5.8.2018

Tämän kaiken keskellä

Tämä kesä on ollut hyvä. Yöt ovat tehneet minusta yöpaitahihhulin, joka pinkoo kameran kanssa maisemien perässä. Ei ole ollut väliä, vaikka itikat hakkaavat jalat sietämättömästi kutiaville pahkuroille - kun ikkunasta näkyy jokin luontoilmiö, on pakko pyrähtää rantamättäille. Parhaat elämykset ilmiintyvät yleensä aamuyöllä yhden ja kahden välillä. Onneksi olen iltavirkku.

On oikeasti suuri onni, että saa asua näissä maisemissa. Välillä järvinäkymän kauneus saa olon pakahtumaan ja sitä ihmettelee itsekseen, voiko luonnon layout olla tottakaan.

Viisi päivää sitten tuli täyteen kokonainen asumisvuosi tällä tontilla ja näissä maisemissa. Vuosi! Ei ole kyllä yhtään ikävä vuodentakaisia "loma"tunnelmia: raksa- ja muuttostressiä, jatkuvaa kipeänä olemista, alakuloista mielialaa, viimeisenä työpäivänä sattuneen konfliktin pyörittelyä mielessä hetkestä toiseen. Onneksi nuo hetket ovat vaipuneet jo vuosikierron muistoiksi. Nyt kun tämän loman on saanut viettää ihan erilaisten tekemisten ja ajatusten kanssa - ja vieläpä kun ero aiempaan on niin selkeä - on olo kiitollinen.

Luonnostelin tätä postausta jo reilu kuukausi sitten ja tuolloin olin kirjoittanut pohjaan näin:
"Vaikka emme asettaneet kesälle mitään pihatyötavoitteita, olen totuuden nimissä joutunut painimaan kuvitteellisen työlistan kanssa. Kun päivät ovat olleet mukavan tyhjiä, olen huomannut luisuvani ajattelemaan, että kyllähän nuo ulkoseinät kertaalleen maalaisi, voisihan tuossa pihalla tehdä pieniä maansiirtotöitä ja äkkiäkös me vähän uutta terassinpätkää nikkaroidaan. Vaan kun. Eivät nuo oikeasti meille mitään pikkujuttuja ole, enkä tosiaankaan halua vaipua nyt mihinkään askareahdistukseen. Kun ei ole pakko ja kun tiedän, että ahdistus oikeasti iskisi. Hetkittäin olen osannut jo hyväksyä tekemättömyyden ja nauttia puhtaasti kesäisistä puuhista, vaikkakin alitajuntaan istutettu pitäisi tehdä -peikko on tiukassa. Ehkä se hiljenee, kun pysyn herpaantumatta kannassani.
Sen verran ehdin kuitenkin kesäkuussa jo hairahtumaan, että ostin harkot, puunkäsittelyaineet ja ruuvaustarvikkeet mökin terassilaajennusta varten. Tuolla ne ovat mökin kupeessa jo lähes kuukauden odotelleet - en tiedä saammeko hommaa oikeasti eteenpäin, mutta jos sellainen jymypaukku tapahtuu, niin sitten ainakin voisi jo sanoa ylittäneensä itsensä tämän kesän pihahommissa."
Nyt reippaan kuukauden perästä jo tiedän kertoa, miten heinäkuu todellisuudessa meni: se oli aika täydellinen lomakuukausi. Kävimme tekemässä viikon mittaisen roadtripin, jonka reitti meni näin: Kuopio-Pori-Rauma-Turku-Ahvenanmaa-Naantali-Sappee-Tampere. Reissu sisälsi todella monipuolisia tekemisiä, jotka voi tarkemmin kurkata Instagramin puolelta.

Kotipuolessa lomapäiviin on kuulunut kesäistä, mukavaa ohjelmaa. Sitäkään minun ei kannata täällä sen kummemmin luetella, kun Insta kertoo koonnin paremmin. Pihapaineita en heinäkuussa kokenut, vaikka saimme tehtyä mökkiin reilun 40 neliön terassilaajennuksen. Sivut ja portaat siinä ovat vielä kesken, mutta kansilaudoituksella mahtuu vaikka tanssinpitoon. Saimme todella hyvin hyödynnettyä raksalta ylijäänyttä puutavaraa, vain terassilautoja piti hakea lisää. Maansiirtotöihin emme tänä vuonna rupea, mutta talon maalauksen kanssa meillä on vielä mahdollisesti optio elokuulle.

