14.7.2017

Ai, pitäisikös tässä muuttaakin?

18 yötä. Sen verran meillä on jäljellä öitä Iisalmessa. Tai siis Iisalmen talon avainten kanssa; minähän olen ollut nyt jo viimeiset 15 yötä yhteen putkeen Rautavaaralla, joten saman menon jatkuessa on varsinaisia yöpymisiä Iisalmessa jäljellä varmasti enää kourallinen. Näin pitkää Rautavaara-jaksoa en todellakaan suunnitellut etukäteen, viikot ovat vain jotenkin hupsahtaneet eikä pakottavaa tarvetta Iisalmeen ole ollut. Ehkä on jopa alitajuisesti syntynyt jonkinlainen lähtemisen kynnys. Mies on muutamaan otteeseen piipahdellut kaupungissa ja alkoi eilen muistuttelemaan, että pitäisi varmaankin ruveta suunnittelemaan sitä muuttoakin. Niin. Totta tosiaan.

Muuton suhteen minulla ajatukset kiertävät koko ajan pianoon. Se on niin helkatin painava, että muuttoa ajatellessani stressaan yksinomaan sitä, miten ihmeessä saamme soittimen tuotua paikkakunnalta toiselle. Tai siis sitä, saammeko täsmäiskuna sille tarpeeksi nostajia: Iisalmeen tuotuna se tarvitsi pahimmissa paikoissa neljä nostajaa. Apukädet ovat vähissä, sillä lähipiiri on nyt siellä sun täällä reissussa. Pitäisikin siis tuumata, kysellä ja suunnitella, että saadaanko kaikki roudaukset sujumaan omin voimin kärripelillä vai olisiko fiksumpaa tilata muuttoauto kertalaakista. Hmm...

Pikkutavaroista sen sijaan en osaa huolehtia. Olemme muuttaneet miehen kanssa aiemmin yhteensä kolme kertaa ja noilla kaikilla kerroilla olen ollut hyvin stressitön pakkaaja: esimerkiksi vuonna 2012 Lapinlahdelta Iisalmeen muuttaessamme aloitin pakkaamisen vasta muuttopäivän aamuna. :') Mentaliteetti oli tuolloin "tavarat säkkiin ja kyytiin", joten hirveästi ei organisointia tarvittu. Ihme kyllä, tuolla tyylillä ei tavaroiden purkaminenkaan ollut mitenkään hankalaa, kun säkit vain kasasi kaapeittain ja tiloittain. Nyt sentään olen jo hankkinut Clasulta kymmenittäin isoja pahvilaatikoita - niiden avulla saadaan toivottavasti tavaravuori pysymään ojennuksessa väliaikaismajassaan, mökin parvella.

No, onhan tässä vielä ruhtinaalliset pari viikkoa aikaa pähkäillä muuton kanssa. Kunhan saisimme päätettyä lähipäivinä edes sen, millä pelillä muutetaan: muuttoautoja kun ei välttämättä äkkihälytyksellä ole saatavilla.

Mitäs muuta... Tällä viikolla kävimme Kuopiossa Domuksen putiikissa tutkailemassa taloon tulevia kalusteasioita. Domuksen kalusteet kuuluvat Dekotalon normipakettiin ja näyttäisi siltä, että muutamaa viilailua lukuunottamatta löydämme sieltä meille sopivat vaihtoehdot. Ainoastaan keittiön tason ja vessakalusteiden etulevyt joudumme ehkä etsimään muualta. Samalla reissulla menimme Stemmaan tilaamaan mökin pesuhuoneeseen peiliä, mutta löysimmekin lopulta itsemme pötköttelemästä liikkeen sängyiltä. Saimme jopa häkellyttävän asiantuntevaa opastusta nukkumisasioissa ja löysimmekin sieltä potentiaalisen sänkyehdokkaan: meillä on ollut tarkoituksena hankkia uusi sänky, mutta takaraja asialle on ollut oikeasti vasta vuodenvaihteessa. No, nyt on sekin hautumassa. Myös mökkiin tarvittava vuodesohva taisi löytyä samalla piipahduksella - vielä pitäisi mittailla tuvan senttejä, jotta mahtuuhan huonekalu sinne varmasti.

Talon suhteen alkaa viimein tapahtua jotain, sillä sokkeliporukan pitäisi ilmestyä tontille maanantaina. Muottien laitossa menee aikaa, joten itse veikkaan varsinaisen valun tapahtuvan vasta tiistaina. Tämän tiimoilta palailen asiaan kuvien kera sitten alkuviikosta.

