10.8.2016

Nyt se alkaa! // + ilmaista printattavaa

Jep, tänään se alkaa. Työarki ja uusi lukuvuosi. Pitää olla aika viileä sissi, jos lomaltapaluu ei tunnu yhtään mahanpohjassa. Minussa ei sissiainesta ole, sillä päivä kutkuttaa melkeinpä samalla tavalla kuin pikkutyttönä. Uutta reppua, penaalia ja koulutarvikkeita ei sentään ole pakattuna, mutta perinteiseen tapaan opehuoneen lokerossa odottaa tuore lukuvuosikalenteri starttaamista.

Koululaiset vipeltävät ovista sisään vasta huomenna, meillä opettajilla on tänään yhteinen suunnittelupäivä. Minusta on hauskaa, että perinteisesti ensimmäinen työpäivä alkaa meillä vasta kymmeneltä - voiko leppoisampaa starttia olla! Tosin, moni taitaa jo kiirehtiä paikalle jo tuntia, kahta aiemmin. Niin minäkin. Mutta silti, kympin aikataululle iso peukku!

Muistatte ehkä, kun viime vuonna kirjoittelin noiden aikojen tuskaisuudesta. Kerroin, miten kovasti työorganisaation ikävät asiat vaikuttivat omaan olotilaani. Viime vuosi olikin rankka työrupeama. Mutta arvatkaas mitä! Nyt noita samoja kuvioita ei tarvitse enää pelätä, sillä loman aikana on organisaatiossamme tapahtunut upeita muutoksia. Juuri sellaisia, joita on hurjasti kaivattu ja jotka takuulla varmistavat, ettei entisenlaisia fiiliksiä - ainakaan samoista syistä - pääse koskaan enää syntymään. Toki, koskaan ei voi etukäteen tietää mitä uusia haasteita tulevaisuus tuo eteen, mutta nyt niitä ei tarvitse miettiä. Olen onnellinen siitä, että useamman vuoden väijyneet varjot ovat poissa ja uuteen voi tarttua huolettomin mielin. Olen niin fiiliksissä! Tästä tulee huippu työvuosi, ja juuri siksi, että olemme sen viimein ansainneet. :)

Innostuin työtäpinöissäni tekemään mustavalkoiset pohjat lukujärjestykselle ja viikkosuunnitelmille. Täyttelinkin niistä jo yhdet versiot työhuoneeseen; lukujärjestykseni täyttyy perinteiseen tapaan äikän, matikan ja enkun tunneista sekä yhdestä puheopetustunnista. Viikkosuunnitelmapohjia tarvitsen kotielämässä etenkin niinä viikkoina, kun edessä on paljon ohjelmaa ja tekemistä. Tämä viikko ei vielä kovin täydeltä näytä, mutta jo ensi viikolle täytyy tehdä tarkempaa plääniä. Näitä rustatessani mietin, että saattaisihan pohjista olla iloa muillekin.
Täältä voit ladata itsellesi omat mustavalkoiset pohjat. Vähän printteristä riippuu, minkä verran paperinlaitaan jää valkoista reunusta: PDF-tiedostossakaan ei musta alue yllä ihan kanttiinsa, joten pientä saksimista saa tehdä, jos ei tarkoituksella halua jättää paperiin valkoista kehystä. :)

Nyt tämä emäntä lähtee starttaamaan Tiinua ja huristelee töihin.  
Mukavaa päivää, olitpa sitten jo töissä tai vielä onnellisesti lomalla!

P.S. Jos tykkäät pohjista ja vilautat niitä somessa, taggaa tai huikkase ihmeessä - olisi hauskaa nähdä ne tositoimissa! :)


8.8.2016

Nro 5 olohuoneessa

Kuten olen jo kertonutkin, tänä vuonna sisustusostokset ovat olleet vähissä. Mitä suotta tuhlailemaan, kun pakottavaa tarvetta millekään erityiselle hankinnalle ei ole ollut ja toisaalta säästöön jäävät roposet olen korvamerkinnyt uutta raksaa varten. 

Yksi must have -asia minulla on kuitenkin koko kesän tykyttänyt takaraivossa: oliivipuu ja sille oma riisikori. Oikeankokoisen korin löytäminen ei ollut ihan helppo homma, sillä mustana versiona näitä ei ihan joka nurkan takaa löydä. Vaivannäkö kuitenkin tuotti tuloksen ja löysin netistä meriheinästä punotun, Reilun kaupan yksilön. Oliivipuu taas oli täsmähankinta Jyväskylän Plantagenista, kun kävimme heinäkuussa Keski-Suomessa hääreissulla.