Tämä kesä on ollut mukava siitäkin syystä, että seuraelämä on virkistynyt läjäpäin. Olen tietoisesti pyrkinyt näkemään ystäviä ja junailemaan erilaisia tekemisiä pitkin viikkoja. Uudessa kodissa asuminen tuo toki mojovan kotikenttäedun, kun useammalla ystävällä ja sukulaisella on ollut perusteltu motiivi meillä kyläilemiseen. Jännää on ollut huomata, että elämä on ollut täällä moninkertaisesti sosiaalisempaa kuin mitä koskaan aiemmin Iisalmessa. Sitä osaa arvostaa.

Minulla on lomaa jäljellä vielä muutama päivä, työt kutsuvat ensi perjantaina. Tällä hetkellä voi sanoa, että olo on aika täydellisesti nollautunut. Arjen alkaminen tuntuu melkoisen neutraalilta: se ei erityisemmin stressaa, muttei aiheuta riemunkiljahduksiakaan. Lomien jälkeen on oikeastaan päällimmäisenä harmituksena aina se, että oma aika vähenee ja mukaville vapaa-ajan jutuille on vähemmän tunteja käytettävissä. 

Iltapäivien koomaa en tosin odota innolla. Jostain syystä minulle iskee aina työpäivien jälkeen tappokooma, joka helpottaa vasta illemmasta kuuden maissa. Jokaikinen työpäivä. Joskus olo alkaa kehittyä jo viimeisellä oppitunnilla ja pari kertaa olen jo harkinnut ohjeistavani oppilaita, että hakevat toisen aikuisen paikalle jos minä pyörryn - heikotus iskee välillä niin voimakkaasti. Lomilla, viikonloppuisin ja Blawhin hommissa ei koskaan ilmene vastaavaa, mutta aina koulupäivien jälkeen olen ihan ryyty. Tämä ilmiö on vallinnut kaikkien opevuosieni ajan, jo siis lähes kymmenkunta vuotta. Pitkään pidin oloa normaalina reaktiona, mutta viime vuosina olen alkanut tuskastua siihen enkä haluaisi kuluttaa loppuelämää vastaavalla kaavalla. Jokapäiväinen parin tunnin heikotus ei ole mieluista, toivottavaa, eikä ehkä ihan normaaliakaan. Se haukkaa ison osan elämästä. Olen yrittänyt testailla syömisen, juomisen, kahvittelun, tauotuksen, opetustilojen vaihtamisen ja vaikka sun minkä merkitystä asiaan, mutta millään kokeilemallani ei ole ollut vaikutusta. Myös veriarvot on tarkistettu, eikä niissäkään löytynyt mitään selittävää tekijää. Olen lopulta joutunut kääntymään ajatukseen, että taidan olla vain niin totaalinen introvertti, että koulupäivien - vaikka ne menisivät kuinka hyvin tahansa - skarppaaminen ja sosiaalisuus yksinkertaisesti syö kaikki voimat.

Oho, tuo edellinen kappale lähti nyt lentoon vähän off the topic. :D Taidan kuitenkin jättää sen deletoimatta, sillä jos joku tunnistaa tuosta itsensä ja osaisi heitellä vinkkikolmosia kehiin, niin tänne vaan!

Joka tapauksessa, kivaa elokuun ensimmäistä sunnuntaita!


17.6.2018

Ilmaista printattavaa

Kesäinen sunnuntaimoikkaus! Tänään ajattelin laitella täällä bloginkin puolella jakoon ilmaista printattavaa. Olen silloin tällöin tehnyt materiaalia omaan käyttöön ja lopulta päätynyt aina jakamaan sitä Blawhin kautta. Tässä siis muutamia viimeisimpiä tuotoksia:

Ole kiltti itsellesi -toteamus toimii omassa päässäni kahteen suuntaan: toisaalta se on armeliaisuutta ja hyväksyntää itseään kohtaan, mutta toisaalta oman puolen pitämistä ja tervettä itsekkyyttä. Tämän A4-kokoisen kortin voi tallentaa ja printata täältä.