Lopuksi voisin kertoa teillekin viimeöisestä agenttiseikkailustani, oli nimittäin pientä äksöniä kesäyössä. Olin siis viime yönä Armaksen kanssa kahdestaan mökillä yötä. Rupesimme nukkumaan suht ajoissa, koska aamulla oli aikainen herätys. Puoli yhdeltä aamuyöllä havahduimme molemmat siihen, että jokin pörisevä auto ajaa asuinalueen tietä pitkin ja käy kääntymässä umpiperän päässä. Ei siinä mitään, uteliaita on tuolla pätkällä riittänyt – parhaimmat käyvät ajamassa lenkin viisikin kertaa päivässä ja ujoimmat öisin. Nyt tuo pörinä ei jatkanutkaan matkaansa, vaan pysähtyi meidän tontin kohdalle. Aamuyöllä! 

Maatöiden johdosta tontilla oli muun muassa kuorma-auto ja pari traktoria, joten tietysti alkoi päässä kilkattaa kello, ettei tuo pysähtyjä voi olla rehellisellä asialla. Yritin ensin kuikkia tilannetta säleverhojen raosta, mutta en nähnyt kunnolla. Aukaisin verhot sitten kokonaan ja siitä hetken päästä auto lähtikin liikkeelle ja pöristeli pois. Taisi huomata, että verhot aukesivat. 

Siinä samassa minulle iski valtava raivo, ajattelin että meidän tontillehan ei kukaan hämäräveikko keskellä yötä pysähtele! Kiskaisin vaatteet niskaan ja hyppyytin koiran auton kyytiin. Lähdimme kylälle paikallistamaan sitä pörisevää autoa, joka tulikin heti vastaan, oli uudestaan ajamassa rantaraittia pitkin. Tyydyin siinä vain pysähtymään ja tiiraamaan kulkupelin tuntomerkit talteen. Ajoin lenkin hiljaisen kylän läpi, ajatuksenani palata mökille rantatien toisen pään risteyksen kautta. Rinteessä olevassa risteyksessä tuo auto tulikin taas vastaan. Tyttökuski oli vissiin kokematon, koska ei uskaltanut sivuuttaa minun autoani ja pysäytti menopelinsä keskelle rinnettä. Mäkilähtökään ei tainnut onnistua, koska rupesivat vaihtamaan paikkoja vänkärinpaikalla olleen pojan kanssa. 

Silloinpa oli minunkin hyvä nousta autosta ja kysyä, että hekö ne ajelevat meidän syrjässä olevalla asuinalueella keskellä yötä. Myönsivät. Tivasin useampaan kertaan, mitä varten pysähtyivät meidän tontin kohdalle. Mitään selitystä eivät antaneet, maahan vain katselivat ja mutisivat ympäripyöreitä. Mielestäni jokaisen vastuullisen aikuisen pitää osata antaa tekemisilleen selitys, mikäli tarkoitusperissä ei ole salattavaa. Raivostutti ihan kamalasti ja antelin autokunnalle sitten oikein olan takaa palautetta keskellä yötä pörisevällä autolla ajelemisesta, ihmisten herättelemisestä ja toisten tontin kohdalle yöllä pysähtymisestä. Suditellen ajoivat pois ja minä näytin peukkua perään. Eipä sen jälkeen pörinöitä kuulunut, mutta kyllä meille tonttikamerat nyt asennukseen menevät.
 
Aurinkoa kesäviikonloppuun!
 
P.S. Kuvituksena otoksia mökkikeittiöstä. Kuvailin sitä enemmälti jo viime viikolla, mutta kameralla ja kuvankäsittelyohjelmallani on tilan kanssa kriisi meneillään. Kerron siitä tarkemmin sitten kunhan saan keittiöstä tänne laajempia otoksia.


6.7.2017

Mökin ulkosivu

Olen puhua pajattanut mökkiraksasta paljon, mutta viimeisimmät ulkokuvat olen tainnut ottaa siitä kevättalvella. Nytpä taitaisi siis olla hyvä väli katsoa, miltä mökin paraatipuoli näyttää. 

Alakerran tupaan astutaan lasiovesta ja kaikki nuo korkeat ikkunat ovat tuvan ikkunoita. Alakerran leveä pikkuikkuna on tietenkin saunan; sen alapuolelle on tarkoitus asetella joskus myöhemmin grillaus- ja istuskelupaikka.