Kokonaisuudelle olin miettinyt jo valmiin paikan tästä mustan kaapin vierestä; tähän jää juuri sopivankokoinen nurkkaus puulle ja korille. Ne tuovat eloa ja kodikkuutta olohuoneen harmahtavaan sisustukseen, pientä huolettomuutta kaiken särmän keskelle.


Oliivipuut ovat näköjään tulleet meille jäädäkseen; tämä on jo neljäs vuosi ja viides puu kun hankin meille tummanvihreitä suippolehtiä. Rehellisyyden nimissä olen tappanut lähes samaa tahtia yhden per vuosi. :D Jotain pitäisi vissiin tehdä talviaikaan toisin, että yksilöt kestäisivät seuraavaan kesään. Viime vuonna hankin yhden ison oliivipuun Tanskasta ja toisen pikkuisen Ikeasta. Tanskalainen versio koki tutusti karun kohtalon mutta Ikean puu sinnittelee edelleen. Hauska seurata, mihin asti tämä numero vitonen selviää.

Tänään on minun toiseksi viimeinen lomapäiväni. Eikä ahdista yhtään! Päinvastoin, eilen tuli jo sellainen kiva, hykerryttävä olo töiden alkamista ajatellessa. Viikonloppuna pidimme neljän naisen ja neljän lapsen (okei, yksi niistä oli Armas) voimin hauskan serkkupäivän täällä meillä - mukavaa loma-ohjelmaa on siis riittänyt loppumetreille saakka. Eikä kesäkään tähän lopu, ainoastaan vapaa-aika vähenee.

Iloa uuteen viikkoon!


2.8.2016

Blawhi Graphicsin uudet tuotteet

Oh boy! Piti postaamani tänään hieman toisesta aiheesta, mutta en mitenkään malttanut mieltäni tämän suhteen. Eilen nimittäin leikimme Armaksen kanssa ulkona, kun etupihan puolelta alkoi kuulua auton ääntä ja askelia etuovea kohti. Kipitimme katsomaan, joko mies tuli töistä, mutta terassilla seisoikin kuljettaja litteän paketin kanssa. Rönttösvaatteissa ja tuulen sotkemalla tukalla olin varmasti hauska näky pakettia kuitatessani, mutta intoni keskeltä en muistanut ajatella habitustani ollenkaan. Sain nimittäin hieman etuajassa lähetyksen, jota olin jo täpinöissäni odotellut.

Paketista kuoriutui pieni erä tällaisia isoja HIMMELI-printtejä. Kuosihan on tuttu jo viime vuonna suunnittelemistani korteista, mutta nyt se löytyy painettuna 50x70 -koossa. Syy printtikoon tilamiseen on puhtaasti Blawhi Graphicsin ihanissa asiakkaissa: himmeliä on toivottu printiksi niin monta kertaa, että olihan minun tartuttava tuumasta toimeen. Muut valikoimasta löytyvät printit ovat A3-kokoisia, mutta tämä on nyt ensimmäinen kokeilu jättikoossa. Käytännössä minun piti piirtää printti tietokoneella kokonaan uudestaan, sillä postikorttikokoa varten tehty aiempi versio ei tietenkään ollut riittävän iso. Vuoden sisällä on tullut opiskelua yksi jos toinenkin printtilaatuun vaikuttava asia, minkä myötä painojälki on ainakin omaan silmääni nyt erittäin mieleinen.

Tämäkin aamu alkoi paketin vastaanottamisella, kun sain himmelin kaveriksi vielä toisen uutuustuotteen, suloiset TO DO -listat. Ainahan meillä tekemistä riittää; nyt hommat voi kirjata ylös entistä kauniimmin. 10x21 -kokoiset listat ovat kaksipuoleisia ja niitä sisältyy pakkaukseen 10 kappaletta.


TO DO -listat ovat osaltaan pieni harppaus eteenpäin. Haaveenani olisi kartuttaa Blawhi Graphicsin valikoimaa hieman erilaisilla paperituotteilla. Ideoita on pää täynnä, mutta aika ja resurssit rajallisia. Pitää osata edetä innolla mutta rauhassa, sillä grafiikkamaailmahan on minulle pikkuriikkinen sivutyö opehommien ja muun elämän ohella. Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö tämä olisi intohimo. Sitä se on, sopivasti valjastettuna ja oikeassa suhteessa nautittuna. :)



HIMMELI-printin (25 €) ja TO DO -listoja (4 € / 10 kpl) voi tilata täältä. Printit toimitetaan pahviputkeen rullattuna ja listat kirjekoossa. Samalla postimaksulla mahtuu lähetykseen toki muutakin verkkokaupasta löytyvää kivaa, käykäähän kurkkimassa. :) Blawhi Graphicsin FB-sivuja kannattaa muuten tykkäillä, sillä sinne päivittyvät ajankohtaisimmat kuulumiset - siellä onkin pian käynnistymässä arvonta, kunhan saadaan tasaluku täyteen sivutykkääjien määrässä. Instassa grafiikkaotokset löytyvät nimimerkillä @blawhigraphics, milläs muullakaan.