Taustalla näkyvä sisustuskalenteri on saatavilla sekä valkoisella että mustalla pohjalla täältä.

Kesälistan tein nyt viimeisimpänä ja siinä ideana on listata jokaiselta päivältä ylös yksittäinen kohokohta. Helpolla koontitavalla saa kesästä kokoon kivan katselmuksen, johon on mukava palata jälkikäteen. Pohja kesämuistoille löytyy täältä.

Viimeisin kortti tähtää tulevaisuuteen. Meillä kaikilla on unelmia, mutta monesti haahuilemme niiden kanssa eivätkä ne välttämättä pääse koskaan konkretiaksi. Monet unelmista ovat kuitenkin sellaisia, että niitä kohti voi systemaattisesti pyrkiä ja ne voi oikeasti saavuttaa - tarvitaan vain päämäärän tiedostaminen ja kasa oikeansuuruisiksi asetettuja tavoiteaskeleita. Siitä siis muistuttamaan tämä teksti, jonka voi printata täältä.

Nyt nauttimaan auringosta!


10.6.2018

M A K U U H U O N E

Hoplaa! Blogissa taas! Edellisestä postauksesta hurahtikin aikaa vajaa pari kuukautta, vaikkei pitkä päivitysväli ollut erityisemmin mikään tarkoitus. Meidän pesueella on huhti-toukokuun vaihde aina erilaisia juhlia täynnä, joten telkkuhuoneen esittelyn jälkeen meni viikonloppu toisensa perään juhlahumussa. Olemme myös saaneet säännöllisesti kahvitella uutta kotia katsomassa käyneiden ystävien ja sukulaisten kanssa, mikä on ollut hirmuisen mukavaa. 

Toukokuu on minulla aina erityisen kiireistä aikaa koulutöissä, joten paineita vapaa-ajalle en ole halunnut ottaa - blogihommat ovat olleet tietoisesti höllemmällä ajatuksella. Toisaalta olen tarkoituksella halunnut opetella raksanjälkeisiä peruselintoimintoja: rauhallista päivärytmiä, asioiden priorisointia uuteen järjestykseen ja turhien paineiden karsimista. Tässä olen omasta mielestäni onnistunut aika hyvin ja levon myötä tuli viimein olo, että nyt on oikea aikaikkuna postata meidän makuuhuoneesta.

Makkarin eväät ovat hyvin selkeät ja yksinkertaiset; sängyn lisäksi huoneesta löytyy muutama kaluste, mutta erityistä, laitettua piensisustusta siellä ei tällä hetkellä ole. Sisustuksellisia yksityiskohtia toki ovat nuo tutut isot tyynyt, yöpöydän lamppu, matto ja iso lattiakori, mutta ne kaikki ovat löytäneet tänne tiensä funktionaalisten tarpeiden vuoksi.

Mitään uutta ei makuuhuoneeseen ole tarvinnut hankkia, vaan tämänhetkinen kokonaisuus on koottu tekstiileitä myöten entisessäkin kodista näkyneistä aineksista. Yöpöytinä toimivat samat vanhat, ukin tekemät reikätuolit. Mustaksi maalattu lipasto toimitti sängynpäädyssä TV-tason virkaa aiemminkin. Musta kaappivanhus löysi paikkansa pienen kalustevalssin jälkeen; kokeilimme sitä ensin eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön, mutta paras paikka paljastuikin tästä. Toistaiseksi on tuntunut nihkeältä ajatukselta lähteä täyttämään sen hyllyjä asiakseen - luulen, että kaappi tulee jatkossa säilömään ylimääräisiä torkkupeittoja ja tyynyjä, kunhan saan seulottua niitä mökin parvivarastosta talolle.

Makuuhuoneessakin meillä on korkeat ikkunat, jotka antavat järvellepäin. Täällä näkymäsuuntaus on kuitenkin vähän erilainen kuin muissa tiloissa, sillä kulmaan sijoitetut ikkunat ohjaavat katsetta enemmän etelän suuntaan. Tämä oli suunnitteluvaiheessa tietoinen valinta ja itse olen tykännyt ratkaisusta hurjasti.