Yläkerran parvi-ikkunat ovat kiinteät muotoikkunat. Ne menevät suoraan mökin keskilinjassa ja alakerran ulko-ovikin on mätsätty samaan linjaan. Pohjakuvavaiheessa sai pikkuisen siirrellä pesutilojen väliseinää, jotta nämä linjat asettuivat järkevästi.

Kaavamääräykset asettavat omat rajansa mökin koolle. Pohja-ala tässä on 30 neliötä ja päällä matala parvi. Koko mökki on suunniteltu  kokonaan oman päämme ja tarpeidemme mukaan, mitään valmista pohjaahan ei tähän ollut olemassa. Oikeasti vapaa-ajan asunnot eivät edes kuulu Dekotalon valikoimaan, mutta saimme neuvoteltua tämän meille varsinaisen talon kylkiäisenä levypinnoille asti. Piirrosluonnokset tein itse ja Dekotalo piirsi niistä sitten viralliset kuvat. 

Vasta nyt jälkeenpäin olen hoksannut, miten iso kömmähdysmahdollisuus mittojen kanssa olisi voinut käydä. Vetäistä nyt kaikki sentit omasta päästä! Onneksi ähräsin piirrosten kanssa pitkään ja yritin jo paperivaiheessa hahmottaa kaiken tarpeellisen. Tästä tuli oikeasti juuri oikeankokoinen, sopivan napakka mutta kuitenkin väljä.Kyllä tässä onkin viimeisen viikon aikana tullut useampaan kertaan pysähdyttyä ja mietittyä, että "Hitto tästä tuli hyvä!". :')


Paljonhan tässä ulkokuoressa on vielä tekemistä, vaikka sisällä pystyykin jo asustelemaan. Pienempiä yksityiskohtia on vielä runsaasti listalla, muun muassa ikkunapeltien sivujen taivutukset, oven kynnyksen asentaminen, varsinaisten tikapuiden ja kattosillan kiinnittäminen, maalaus ja sokkelin käsitteleminen, ympärystäyttöjen tekeminen ja terassin laajentaminen. Kaikkea ei ole tarkoitus tehdä tänä vuonna, vaan puuhataan nyt vain sen verran kuin ehditään ja jaksetaan.

Pitäisi myös pohtia, tehdäänkö saunanpuoleiseen terassipäätyyn suojarimoitusta, kuten alunperin kuviinkin on piirretty. Se taitaisi tehdä terassinurkkauksesta mukavasti rajatumman. Ja terassilaajennuksestakin pitäisi haaveilla: kuvitelkaa nyt, millainen tuosta tulee kun terassia jatkaa porrastettuna alemmaksi sekä mökin sivulle. Siinäpä sitä onkin hyvä katsella maisemia ja löhötä leveästi. Sitten joskus. Tämänhetkiseen terassilaudoituksen kiinnitykseen en muuten ole tyytyväinen, vaan Dekotalon timpurit saavat fiksailla sitä jahka tulevat tekemään taloa. Ruuvata ruuveja syvemmälle ja suoristella muutamaa lautalinjaa.

Semmoinen mökkeröinen meillä. :)


4.7.2017

Yötä mökillä

Moikka! Täälläpä sitä on mökkeilty jo neljä peräkkäistä yötä! Viime torstaina saimme vihdoinkin LVI-asennukset valmiiksi: hanoista ja suihkusta tulee nyt vettä ja vessanpönttö toimii. Aika luksusta. Siivosin tuolloin torstaina alakertaa iltamyöhään saakka, jotta pääsimme levittämään patjapedin lattialle viikonlopuksi. Perjantaina sähkömies kävi vielä asentelemassa lämminvesivaraajan toimintaan ja mikäs sen jälkeen on ollut ollessa.

Viikonloppuna täällä oli paikalliset pitäjäpäivät, joten illat venyivät pitkiksi. Nämä kuvat otin lauantaina puoliltaöin mökin edestä - taivas ja järvenpinta ovat olleet nyt joka yö äärettömän kauniita. Tyyni vesi on toistanut ihanasti persikkaisia auringonlaskun sävyjä ja kuu on möllöttänyt suoraan tuvan ikkunoista sisään.

Eläimet ovat tarjoilleet oman esityksensä, sillä lauantai-aamuna orava rapisteli terassilla, eilen laskin jonossa uiskentelevia sorsia (ensimmäisessä letkassa niitä oli 22 kappaletta ja vähän perässä tulevassa 14) ja yksi joutsen viistää joka ilta lentokierroksen tuosta mökin edestä. Alimmassa kuvassa hieman suttuinen otos tuosta pitkäkaulasta.


