23.8.2014

Aakkosia ja arjen kolhuja


Otetaanpa lauantainen kurkistus kodinhoitohuoneeseemme. Sinne kun heilahti tuollainen peltinen aakkostaulu. Taulu on hankittu Tampereen Live with me -putiikista, josta postailin täällä. En ole nähnyt muualla samanlaisia, joten olen mielissäni tästä uniikista hankinnasta. Se myös sopii hyvin tämänhetkiseen arjen teemaan, lukuvuoden aloittamiseen.

 

Arkea on nyt taas opeteltu kaksi viikkoa. Juurikin sitä opeteltavaa on ollut, niin aikuisilla kuin koululaisillakin. Ihan pienimpien oppilaiden kanssa ei noin vain lähdetäkään opiskelemaan kirjaimia ja numeroita. Ensin kun on treenattavana sitä koululaisena olemista - oman vuoron odottamista, viittaamista, hyvää käytöstä ja työskentelyrutiinia. Voitte vain kuvitella, miten aikaavievää ja vaikeaa voi yhdenkin suoran jonon muodostaminen olla. :)

Opehuoneessa taas ei ole ollut puhettakaan siitä, että ehtisimme porukalla yhtä aikaa kahvikuppien ääreen. Sopimista, venkslaamista, puhelurallia, järjestelyä ja puimista on ollut solkenaan. Minäkään en ole ruokatunnilla ehtinyt piipahtaa blogikuulumisissa, vaan olen eväsleipä kädessä tarkistellut ja nakutellut tietokoneelle lähtöarviointien testituloksia. No, toisaalta tekemisen meininki saa työpäivän humpsahtamaan ohi nopeasti ja olo on ollut tehokas - siitä tunteesta nautin.


Kolhujakin on tullut. Torstai oli Taavetille ja Tiinulle, meidän autoillemme, epäonnen päivä. Ensinnäkin, aamulla töihin ajellessa minun Tiinuni ilmoitti, että jostain on rengas puhki. Ajelin kuitenkin koulun parkkikselle asti ja jätin kumin päiväksi tyhjenemään. Täältä meidän Iisalmen kotikujalta oli mennyt neulankärkimäinen sepelikivi renkaan läpi ja rikkonut kudoksen korjaamattomaan kuntoon. Sama homma siis kuin viime syksynä. No, mies oli onneksi tulossa päivällä perästä samalle paikkakunnalle ja toi varastossa olleen varakumin mukanaan. Miehen veli vaihtoi sitten hallillaan uuden kumin vanteelle (kiitos!!). 

Kotiinpäin ajellessamme mies huristeli ennen minua, ja sitten olikin Taavetin vuoro kärsiä. Matkalla nimittäin päätti akkateeri tehdä tuttavuutta puskurin kanssa ja räsähti siitä läpi. Korjaukseen meni. Siis puskuri - etusäleikössä räpistellyt lintu oli saanut kalikasta päähänsä.

Minä taas ajelin perästä pahaa-aavistamattomana. Sonkajärveläinen jänöjussi kun oli päättänyt tehdä itsarin ja läsähti mutkassa päin Tiinun puskuria. Kymmeneen laskien kävin tarkastamassa vauriot, jotka onni onnettomuudessa rajoittuivat naarmuihin. Mutta siis oikeasti, kolme pientä autoäksidenttiä samana päivänä, miten voi olla?! :D


Muut ovat blogeissaan fiilistelleet alkavaa syksyä: tunnelmoineet takkatulesta, asetelleet huopia sohvalle, kuvanneet pihlajia ja kaihonneet villasukkia. Itselle vuodenaika konkretisoitui torstaina nimenomaan sillä hetkellä, kun kyykin töiden jälkeen kaatosateessa sen rikkinäisen renkaan äärellä. Siinä se syksyfiilis tuli, eikä todellakaan kaikkein mieluisammalla tavalla. Ehkä jotain enteili torstaiaamuna jo se, että päätin sivuuttaa siihen asti käyttämäni legginsit ja kesämekot ja pukea niiden sijaan pitkät housut ensimmäistä kertaa jalkaani. 


No, tästä on hyvä lähteä nostattamaan tunnelmaa. Me nimittäin lähdemme nyt kylpylän poreisiin lillumaan! Mitä suunnitelmia teillä on?




Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:



16 kommenttia:

  1. Onpas teillä siellä itsetuhoisia metsäneläimiä ja autonrenkaita ja vielä oikein tuollain porukalla! Kuulostaa jo siltä, että oli maanantai tullut torstain tilalle :) Tuo peltitaulu on kyllä tosi hieno! Ja sopii juurikin opelle ja kivasti myös tuohon tilaan, hyvä löytö.