Minulla on koko kodin suhteen odotettu sisustuskooma päällä: en haluaisi tehdä tai hankkia kodin sisätiloihin nyt mitään, vaan nautin selkeydestä ja avaruudesta täydellä sydämellä. Makuuhuone tekee kuitenkin yhden pienen poikkeuksen; tämä tuntuu kaipaavan sängynpäätyä. Iisalmen kodissa tykkäsin valtavasti tekemästäni mustasta päädystä (*klik*) ja yhtä massiivista ratkaisua haaveilen tännekin. Vastaavalla sängynpäädyllä oikeuksiinsa pääsisivät myös valkoiseksi maalatut seinävalaisimet, jotka odottavat käyttöä vielä varastossa. Väriä olen kuitenkin pohdinut hieman eri silmällä ja tänne voisi istua paremmin hieman haaleampi versio, sellainen rauhoittavan tummanharmaa sävy. Näen silmissäni myös jonkinlaista feikkipanelointia... No, antaapa ajatusten kypsyä.

Rauhallista sunnuntaita!

P.S. Arkisempia, päivittäisiä kuulumisia löytyy meikäläisen Instagram-tililtä, nimimerkin @deko133 takaa. Jos et kuitenkaan käytä sovellusta, mutta haluaisit silti kurkata Instan puolelle, pääsee kuvapäivityksiä katsomaan selaimenkin kautta, tästä - kuvaa klikkaamalla avautuu sitä koskeva sepustukseni. :)

15.4.2018

T V - H U O N E

Moikku! Lähdetäänpä kurkkaamaan meidän telkkuhuoneeseen. Se löytyy olohuoneen kupeesta, lasisten pariovien takaa. Talon pohjakuva mahdollisti TV:n erkaannuttamisen olohuoneesta ja tähän ennenkokemattomaan järjestelyyn olemme olleet hyvin tyytyväisiä. Huomaan jo parin kuukauden asumisen myötä, että huonejärjestelyn ansiosta telkku on arjessa aiempaa pienemmässä roolissa ja olohuoneen puolelle tulee istahdettua viettämään oikeasti mölytöntä aikaa. 

Toisaalta TV:n katseluhetket ovat nyt paljon kohdennetumpia: laite aukeaa entistä useammin jonkin tietyn ohjelman vuoksi eikä muuten vaan ääntä pitämään. Hyvät sarjat saavat ansaitsemansa uppoutumishetken, kun niitä varta vasten hautautuu katsomaan kulmasohvalle.

Huoneen sisustukselliset elementit ovat laskettavissa yhden käden sormilla: kokonaisuus muodostuu paimentolaismatosta, kulmasohvasta, oliivipuusta, TV-tasosta ja betonijalkaisesta lampusta. Plussana lisäksi pari huoneesta toiseen seilaavaa tyynyä ja vilttiä. Värimaailma seurailee samaa kaavaa kuin muuallakin talossa, mutta tämän huoneen seinät on maalattu astetta tummemmalla sävyllä, Tikkurilan Graniitilla. Tummempi harmaa luo kivaa syvyyttä, kun telkkuhuoneeseen katselee keittiön ja olohuoneen suunnasta.

Olen pohdiskellut, tarvittaisiinko täällä sohvapöytää. Vaikka napostelutaso olisi kiva olla, en kuitenkaan taida uhrata Armaksen leikkimattoa pöydän alle. Poitsu kun kiikuttaa tähän päivittäin kasan pehmolelujaan ja retuuttelee niitä vuorotellen. :)


Touhukasta sunnuntaita!



1.4.2018

K O D I N H O I TO H U O N E

Kaunista pääsiäispäivää (sekä huhtikuun ekaa - miten aika voikaan huristaa näin nopeasti)! Täällä on keli hellinyt niin, että viime päivinä on tullut ahmittua ulkoilmaa ihan urakalla. Meidän naapurissamme sijaitsevassa venevalkamassa järjestettiin eilen pieni pääsiäistapahtuma kokkoineen ja oli iloinen yllätys ainakin itselleni, miten paljon porukkaa kulkeutui paikalle. Aina ei tarvita isompia spektaakkeleita, vaan hyväntuulisen kohtaamispaikan voi luoda simppeleilläkin eväillä.