Tällä viikolla yritän ehtiä ottamaan mökistä ainakin ulkokuvia. Ehkä kamera eksyy keittiöönkin. Sistustettu täällä ei juurikaan ole, vaan esillä on toistaiseksi vain välttämättömiä mökkeilykamppeita ja vaatekasseja. Tilaa ei kyllä tule olemaan kummemmille esillepanoille, mutta jospa tänne kesän mittaan pientä kivaa saisi kehiteltyä.

Kaunista kesäpäivää!


28.6.2017

Kesäpiha

Nyt se tuli, lomamoodi! Huomasin eilen, etten enää jatkuvasti pyörittele koulumaailman työasioita mielessä. Huh, eihän tuohon mennytkään kuin kolme viikkoa. En tiedä, olisiko tätä oloa vieläkään jos en olisi pakottanut itseäni pysymään kotiympyröissä Iisalmessa, ilman raksaa ja asioiden perässä juoksemista. Tuskin, joten hyvä että ymmärsin ennen juhannusta pysähtyä.

Kotona päivät ovat kuluneet tietynlaisen kaavan mukaan. Mies on vielä aamuisin herännyt töihin ja me olemme jääneet Armaksen kanssa loikoilemaan. Keitetty aamukahvit ja syöty aamupalat kymmenen maissa. Odoteltu mies ruokatauolle käymään ja ruvettu sitten tuumimaan päivän agendaa. Viime viikolla ohjelmassa oli pihanlaittoa ja sisäraikkouksia, tällä viikolla päivät ovat kuluneet kirppiskamppeita kasatessa ja hinnoitellessa sekä pikkuisen grafiikkahommia tehden. Tunnin-pari olen aina kerrallaan hommaillut, sitten on pidetty Armaksen kanssa ulkona leikkitauko. Heitelty frisbeetä, palloa ja narulelua. Iltapäivällä miehen kotiutuessa on pidetty yhteinen kahvihetki ja ilta puuhasteltu sitten samassa seurassa. Lenkillä on käyty aina iltaisin sitten, kun lähitienoo on jo hiljentynyt. Päivärytmi on kiepsahtanut taas ylösalaisin kuten aiempinakin kesinä ja iltaisin alan suunnitella nukkumista vasta aamuyön pikkutunteina.

Nämä kuvat napsin kahtena eri päivänä leikkitauoillamme. Meinasi olla pikkuisen haastetta juosta auringonpilkahdusten perässä, että saisin näihin valonhäivähdystä. Tällaisen pihan me sitten vähän reilun kuukauden päästä jätämme taaksemme. Ei tämä suinkaan täydellinen ole, mutta kuitenkin itse tehty, yhteneväinen ja kiva kokonaisuus. Mukavasti ovat kasvit rehevöityneet vuosien saatossa. Haaveilen vielä heinäkuun osalta lämpimistä päivistä, jotta pääsisimme edes pikkuisen tsillailemaan pergolassa - nyt ei olla kelien ja kiireiden vuoksi päästy kertaakaan sinne edes kahvittelemaan!

Vaikka emme ole konkreettisesti nyt raksailleet, on työmaa tietenkin ollut puheissa ja ajatuksissa. Tilasimme muun muassa viimeisiä mökkihankintoja, kuten kiukaan suojaseinät. Olemme myös tuumineet pohjatöiden jatkamisen aikataulutusta sekä miettineet vähän lauteidenkin ideaa.

Tänä aamuna kävin Rautavaaralla pikakiekan ja kävelin tonttimaan metsurin kanssa läpi. Ohjeistin myös samalla äidin putkimiehelle kaveriksi - tämä aloittikin hommat juuri tänään, kun minulla oli sen kehvelin kirppispöydän laitto, muussa tapauksessa olisin ollut itse putkaria vastassa. No, onneksi apujoukot ovat tällä kertaa paljon lähempänä kuin edellisen kerran raksaillessa.

Ja mitä tulee apujoukkoihin, niin voi juku. Arvatkaapa, mitä vanhempani ovat tehneet! No niitä mökin listoja! Pikkuisenko helpottaa tuollainen apurutistus! Uhkaavasti alkaa näyttää siltä, että se valmistuu sittenkin. :') Onnea härnätäkseni hankin meille mökille jo uudet patjat, josko päästäisiin pian kokeilemaan yöpymistä... (*koputus puuhun*)




Tänään käyn raksan tiimoilta vielä rautakauppa-asioilla pikkubroidin kanssa, poju saa kyyditä muutamat listat täältä kaupungista mökille - ainakin saunan oven listat olivat vielä unohtuneet edellisistä laskuista.