Kesäkuulumisista sen verran, että minulla käynnistyy justiinsa viimeinen lomaviikko, jäiks! Mies aloitti työrupeamansa jo eilen, joten periaatteessa tässä jo makustellaan perusarkea. Tälle viikolle on luvassa kuitenkin kotikivaa mukavien kyläilijöiden tiimoilta ja jääkaappiin on jo hankittu retkieväät jonakin iltana tehtävää rantareissua varten. Lisäksi ehostamme hieman pihamaata, sillä mies tilasi pihatielle lanauksen ja sepelikuorman. Rakennusvaiheessa hankimme pintasepeliä hintsusti liian vähän, minkä takia olen varsinkin tänä kesänä taistellut tympeitä rikkaruohoja vastaan. Mokomat meinaavat levittäytyä pihatielle, mutta kohtapa saavat kyytiä!

Mitä teille kuuluu? Olen ollut tosi vähän nyt tietokoneella, joten blogimaailman kuulumiset ovat huonolla hapella. Taidanpas keittää nyt kahvikupillisen ja lähteä blogikierrokselle.

Mukavaa päivää! ♥


26.7.2016

Yksityiskohtia Syhinästä

Täällä on minireissuttu pitkin Suomea; Keski-Suomessa, Kotkassa, Porvoossa ja Seinäjoella. Kotkassa suunnistimme tietenkin Syhinään, missä ihana isäntäväki majoitti meidät kahdeksi yöksi. Piipahdimme Syhin seurassa päiväreissulle Porvooseen, mutta aikaa jäi hyvin Kotkankin kiertelyyn. Miten upeita puutarhoja kaupungista löytyykään! Syhinästä olen postaillut aiemminkin, mutta nyt ajattelin näpsiä iloksenne kuvia sieltä löytyvistä kauniista yksityiskohdista. ♥ Tällaisista:

Kaunista, eikö? Kotkasta käsin teimme siis reissun Vanhaan Porvooseen ja Syhinästä jatkoimme matkaa Seinäjoelle asuntomessuilemaan. Molemmista kohteista olisi kyllä muistikortilla kasa kuvia, mutta vielä en ole varma, työstänkö ne postauksiksi asti vai kätkenkö kotiarkistoihin. Hmm... 

Keski-Suomessa piipahdimme puolestaan rakkaan ystäväni häissä. Ne kuvat jäävät vain omaan käyttöön, mutta juhlapaikasta kuitenkin sananen: Häitä juhlittiin Jämsässä Salinmäen tilalla, jota emännöi muun muassa Huvila & Huussi -ohjelmasta tuttu Anita Koponen. Miljöö oli aivan ihana! Maalaismaiseman keskelle oli vanhasta tallista remontoitu upea juhlatila, jossa ruokailtiin ja seurattiin ohjelmaa tunnelmallisissa puitteissa. Tallin ylisille taas oli tehty huikea humppavintti, jonne juhlaväki siirtyi virallisempien osuuksien jälkeen. Olen aina nähnyt vain kuvista vastaavia paikkoja - nyt oli mahtavaa kokea sellainen livenä. Kiitos vielä päivästä, ihanat M & L. ♥

Tänä vuonna näyttää muodostuneen teemaksi yöpyä reissuilla ystäväpariskuntien luona. Keski-Suomessakaan emme majoittuneet hotelliin, vaan suunnistimme Jyväskylään, samoissa häissä pilettäneiden ystävien luokse. Olemme viimeisen puolen vuoden aikana toteuttaneet tällaisia yöpymisiä enemmän kuin koko kuusivuotisen yhteiselomme aikana ja pitääpä sanoa, että taitavat voittaa hotelliyöt. On hurjan mukavaa parantaa maailmaa porukalla, keksiä typeriä inside-vitsejä ja aamukahvitella rauhassa ilman painetta hotellihuoneen luovutusajasta. Olen niin onnellinen, että elämäämme on tupsahdellut upeita ystäväpariskuntia, joiden kanssa jutut soljuvat niin nelistään kuin pelkästään isäntien tai emäntien kesken - se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. 