Blogiin tulin postaamaan nyt siitä lupailemastani kodinhoitohuoneesta. Minulla lähti tilassa kameran kanssa vähän lapasesta, joten tässä on nyt kuvatulvan makua. No, eipä haittaa, antaa räpsyjen puhua sanoja enemmän!

Vaikka tekisi mieli sanoa, että tätä huonetta suunniteltiin talosta eniten, niin taitaisin valehdella. Suunnittelumäärät kun ovat olleet valtavat jokaikisen huoneen kohdalla. No, paljon on kuitenkin istuttu tunteja kodinhoitohuoneenkin pohjaa ja kalusteita miettiessä. Tila on L-kirjaimen muotoinen ja itse koen, että muoto oli mielekkäämpi suunniteltava kuin pelkkä suorakaide. Kalusteet saatiin sijoiteltua tosi järkevästi: isot liukuovikaapistot yhdelle seinälle ja matalammat kalusteet toiselle, ikkunan alle.

Vaikka kodinhoitohuone luetaan kosteaksi tilaksi, halusin välttämättä uhmata ohjeita ja sisällyttää kalusteisiin maahan saakka ulottuvat sokkelit sekä päätylevyn. Mielikuva kalusteratkaisuista oli todella vahva, enkä halunnut joustaa niistä yhtään. Onneksi Domus pystyi vastaamaan näihin toiveisiin, vaikka etenkin liukuovien viereen asettuvasta kiinteästä pystylevystä ja ovien liukumisradasta viestiteltiin sähköpostitse päiväkausia. :')

Ulko-oven toiselle puolelle jää sopiva tila Armaksen ruokapapanapurkille ja lattiaharjasetille. Noiden yläpuolelle olisi tulossa vielä joko yhteinäinen naulakko tai pari erillistä koukkua. Tila on maalattu kosteudenkestävällä maalilla, joten seinät eivät ota ihan heti itseensä, vaikka joku takki tai pyyhe olisikin ripustusvaiheessa vielä kostea.

Näistä kuvista selkenee mielestäni hyvin se, kuinka vaatehuone jää kodihoitohuoneen ja makkarin välimaastoon. Siinä on molemminpuolin liukuovet, joten reittiä voi tarpeen mukaan pitää kiinni tai auki. Tämä pohjaratkaisu oli itselleni ihan must, ja olen onnellinen, että sekin mahdollistui talon neliöissä. On niin paljon kätevämpää, että vaatesäilytys on kodinhoitohuoneen kupeessa perinteisten makkarissa sijaitsevien vaatekaappien sijaan. 

Huone on vielä tyhjä, sillä säilytysjärjestelmien hankkiminen jäi omaksi nakiksemme. Siihen tartutaan sitten, kun rahapussi saa vähän aikaa elpymiseen. Tällä hetkellä säilytämme miehen kanssa vaatteitamme kodinhoitohuoneen liukuovien takana. Kun takana on asumisjakso pikkuruisessa saunamökissä, tuntuu nyt tämäkin kaappitila ruhtinaalliselta. Aivan kuin muissa kodin tiloissa, täälläkin kaapit ovat vielä alikäytöllä enkä tiedä, mitä ihmettä säilytettävää niihin keksisin jahka vaatteet siirtyvät oikeaan vaatehuoneeseen. :') No heh, ei asia ole oikeasti ongelma - todellisuudessa haaveilen siitä, etteivät hyllyt täyttyisi kokonaan pidemmänkään asustelun jälkeen.


Tavallisesti meillä on tuo pesutiloihin vievä lasiovi auki, mutta näihin kuviin halusin sulkea sen kiinni. Pesuhuoneesta puuttuvat vielä muutamat listat ja haluan kuvata tilaa tänne vasta sitten, kun kaikki on kohdallaan. Voitte kuitenkin kuvitella, kuinka kulkuväylä jatkuu tuosta vielä pesuhuoneeseen, saunaan ja perällä olevaan pikkuvessaan.


