25.9.2014

Ruisleipää ja kuparia


Tiistai oli tuomisten päivä. Kuparinen lyhty tuli kotiin miehen matkassa ja itse sain vanhempieni luota mukaan ison ruisleipäsatsin. Miten olinkaan molempia odottanut! Rupesin eilen töiden jälkeen mussuttamaan tuota äidin tekemää leipää, kunnes syöminen oli keskeytettävä hetkeksi. Lyhty ja leipä kun näyttivät sointuvan niin mukavasti vierekkäin, että oli pakko kaivaa kamera esiin ja kyykistellä sen kanssa näiden kuvien verran.



Kuparilyhtyä katselin jo yli viikko sitten Kuopion Prismassa, mutta ajattelin että nappaan sen hyllystä vasta täältä Iisalmesta. Mutta pah, eihän täällä niitä ollutkaan! Mies kuitenkin piipahti tiistaina Kuopiossa ja ihanana toi tämän sieltä minulle.

Vakilukijat muistatte varmaankin useammasta postauksesta, että olen ujostellut kuparin tuomista omaan kotiin oikein urakalla. Olen kyllä ihastellut sitä muiden kodeissa ja loma-asuntomessuilla, mutta jokin arkuus sen suhteen on ollut. Turhaan! Tykkään tästä uudesta lyhdystä todella paljon. Se saa loimotella tulevana talvikautena takuuvarmasti kodin parhaimmilla paraatipaikoilla.

Ja tuo ruisleipä. Olen kärvistellyt koko kesän ilman äiskän tekemää leipää. Not good, koska se kuuluu minulle ehdottomiin peruselintarvikkeisiin. Kaupan versiot eivät ole mitään omatekoisen rinnalla. Onneksi sää kylmeni lämmityskeleiksi, ja leivinuuni pääsi tositoimiin. Tällä satsilla pärjätään toivottavasti lähemmäksi pari kuukautta. Kiitos vielä mutsille! :)


Heräsin muuten eilen vilkaisemaan tuota blogin lukijatilannetta, ja herranen aika, määrähän jo kutittelee kahtasataa! Kiitos teille jotka seuraatte mukana postauksesta toiseen ja tervetuloa uusille tuttaville! ♥


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS


12 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia Kristiina!

    Hipelöin tätä kuparilyhtyä myös Prismassa. Kas kun ei satuttu samaan aikaan hyllylle! ;) Tosi kaunis, mutta ei pääsisi meillä oikeuksiinsa. Kupari on kuitenkin meille ehkä "liikaa". Kaipaisi ympärilleen valkoisen (tai betonia) alustan, jota meiltä ei oikein löydy.

    Niin ja äidin tekemä ruisleipä on maailman parasta! Kunnon leivinuunissa valmistettu ja taikinajuureen tehty. Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maru! :) Minä ihan yllätyin, miten paljon ihastuinkin tuohon kupariin. Ehkä meillä sitten muuten on sopivan neutraalia, että sävy pääsee kivasti esille. Ja juu, äiskän ruisleipä - korvaamatonta!

      Poista
  2. Niiiin kauniita kuvia taas kerran! Näitä on aina ilo katsella <3

    VastaaPoista
  3. Tuo lyhty on niin kaunis ♡ Ja voin vain kuvitella miten herkullista omatekoinen ruisleipä on :-P Onnittelut hienosta lukijamäärästä! :-)

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia ja kaunista kuparia! Ja kylläpä rupesi tekemään mieli ruisleipää :) Kaupan versioon on tosin tyydyttävä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä se vaan niin on, että kaupan leivät on kakkoslaatua omatekoiseen verrattuna.. ;) Pitäisi opetella tekemään itse, niin ei aina tarvitsisi äitiltä ruinata!

      Poista
  5. Ihania kuvia kyllä! Tuo lyhty on hieno, mullaki kauppalistalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Huippista, että tuollaisen löytää niinkin arkisesta paikasta kuin Prismasta. :)

      Poista
  6. Kaunis on, taitaa mennä harkintaan. Juuri itse kotiuduin kuparinkeräyskirppiskierrokselta ;) mukaan tarttui siis vain kuparisia juttuja :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä oli ensimmäinen kuparinen hankinta.. Mutta nyt kun ovi on raollaan, niin voi olla että sisään luiskahtaa muutakin kuparista! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...