Sitten pitäisi jatkaa kaappien läpikäymistä. Muutto tuntui vielä äsken todella kaukaiselta jutulta, mutta olemme viimein heräilleet asian kanssa. Eihän siihen oikeasti enää kauaa ole. Kun saisi pakattua kaikki kaappitavarat niin järkevästi, että ne mahtuisivat hyvin mökin parvelle säilöön. Isompien kalusteiden logistiikka ja säilytys on vielä kysymysmerkkinä ilmassa, mutta luulen että pala palalta saadaan niitäkin sitten siirrettyä väliaikaisiin paikkoihin.

Kaiken ohessa pitäisi muistaa olla kuten Armas tuossa viimeisessä kuvassa, kölliä vaan ja nauttia olosta.  
Sillä kesä on nyt.


25.6.2017

Juhannustervehdys

...taikka ihan vain normaali kesäviikonloppumoikkaus! :) Jostain syystä en ole koskaan saanut kiksejä juhannuksenvietosta. Tänä vuonna ei innostanut lähteä kokkotulillekaan, mutta yhden juustomakkaran olen sentään syönyt. Viikonloppu on kulunut koiranvahtina maalaismaisemissa ja ohjelmaan on kuulunut pääasiassa nukkumista, sateen kuuntelemista ja vanhojen sanomalehtien lukemista. Muuta ei ole kyllä kaivannutkaan.


Pikkuisen on alakuloa tuonut juhannusviikkoon se, että toinen lapsuuskotini valkoisista kissaveljeksistä piti lopettaa ja saatella autuaammille hiirimaille. Olli saalistaa nyt pilvenreunalla, mutta Ossi-veli vaanii vielä kotiympyröissä - tosin, sillekin näyttää käyneen nyt joku juhannusonnettomuus kun poloinen alkoi linkuttamaan takatassuaan.

Jokakesäisiä ilonpilkahduksia tuovat kuitenkin nämä kuvissa keimailevat, mustavalkoiset ystävät. Naapurin hieholauman ilmestyminen vanhempieni takapihan kupeeseen on vuorenvarma kesänmerkki. Leidit kiertävät pellolla laajaa lenkkiä ja sattuvan tuohon takapihan laidalle yleensä ilta-aikaan. Pakkohan heidän kanssaan on kuulumiset vaihtaa. Joku tottumattomampi saattaisi pitää meikäläistä höperönä kun juttelen hiehoille itsekseni, mutta nämä oikeasti jaksavat kuunnella typeriäkin juttuja!

Armas ja vanhempieni koira Timi antavat kesäkavereiden tallustella rauhassa, sillä ne ovat tottuneet jo pennusta pitäen seurailemaan sorkkien vilinää. Päivystävät tietenkin sähköaidan toisella puolella (kuten Armas postauksen ensimmäisessä ja Timi toiseksi alimmassa kuvassa), mutta eivät sen kummemmin yritä neitosia paimentaa.

Raksaton juhannusviikko oli kyllä tosi hyvä päätös. Kuten kerroin jo aiemmin, talon uudet omistajat kävivät meillä kylässä ja sitä varten laittelimme Iisalmen nurkat sisältä ja ulkoa kuntoon. En tiedä, olisiko tullut tehtyä muuten minkäänlaista juhannussiivousta, mutta tulivatpahan paikat nyt kerralla siisteiksi. Luulen, että kesällä ei tarvitse tehdä enää pihallakaan nurmenleikkuutta kummempaa. Innostuin tyhjentelemään sisältä myös kaappeja ja sain kasaan aika hyvänkokoisen vuoren kirppiskamppeita. Kirppispöydänkin jo varasin ja mies kävi noutamassa hintalaput valmiiksi. Ajattelin, että olisin nyt juhannuksena ehtinyt hinnoitteluhommiin ja kasasin mukaan monta laatikollista myytävää tavaraa. Mutta arvatkaa vain, olenko täällä vilkaissutkaan noihin laatikoihin...

Sen verran piipahdimme eilen mökillä, että pidimme pikapalaverin oman timpurimme kanssa. Hän on buukattuna nyt muihin hommiin, mutta antoi vinkkejä listoitustöiden jatkamiseen. Katsotaan, milloin inspiraatio noihin hommiin taas iskisi. Kun nyt saisi edes ne LVI-asennukset valmiiksi.