Kuten kerroin aiemmin, on musta allassetti Ikeasta. Keittiöstä postatessa esittelin siellä sijaitsevan vastaavan valkoisen setin ja samalla ihmettelin, ettei kaunis hana ole päässyt suurempaan blogisuosioon. Kommenttiboksin puolella nousi keskustelua siitä, ettei hanassa ole pesukoneventtiiliä. Aivan! Eipä olekaan! Tuota seikkaa en tajunnut ihmetellessäni ajatellakaan, sillä me emme tarvinneet pesukoneliitäntää mihinkään talomme hanaan. Siksi, koska halusimme niin keittiöön kuin tänne kodariinkin Damixan elektroniset pesukoneventtiilit. 

Venttiilit ovat oikeasti pienet napit, jotka upotettiin laskutasoon. Ne toimivat kosketuksesta ja avaavat veden valinnan mukaan joko 3 tai 12 tunnin ajaksi. Napissa on pieni merkkivalo, joka vilkkuu eri värisenä valitun ajastuksen mukaan. Yhteishinta Ikean mustalle hanalle ja Damixalle tuli edullisemmaksi kuin hankkia jostain muualta sellainen musta hana, jossa pesukoneventtiili on itsessään. Venttiilien käyttöön ja toimintaan olemme olleet tosi tyytyväisiä.

Vanhan pesukoneemme jätimme entiseen taloon ja tänne hankimme uuden setin Boschilta. Pesukoneen kaverina on kuivausrumpu, jollaista emme ole aiemmin omistaneetkaan. Kylläpä tekisi mieli hakata päätä seinään siitä hyvästä, ettei ole osannut aiemmin kaivata kuivaria! Pyykkihuolto on nimittäin helpottunut moninkertaisesti, kun pestyjä vaatteita ei tarvitse kuivatella pitkiä pätkiä pyykkinarulla. Jo pelkästään se, ettei tekstiilejä tarvitse enää sörkötellä narujen väliin, on ollut ihanaa. Pesu- ja huuhteluaineen kulutus on pienentynyt huomattavasti aiemmasta, sillä pesukone osaa annostella litkut itsenäisesti - kunhan vain silloin tällöin täyttää sille säiliöitä täydemmäksi.

Ajan kanssa on tarkoitus pohtia mattoasioita tässäkin huoneessa. Olen huomannut monissa talomme tiloissa, että entiset mattomme ovat liian pieniä vähän joka suhteessa. Tänne kodinhoitohuoneeseen taitaisi mahtua pituudeltaan nelimetrinen mötkäle, mutta sellaisia ei taida löytyä valmiina mistään. Ei ainakaan tällä samalla kuvioinnilla, josta tykkään hirmuisesti.

Mietinnässä on myös jokin kasvi tuohon mustaan riisikoriin. Nyt säilytän siinä muutamia päivittäisiä kotivaatteita (mm. villasukkia ja olohousuja), jotka ovat käytössä päivittäin töiden jälkeen mutta jotka eivät kierrä heti koneeseen. Kunhan näille vaatteille saadaan oikea paikka vaatehuoneeseen, vapautuu korikin sitten vihreälle.

Tällainen kodinhoitohuone meillä. Ei liene aprillia, että olen tilaan todella tyytyväinen: pohja on oikeasti tosi kätevä ja täällä puuhailee mielellään. Katsotaan, mihin huoneeseen vien teidät kierrokselle seuraavaksi...

Hymyjä pääsiäispäivään!


29.3.2018

Värikoodatut munat

Voi ihme, miten nopeasti päivät juoksevat. Olen viime lauantaista saakka pyöritellyt kuvankäsittelyohjelmassa kuvia kodinhoitohuoneesta, mutta joka päivä olen ehtinyt pysähtyä koneelle vain niin pieneksi ajaksi, ettei kuvista ole vielä postausta syntynyt. Jospa nyt sitten pääsiäisvapailla!

Ajattelin nyt kuitenkin pyöräyttää ulos muutamat munaisat pikakuvat. Vaikka viime vuosina on monet juhlapyhät alisuoritettu, on pääsiäisen munahommiin aina helppo tarttua; pienen hetken askartelusta syntyy mukavaa pikkukivaa sisustukseen.