    Täällä pidetään taukoa pihasuunnittelusta ja taidan hakea mummon meille ompelemaan Stokkeen suojapäällisiä ja meille tytöille juhlamekkoja. Mahtava tällainen ompelupalvelu, joka ruokapalkalla ompelee ja vielä viihdyttää vauvankin kaupan päälle.
    Mukavaa kylpyläreissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä tosiaan siltä tuntui, että torstai oli vaihtunut maanantaiksi! No, toivottavasti oli kertaluontoinen muutos! ;)

      Mummon ompelupalvelu kuulostaa oikein mahtavalta! :)

      Poista
  2. No huh! Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan sattunut! :-O Täällä vietellään kotiviikonloppua sairaan lapsen kanssa, vaikkei sitä kyllä uskoisi kun meteliä täällä kuuntelee.. ;-)
    Kiva taulu, en ole minäkään tuollaista missään ennen nähnyt! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onni onnettomuudessa että äksidentit oli oikeasti tuollaisia suht pieniä. :)

      Poista
  3. Voihan hiivatti mikä autojen epäonnen päivä teille on osunut! Kuinka usein sitä näkee edes teeriä saatikka joutuu raapimaan sitä irti puskurista! No jospa siinä oli parille vuodelle sattumaa ja nyt saatte taas rauhassa huristella. Taulu on muuten todella ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on yleensä pyyt tehneet syöksyjä keulan eteen, mutta mies kyllä pisti teerellään paremmaksi. :D Toivotaan, että nämä oli nyt tässä vähäksi aikaa! (*koputtaa puuta*)

      Poista
  4. Ei oo tosi! Kolme kolhua päivässä on autolle tai autoilijoille jo liikaa! Mutta olet löytänyt ihanan taulun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ehkä ajatella, että tauluilo kompensoi autokolhuja! :D

      Poista
  5. Ensinnäkin ihana taulu! Toiseksi: kuulostaa nuo työkuviot niin tutulta. Eskaríssa pähkitään samojen jonoasioiden ym. kanssa :) Kolmanneksi: onpa siellä ollut melkoista äksidenttiä autojen kanssa. Minulla meni vuosi sitten myös autosta useaan kertaan sama rengas puhki, oli kiveä ja kattonaulaa. Toivottavasti ensi viikkosi on vähän rauhallisempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihme, miten joskus tuntuu että nuo rengaspaukut kasaantuu.. Laskin tuossa, että olen viitenä vuotena peräkkäin, jokainen syksy, puhkaissut yhden renkaan autosta. h Joko on älytöntä sattuumaa, tai sitten pitää arvioida homma oman ajotavan syyksi. :D

      Ja hei, tämä viikko ON ollut rauhallisempi, jopa niitä suoria jonojakin on näkynyt! ;)

      Poista
  6. Voi että, täällä on kyllä myös syksy ollut yhtä vahinkoa vahingon perään! Ei autoille (ainakaan vielä), mutta kodille kyllä! Ei, ei ole täälläkään syksyn ihaniin tunnelmiin virittäydytty, vaan tuskailtu kaikkien muiden pulmien kanssa. Jospa tämä tästä kuitenkin vielä iloksi muuttuisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou, toivottavasti ei mitään vakavampaa ole siellä teillä! :o Peukut pystyyn, että ongelmat ja vahingot oli nyt tässä! :)

      Poista
  7. Loistavasti kirjotettu, tirskuin ja repeilin täällä ja yritin olla herättämättä päkäreillä olevia lapsia :D Onneksi teille ei tullu fyysisiä vammoja. .!

    Mun viikko on ollu selviytymistaistelua: kroppa ei oo vielä tottunu työntekoon ja siihen ettei voi nukkua päkäreitä! Ja täällä menee töissä (eskarissa) aika lähes samoihin juttuihin ku sulla ja JohannaL:llä! Onneksi töissä pystyy olemaan niinku ois lehmän hermot :D

    p.s. Taulu on tosi kiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! :) Jep, onni kuitenkin että vauriot oli tuollaisia pieniä, eikä mitään todellisen suuria... Mutta ärsyttäviä silti!

      Minulla on viimein tämä viikko ollut jo iltapäivisin helpompi, mutta nyt väsyttää aina aamulla hirmuisesti. Phuuh, ei sitä noin vain lomalta töihin palaillakaan. :D

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos, Heli! :) Taitaa muuten olla amerikkalaisittain tehty tai ajateltu tuo taulu, kun ääkköset puuttuu! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...