Toivottavasti teillä on ollut rentouttava kesäviikonloppu! Leppoista sunnuntaita!


21.6.2017

Time out

Eipä puuttuisi enää mökiltä kuin viimeiset listat ja LVI-asennukset, niin rakennus olisi asumiskunnossa. (Ja tietty saunan loppuuntekeminen, mutta se oltiin ajateltu jo alunperinkin tehtäväksi myöhemmin.) Tällä viikolla pitikin olla ohjelmassa armotonta listoittamista ja viimeisten putkiasennusten katsomista jotta päästään juhannusviikonlopuksi mökille tsillaamaan. Mutta mutta.

LVI-hommat seisovat kuten sisälle kannettu lämminvesivaraaja keskellä pesuhuonetta. Olisi pitänyt jo arvata alunperinkin, ettei tämäkään mene suunnitelmien mukaan. Ei saada vettä juhannukseksi, luoja taas tietääkään että milloin. 


Viime lauantaina saimme listoitettua tuvan ikkunat, mutta se oli suoraan sanottuna helvetillinen urakka. Hankala homma, kun ikkunat ja paneelit ovat yhdeksän milliä eri tasossa, meillä haparoiva työtaito ja surkeat välineet. Piti kovertaa paneeleita, että saatiin jotenkuten upotettua nurkkalistat karmien kylkeen. Mies kaipaili sähköhöylää, että oltaisiin niistetty vain pelkkiä listoja. Minä väitin satavarmana, ettei ainakaan meidän suvusta sellaista siihen hätään lainaan löydy. Iltamyöhällä menimme sitten hakemaan Armasta hoidosta vanhempieni luota, niin mikäs siellä ensimmäisenä terassilla töröttikään vastassa: sähköhöylä. On tämä ollut viimeisen vuoden ajan yhtä samanlaista pään hakkaamista seinään. Mikään ei onnistu kerralla, vaikka kuinka parhaansa yrittää.


Maanantaina ajelin itsekseni raksalle, kun miehellä on normitöitä vielä ainakin heinäkuun alkuun saakka. Ajattelin, että olisin saanut tehtyä jotain. Kohteeksi otin portaiden yläpäässä olevan tasanteen, josta puuttuu vielä yksi askelma. Myös porrasaukko pitäisi siistiä jollain ilveellä, sillä nyt aukkoa reunustavat vielä rumat välikaton vasapuut ruuveineen ja metallikiinnikkeineen. No, en viitsi edes selostaa puhteen tekemisestä, sillä se ei onnistunut minulta sitten ollenkaan. Homma kulminoi minut siihen pisteeseen, että julistin mökille aikalisän enkä aio nyt juhannusviikolla astua sinne jalallakaan. Tuntuu, että vaikka kuinka ollaan loppusuoralla, niin olen saanut tarpeekseni koko höskästä. Miksei mikään voi onnistua heti ensimmäiseltä yrittämältä?


Oikeasti olisi varmaankin ihme, jos tällaista kulminaatiopistettä ei olisi missään vaiheessa tullut. Kun ajattelee aikaa taaksepäin, tässä on jo yli vuosi tehty asioita aamusta iltaan. Oltu ihan ylibuukattuja ja koitettu vain sinnitellä vaiheesta toiseen. Opetella uutta, yrittää ymmärtää erilaisia työvaiheita, tehdä asioita eteenpäin ja joskus onnistuakin. Jouduttu unohtamaan levontarve, normielämän mukavat menot ja sosiaaliset suhteet. Minä ainakin myönnän, että olen hirmuisen väsynyt. Niin väsynyt, etten tällä hetkellä osaa iloita tähänastisista saavutuksista. Ahdistaa vain ajatella koko mökkiä ja sitä, mikä kaikki on mennyt pieleen ja miten loputon lista on vielä tekemisiä jäljellä. Usko omaan onnistumiseen on tällä hetkellä aika minimaalinen. 