Kesäsisustelut ovat olleet minimissään, mutta jotain ihanaa on ilmestynyt meidän olohuoneen kaappivanhuksen viereen. Siitä kerron lisää heti, kun saan kameran viriteltyä Savon taajuuksille. :)

Hauskaa kesäpäivää!


14.7.2016

DIY: Pergola

No niin, nyt pergolan kimppuun! Kokoa tällä meidän taidonnäytteellämme on pyöreästi 30 neliötä ja tuo ala imaisee mukavasti suuren oleskelu- ja pöytäryhmän. Projektina tämä on ollut kolmen vuoden pituinen: toissa vuonna teimme patio-osan, viime vuonna palkit ja rimoitukset ja viimein tänä kesänä loput kalusteet. Tuntuu pieneltä ikuisuudelta ajatella vuosia taaksepäin sitä hetkeä, kun vasta piirtelin pergolan hahmotelmaa paperille... Nyt se on tässä!

Koko pergola on ollut täydellinen DIY-projekti. Yhtäkään ainutta elementtiä emme ole hankkineet valmiina, vaan kaikki on suunniteltu ja tehty itse. Ainoastaan kolmionmuotoiset aurinkokankaat on ostettu kaupasta, nekin alesta muutaman euron kappalehinnalla. Eipä siis voi olla kuin ylpeä aikaansaannoksestaan, we did it!

Pation rakentamisesta olen kertonut täällä ja varsinaisen pergolaosasta täällä. Nyt siis on viimeisimpänä piperretty sohva- ja pöytäryhmän kanssa. Tai siis minä olen, miehen rooli täyttyi jo rakennusosuuksissa. :) Sohvat tein - siis maalasin ja pinosin - perinteisistä kuormalavoista. Maalaamisessa oli kyllä hurja työ, ihan heti en samaan hommaan rupeaisi! Lavojen pehmusteeksi hankin tavallisia 12 sentin paksuisia vaahtomuovipatjoja, jotka leikkasin oikeaan mittaan ja verhoilin Ikean vanhoilla verhoilla. Joskus meillä oli hetken aikaa tuollaiset tummanharmaat, tosi paksut verhot ikkunoissa, mutta ne saivat melko pian lähtöpassit. Eipä menneet kuitenkaan hukkaan, kun lopulliseksi käyttökohteeksi muodostui tämä.

Oleskeluryhmän pöytätasona on pyörillä varustettu kuormalava. Olen aina unelmoinut tällaisesta sisätiloihin, mutta näin rouhea ja massiivinen pöytä ei meille oikeasti mätsäisi. Nyt kuitenkin sain toteutettua haaveen ulkoversiona. Pyörät maalasin myös valkoiseksi ja puutalomaali näyttäisi jo lähes vuoden kokemuksella kestävän myös kumiosissa, jeij.

Pöytäryhmäksi haaveilin pitkään Ikean pitkäpenkkistä Falster-sarjaa, mutta onneksi se oli joka kerta loppu varastosta, kun olisin ollut sitä hankkimassa. Viime kesänä aloin meidän ylijäämäpuukasat kartoitettuani miettimään, että olisihan pöytäryhmään tarvikkeita vielä omastakin takaa. Toteutusmalli oli vain ensin hakusessa.. Kunnes teimme reissun Tanskaan. Nyhavnin päädyssä on Skuespilhuset, Esittävien taiteiden teatteri, ja sen eteen käveltyämme pöytäidea selkiintyi hetkessä. Siellä tällaisia pöytäryhmiä oli peräkkäin kymmenkunta, ja minusta ne näyttivät u.p.e.i.l.t.a. Tanskan pöydät oli maalattu mustiksi - mietin väriä meidänkin pihaan, mutta valkoinen kuitenkin sopii paremmin tähän pergolakokonaisuuteen. Jos haluatte käydä kurkkimassa niitä teatterin versioita, ne vilahtavat ekojen kuvien joukossa tässä postauksessa. Luulen, että tanskalaiset esikuvat on tehty vankemmilla puusepäntaidoilla - minä käytin kasaamiseen reteästi tukevia kulmarautoja. :D Mutta hei, pöydästä ja penkeistä tuli oikeasti jämäkät ja raudat sai maalamalla piilompaan.

