunnelmalliset valojuovat sai sytyteltyä esimerkiksi korkean sängynpäädyn yläreunaan ja TV-seinämän taakse. Huoneen päätyseinän ikkunoista avautui maisemanäkymä Jyväsjärvelle. Vastarannalla siinsi parin vuoden takaa tuttu Äijälänrannan asuntomessualue. Harva hotelli on rakennettu niin hyvälle paikalle, että sängystä käsin pääsee ihastelemaan järvimaisemia. Ja mitä tulee itse petiin, vähänkö sai hyvät unet noiden muhkeiden tyynyjen välissä! En millään malttanut siirrellä tyynyjä syrjään, vaan hautauduin yöksi kaikkien keskelle. :)

Kylppäri oli tasokas ja otin siitä kyllä kaiken ilon irti. Asetuin hotellille kunnolla vasta myöhäisellä, enkä suunnitelmista poiketen ehtinyt iltasaunan aikatauluun. Varasuunnitelma oli kuitenkin varsin hyvä, sillä valmistelin itselleni lämpimän kylvyn - keitin kylpyjuomaksi useamman kupin iltakahvia ja vedessä lillutellen katsoin tabletilla loppujaksot Remontilla rahoiksi -sarjasta, johon jäin kesällä koukkuun. Spa-hetki venyi yli tunnin mittaiseksi, mutta tuli pitkän päivän jälkeen tarpeeseen.

Ennen iltamenoja ehdin tutustumaan Solon yläkerrassa sijaitsevaan kuntosaliin ja saunaosastoon - vau! Tilava sali laadukkaine ja monipuolisine laitteineen oli huikealla näköalapaikalla; juoksumatolla ravatessa pystyy ihastelemaan niin kaupunki- kuin järvimaisemaa. Tiedän, että jos oltaisiin oltu miehen kanssa kahdestaan reissussa eikä aikarajoitteita olisi ollut, oltaisiin varmasti parkkeerattu salille kuntoilemaan.

Saunaosaston näköalat olivat mielestäni hotellin parhaimmat: lauteilta pystyy suoraan uppoutumaan satamanäkymään, jonka taustalla komeilevat kaunis Ylistön silta sekä Mattilanniemi. Voi, tuon alapuolelta löytyvän maisemakuvan huudit ovat juuri niitä, mistä kuljin päivittäin Jyväskylässä asuessani. Joko huidellen rantaraittia pitkin Mattilanniemen luentosaleihin tai ramppia pitkin ylemmäs Seminaarinmäelle. Huikeaa, miten Solon toiminnot ja tilat on osattu suunnitella siten, että maisemaa pääsee ahmimaan juuri oikeista kulmista.

Aamupalalle starttasin heti, kun sitä oli tarjolla. Perinteiseksi hotelliaamiaiseksi ei tarjoilua voi luonnehtia, koska ruokarepertuaari oli paljon runsaampi ja omintakeisempi: hyvin monet tuotteet olivat paikallista lähivalikoimaa, mikä tuntui todella mieleiseltä. Olen aina pitänyt hotelleissa yhtenä tasomittarina sitä, kuinka aamukahvi tarjoillaan - otetaanko se itse vai tuodaanko pöytään. No, kuten ehkä arvaatte, pöytään tuotiin. :) Yllärinä sai kuitenkin valita, haluaako vastapaahdetun kahvinsa vaalealla vai tummalla paahdolla. Valitsin tumman, nam. 

Hymyileväiselle ja huomioivalle henkilökunnalle peukku: jokaiselle tulijalle toivotettiin lämpimästi hyvät huomenet ja ruokatoiveita kuunneltiin tarkalla korvalla. Takanani saapunut aamiaisvieras harmitteli, kun neljän viljan puuro ei sopinut hänen vatsalleen - ohi kulkenut tarjoilija huomioi tämän heti, kyseli toiveet ja lupasi tuoda pian pöytään sopivampaa puuroa. Tuli aurinkoinen mieli seurata tuollaista asiakaspalvelua.

Aamiaistila on sisustukseltaan jatkumo Solon alakerran italialaiselle ravintolalle. Sävymaailma on täälläkin maanläheinen, mutta astetta valoisampi. Molempia kerroksia yhdistävät seinämäkalusteiden värikkäät kolot, joissa voi rennon kauniisti säilöä kattauksessa tarvittavia astioita. Alakerran ravintolassa koloset ovat oransseja, ylempänä vihreitä. Tasojen päälle oli aseteltu metsäisiä pärekoreja, joihin oli kerätty varpuja ja jäkälää - ihania yksityiskohtia, joissa olisi ollut muutama puolukkakin suuhun poimittavaksi.


Huomasitteko aamiaissalin hauskat valaisimet? Nuo, missä valokupuna on ylösalaisin oleva kattila - hauskat ja kekseliäät!

Lapsivieraita varten Solosta löytyy iso leikkihuone, missä pääsee kiipeilemään, laskemaan mäkeä, pelailemaan, vilistämään pitkin suurta tilaa tai sitten vain löhöilemään sohvalla. Vähän kuin kävisi minikokoisessa touhupuistossa.


Kokonaisuutena vierailu Solossa oli rentouttava ja ihana. Täällä kävi ensi kertaa se, mitä olen aiemmin vain ajatustasolla kuvitellut: hotelli oli niin hyvä ja monipuolinen, etten käynyt vapaa-ajalla kaupungilla kertaakaan! En, vaikka Solo sijaitsee keskeisellä paikalla Paviljongin kupeessa, ihastuttavalla Lutakon alueella. Käyntipaikoista ei tosin olisi ollut pulaa, Jyväskylässähän on keskustan kävelykadun fiilistelyjen lisäksi ihania käyntikohteita muun muassa Toivolan vanha piha, Harju Vesilinnan näkötorneineen (mistä on muuten hämärällä upeat näkymät) ja vaikkapa sataman menot - puhumattakaan rakkaiden opiskeluystävieni residensseistä... Mutta ei, nyt hotelli vei voiton. 

Rehellisyyden nimissä, yksi miinuspuoli Solo-vierailussa oli. Arvaatteko mikä? No se, ettei mies päässyt mukaan, vaan olin tällä kertaa liikenteessä yksin. Voin kuvitella, miten olisi ollut tuplaten hauskempaa keitellä iltakahvit kaksistaan, syödä aamupala vastatusten ja tutkia hotellia yhdessä. Siltikin, vaikka jo nyt pidin miehen hieman kateellisena kartalla lähettelemällä WhatsAppiin kuvia maisemista, designpuitteista, iltakylvystä ja aamukattauksesta. No, ehkä tämä oli nyt sitä jokaisen aikuisen tarvitsemaa omaa aikaa! Sen kyllä jo päätin, että seuraavalla Jyväskylä-reissulla otetaan revanssi ja buukataan huone Solosta uudestaan.

Mitäs tykkäsitte virtuaalikierroksesta? Luulen, että tässä hotellissa nivoutuu monen matkailijan haaveilema yhdistelmä: saada hotelliketjun standardien mukaiset palvelut, mutta kuitenkin yksilöllisesti ja valtavirrasta poikkeavin puittein. Suosittelen.

Tämän kuvamaratonin myötä toivottelen hymyjä viikonloppuun!

P.S. Ai mitäkö minä siellä Jyväskylässä tein, jos meni myöhään mutta en kuitenkaan kaupungille kerinnyt? Designtorihan siellä työllisti, mutta se onkin jo toisen postauksen juttu!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...