Siksi lieneekin ihan tervettä julistaa nyt aikalisä. Ei se mökki sieltä minnekään karkaa. Kotonakin riittää tekemistä, sillä talon uudet omistajat ovat tulossa tällä viikolla katselemaan talotekniikkaa ja muita huomioitavia asioita. Haluan tietysti, että piha näyttää heidän käydessään nätiltä ja sisäneliöt siisteiltä, joten mylläämistä on sekä sisällä että ulkona. Näitä hommia onneksi osaa tehdä ja näkyvä tulos palkitsee oikeasti. Armaskin saa tepsutella pihahommissa mukana eikä minun tarvitse nyt hetkeen kantaa huonoa omatuntoa sen hoitoon raijaamisesta. Tämä raksatauko tulee nyt oikeasti tarpeeseen. 

Mukavia kesäpäiviä!

P.S. Kuvituksena kesäkuisia Instragram-kuviani. Keittiöstä, ulkovaloista ja pesuhuoneesta haaveilen vielä joku päivä postaavani syvällisemminkin. Sitten joskus.


15.6.2017

Pikku kuutonen

Juu jep! Talven aikana kävi kuten aiemminkin, tapoin yhden oliivipuun. Mutta kuten eräs tätin pikkumies sanoisi, eepä haettoo! Näitähän saa aina uusia. :')


Vuorossa on siis elämäni kuudennen oliivipuun hoivaaminen. Talvesta selviämistä en viitsi ottaa edes tavoitteeksi, jospa edes syksyyn saakka taaperrettaisiin. Puu lähti vähän vahingossa matkaan Kuopiosta, kun kävin sunnuntaina tekemässä täsmäiskun rautakauppaan. Vessanpönttöä ja nurkkalistoja kassalle kärrätessäni tämä pikkuinen yksilö vilkutteli niin söpösti, että pakkohan se oli mukaan napata. Ikeasta löytyi samoilla vauhdeilla sopiva korikin, joten reissu oli tehokas kaikkinensa.

Kuten arvata saattaa, Iisalmen kodissa ei ole tullut juurikaan sisusteltua. Oliivipuu nököttää nyt kodinhoitohuoneessa, mistä onkin jäänyt kuvaamatta sisustuspäivitys viime kevättalvelta - se on varmaankin tuoreinta mitä meillä on tapahtunut! Maalasin nimittäin hiihtolomalla tuon hanan takana olevan seinän uudestaan ja ripustin siihen käpysen roikkumaan. Tästä päivityksestä olen kyllä tykännyt kovasti ja tiirailen julistetta harva se ilta näissä nurkissa touhutessani.

Muista touhuista sen verran, että koko ajan edetään hyvin raksapainotteisesti. Instasta löytyy ajankohtaisimmat räpsyt työmaalta. Siellä ehdin jo iloita putkimiehen saapumisesta, mutta siihen tuli jälleen kerran mutkia matkaan. Huoh. No, autokatokselle saatiin tänään haettua lupa ja keittiö vaikuttaisi olevan nyt pääpiirteittäin valmis. 

Sen verran on turnausväsymystä ilmassa, ettei ajatus toiminut eilen mökillä touhutessani: Viimeistelin jääkaapin käyttövalmiiksi ja laitoin töpselin seinään. Puukkasin oven kiinni ja ajattelin, että siinäpähän nyt viilenee niin saadaan seuraavalla kerralla eväät kylmään. Siivoilin tupaa aikani ja tsekkasin jääkaapin uudestaan. Mutta hitto, eihän se ollut viilennyt astettakaan! Sammuttelin muut hurisevat laitteet ja jäin kuuntelemaan. Ei, ei toiminut. Pistorasian testaaminen imurilla paljasti karun totuuden: ei tule virtaa. Testasin myös uunin ja lieden, eikä kumpikaan inahtanut. Eipä siinä muu auttanut, kuin pikkuisen kirota, lähettää tuhahdellen viestiä miehelle ja lähteä lätkimään. 

Ehkä jo arvaatte, että perästä tuli pian vastausviesti, joka tyynesti muistutti sähkötaulusta löytyvistä pikasulakkeista, jotka pitää naksauttaa päälle. Tuli hivenen hölmö olo, olisihan tuo pitänyt tajuta. No, onneksi ei toteutunutkaan se skenaario jota jo elättelin: se, että taannoin sähköasennusten jatkuessa pikkutunneille olisivat väsyneet miehet asennelleet johtoja silmät ristissä päin honkia. Anteeksi epäluottamuksesta A ja P, ei tule toistumaan. :')

Kivaa päivää!


11.6.2017

Hups, pohjatyöt alkoivat!