Yksi ongelma tässä nyt kuitenkin on. Nimittäin se, että nyt pitäisi oikeasti osata olla! Huomasin tässä vähän aikaa sitten jopa hieman järkyttyneenä, että rehellinen tsillailutaito on minulta kadonnut jonnekin pöpelikköön! Kun täällä on nyt neljättä vuotta jo punnerrettu vaikka minkälaisten projektien kanssa, on kieltämättä outoa, että nyt kaikki on valmista. Pitää ihan oikeasti asiakseen päättää ja lähteä viettämään aikaa pihalle. Keittää kahvit ja ottaa mies, koira ja hyvä lehti mukaan. Koko pergolaidea lähti vuosia sitten siitä, että halusin pihalle rauhaisan ajanviettopaikan. Sellaisen, jossa ei näkyisi itse asuinalueen suuntaan ja toisaalta sellaisen, jossa koko ulkomaailma unohtuisi. Minusta tästä tuli juuri sellainen kuin haaveilin. Turvallinen pihapesä.

Mitä tulee näkymiin, tästä etupihan rinnekumpareen päältä järvimaisema näkyy vielä ylempää ja laajemmin kuin talon ikkunoista. Nyt pitää vain toivoa, että säät suosisivat ja kesä tarjoaisi paljon poutaisia päiviä, että pergolasta pääsisi nauttimaan sen ansaitsemalla tavalla.

Ihanaa kesää juuri sinulle!


10.7.2016

TRY OUT CAMP

Moikkelis! Terveiset Rautavaaralta. Me olemme viettäneet tämän viikon vanhempieni kotona talonvahteina, kun isäntäväki on reissaamassa Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Oikeastaan vähän usutimme heitä matkaan, jotta saimme talon tukikohdaksemme. :) Mies on käynyt tästä kesätöissä Nurmeksessa ja minä puolestaan Iisalmessa. 

Postauksen kuvat ovat siis äidin ja isän luota - heidän tekemästään remontista ja näistä nurkista olenkin jo postannut aiemmin, täällä ja täällä. Vuoden aikana on tiloissa tapahtunut muutamia muutoksia: huonekalujen järjestys on vaihdellut, äiti maalasi sohvien puuosat mustiksi ja yhteispelillä teimme vanhemmillenikin samanlaisen betoniseinän kuin millainen meillä Iisalmessakin on. Mukavat puitteet siis saimme viikollemme. 

Mies nimesi ajanjakson leikkisästi try out campiksi. Testileiriksi, jonka aikana on hyvä makustella, miltä elo Rautavaaralla tuntuu. Täällähän kun se meidän tuleva kotitonttimmekin on. Vaikka olen ollut pop up -päivien jälkeen äärimmäisen ryyty ja väsynyt, niin ei pysty marmattamaan - kotiseutu on aina paras, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Minun oli tarkoitus postailla nyt pergolasta, mutta enhän minä malttanut olla tarttumatta täällä kameraan. Äiskä on taitava sisustaja, joten mukavaa saada blogiin kuvamateriaalia välillä muualtakin kuin meidän kotimme nurkista. Kävimme Armaksen kanssa aamulla sunnuntailehden postilaatikosta ja rymysimme samalla hetken metsässä. Poimin itse kimpun mustikanvarpuja tuohon saarekkeen päälle laitettavaksi ja Armas puolestaan rohmusi marjoja suuhunsa. Vaikka en itse tykkää oikeastaan mistään marjasta, mustikkakimppu näyttää ja tuoksuu ihanalta.

Kesätyöt ovat nyt osaltamme ohi. Meille molemmille sattui siis vahingossa samaan aikaan viikon työpätkät, jotka eivät liity varsinaisiin leipätöihimme mitenkään. Mies uimaopeili ja minä olin myyjänä pop up -putiikissa. Omat päiväni venyivät kyllä yli kymmentuntisiksi, mutta en silti ymmärrä, miten helkkarissa olin iltaisin aivan kuolemanväsynyt. Ehkä se oli tuo painostava ukkoskeli, mikä vaikutti kroppaan. Pop upin ekoina päivinä näytti siltä, ettei väki löydä paikalle, mutta sitten asiakkaita alkoikin rysähdellä kunnolla sisään. Tyytyväinen mieli siis jäi kokonaisuudesta, joten väsymyksestä huolimatta kannatti pusertaa.

Nyt taidamme aloittaa sen oikean lomailun. Listalla on pieniä kesätekemisiä ja -reissuja, joita on tarkoitus stressittä toteuttaa. Toivottavasti sää tekisi nyt äkkimuutoksen ja aurinko tulisi komppaamaan tätä vuoden parasta aikaa (*pitää koputtaa varalta puuta*). Palataan ensi viikolla siihen pergola-aiheeseen, kunhan seuraavan kerran intoudun taas koneelle datailemaan. :)

Rentoa sunnuntaita!

P.S. Äiti, ei kannata nihistellä enää noiden mustien ikkunankarmien kanssa - ne ovat nyt supertrendikkäät! :D


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...