Tänä vuonna halusin mahdollisimman hillittyjä ja eleettömiä munasia. Meille on jäänyt raksalta maaleja monia purkkeja, joten tuntui luonnolliselta maalata munat kodin väripaletilla; valkoisella, mustalla ja kahdella erisävyisellä harmaalla. Pohjana näissä on askarteluun tarkoitettu styrox-muna.

Munat asettelin betonitarjottimen päälle, mutta taidan vielä viikonlopun aikana kokeilla, miltä ne näyttäisivät mustavalkoisessa marokkolaiskulhossa...

 Mukavaa pääsiäisviikonloppua!


5.3.2018

Jännän äärellä

Moi! Fiuf, nyt taidan viimein selvitä postauksen äärelle. Viime viikko kun oli aika jännittävä. Edellisviikolla soitteli Savon Sanomien toimittaja, että passaisikos tehdä meikäläisestä juttua lehteen Blawhi Graphicsia käsitellen. Kuulostin puhelimessa varmasti todella huvittavalta, sillä totta puhuen, iski arka paniikki ja epäröin suostumisen kanssa. Kädet tärisivät puhelun jälkeen vielä parin tunnin päästäkin, mutta empimisen jälkeen rohkeus kuitenkin voitti. Sitä jotenkin kelasi taas vaistomaisesti kaikki uhkaskenaariot läpi, mutta läheisten järkeistämänä yritin sisuuntua ja suhtautua juttuun ylpeydellä - onhan Blawhista tullut itselle tosi rakas ja tärkeä juttu.

Toimittaja ja kuvaaja vierailivat meillä tiistaina ja sen jälkeen viikko kului sunnuntaita odotellen, jolloin jutun oli tarkoitus olla lehdessä. Sunnuntaiaamuna hipsin sitten postilaatikolle lähes jännityksestä pökertyneenä. Nappasin lehden heittolaatikosta esille, kopistelin pinnasta lumet, vilkaisin yleisilmettä ja taitoin läpyskän kauhistuneena takinkainaloon. Apua, meidät oli laitettu Armaksen kanssa etusivulle! Siinä olikin sitten itsensä kasaamista selata lehti läpi ja lukea sisäsivuilta oma juttu ajatuksella. Teksti oli kyllä omasta mielestäni tosi hyvä, kaikki oli kerrottu rennosti ja mukavasti. Sille en kuitenkaan mahda mitään, että oman kuvan näkeminen isommassa levityksessä heikottaa. Ehkä se on ihan normaalia kuitenkin. :')

Nyt kun juttu on jo eilisen uutisia, niin pystyy jo huohahtamaan ja tallettamaan lehden muistojen arkistoon. Blogiin en tohdi juttua kuvata näkyville, sillä se on netissä luettavissa vain Savon Sanomien tilaajille. Instassa kuitenkin vilautin etusivua ja aukeamaa, sieltä voi käydä kurkkimassa enemmän jos juttu kiinnostaa. Tämän postauksen kuvituksena on otoksia Blawhi Graphicsin Insta-feedilta. 

Viikon sisään on tullut ajateltua Blawhia syystä enemmän kuin tavallisesti ja mietteiden summana täytyy vain todeta, että voi, miten onnellinen siitä olenkaan. Kun ei ole mikään pakko tehdä, niin silloin homma tuntuu vieläkin kivemmalta: se tulee kiinnostuksesta ja intohimosta. Jos printtihommat eivät olisi yritysmuotoista, tekisin niitä kuitenkin. Se kertoo jo paljon omasta innostuksesta. Kutkuttavaa on itsellenikin se, että tulevaisuudesta ei ole tietoa: kun ei ole asettanut Blawhi Graphicsille minkäänlaisia tavoitteita tai strategioita, ei tiedä missä ollaan vaikkapa vuoden päästä vai ollaanko missään. Sitä menee eteenpäin vain päivä kerrallaan, fiilispohjalta. Niin iso, lataava voimatekijä tämä on kuitenkin elämän kuluttavien elementtien vastapainona, että ainakaan tällä hetkellä olisi vaikea nähdä arkea ilman Blawhia.

Näillä sanoilla, mukavaa uutta viikkoa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...