Moikkelis! Enpä olisi arvannut vielä viikko sitten, että postailen blogiin nyt tällaisia kuvia. Meidän talomme pohjatyöt alkoivat nimittäin nyt keskiviikkona rivakalla tahdilla. Tai tiesimmehän me, että pohjia tehdään nyt kesäkuun aikana, mutta tarkempaa starttipäivää ei aloitukselle oltu vielä hahmoteltu. Nyt kuitenkin tupsahti paras ajankohta kaivinkoneen ja kuskin ehtimiselle, joten tottahan toki hommiin tartuttiin. 

Tai kuka tarttui ja kuka ei - tilannehan on vielä se, että minä ja mies olemme sairastupailleet täällä edelleen(?!!!). Pohjahommat ovat olleetkin pääasiassa pikkuveljeni ja siskoni miehen handuissa: veli lapionvarressa ja lankomies kaivurin puikoissa. Sama tehokaksikko teki meille syksyllä mökinkin pohjat ja luulenpa, että mikäli kunto olisi antanutkin olla apuna, oltaisiin oltu oikeasti vain tiellä. :') Mutta on kyllä onnellinen olo siitä, että viime päivinä on tapahtunut paljon ja että lähipiiristä löytyy näin ahkeraa ja osaavaa väkeä. 

Ja mitäkö raksalla on sitten tapahtunut? No, pääpiirteittäin kerrottuna ensin kuorittiin pintamaat tulevan talon pohjalta, täytettiin ja tasoitettiin alue hyväksi ja kuljeteltiin vesi- ja viemäriputket oikeille nousukohdilleen. Sitten tuumattiin linjavedot talon lopulliselle korolle ja mitattiin nurkkapisteet. Sen jälkeen lyötiin päälle mursketta ja sepeliä ja tehtiin anturalinjat valmiiksi. Askarreltiin myös salaojat tarkistuskaivoineen paikoilleen ja aukaistiin pihaan tuleva toinen tieliittymä ajokuntoon. Tiivistetysti näin. 

Kuten kuvista voi hahmottaa, talo tulee sijaitsemaan yläpihalla ja saunamökki jää alapihan oikeaan reunaan. Molempien pohja- ja julkisivukuvat voi kurkata tästä postauksesta (tosin muutoksia taloon tuli pikkuisen vielä tämänkin jälkeen). Jonkinmoisella jälkiviiveellä rakennamme talon viereen vielä autokatoksen - rakennukset yhdessä tulevat muodostamaan sitten järven puolelle suojaisan oleskelualueen, minne on näköyhteys ainoastaan veneilijöillä ja vastarannalta kiikaroivilla.

Joskus tulevaisuudessa raivataan puustoa ja avataan vesinäkymää laajemmaksi. Tämä kuitenkin jäänee vasta ensi vuoden työlistalle. Yläpuolen kuvan vasemmassa reunassa huojuu rykelmä vanhoja kuusia; erityisesti niiden takaa vesinäkymä tulee levittäytymään vielä leveämmäksi, sillä nyt puusto on vielä niin tiheää, ettei laineiden kimallus näy takaa ollenkaan. Mutta aikanaan saadaan sitten katsella leveää widescreen-kuvaa järveltä.  

Tässä alemmassa kuvassa on tulevan takaterassin nurkkaus. Terassi tähtää kohti pikkuista niemeä, johon tonttimme eteläraja päättyy. Voin jo niin kuvitella meidät tuohon terdelle tsillailemaan ja kuuntelemaan kesä-ääniä. Sitten ensi kesänä.

Pohja vaatii vielä vähän sipistelyä, mutta sitten voidaankin jo asentaa sokkelivalun alle jäävä finnfoam-eristekerros valmiiksi. Valuporukka on saapumassa hommiin heinäkuun alussa. Autokatoksen paikka jää vielä vaiheeseen, mutta senkin suhteen olisi tavoitteena saada valu tehtyä samalla kerralla. Voi olla, että pykäistään katoksen paikka kuosiin vasta lähempänä heinäkuuta, sillä kaivinkoneella on pian kiire seuraavalle etapille.

Loppuun muutama otos kännykän uumenista. Useamman kerran olen huomannut ajattelevani, että kuvia pitäisi räpsiä enemmän, mutta kummasti sitä käsi hyytyy kun pojat paahtavat työvaiheesta toiseen.

Mukavaa sunnuntaita!

P,S, Juu ei, niitä mökin LVI-hankintoja ei ole vielä kyetty tekemään, eikä valmiista keittiöstä kannata kysyäkään. :') Palataan asiaan niiden tiimoilta sitten kun tämä perhanan tauti taittuu.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...