25.6.2017

Juhannustervehdys

...taikka ihan vain normaali kesäviikonloppumoikkaus! :) Jostain syystä en ole koskaan saanut kiksejä juhannuksenvietosta. Tänä vuonna ei innostanut lähteä kokkotulillekaan, mutta yhden juustomakkaran olen sentään syönyt. Viikonloppu on kulunut koiranvahtina maalaismaisemissa ja ohjelmaan on kuulunut pääasiassa nukkumista, sateen kuuntelemista ja vanhojen sanomalehtien lukemista. Muuta ei ole kyllä kaivannutkaan.


Pikkuisen on alakuloa tuonut juhannusviikkoon se, että toinen lapsuuskotini valkoisista kissaveljeksistä piti lopettaa ja saatella autuaammille hiirimaille. Olli saalistaa nyt pilvenreunalla, mutta Ossi-veli vaanii vielä kotiympyröissä - tosin, sillekin näyttää käyneen nyt joku juhannusonnettomuus kun poloinen alkoi linkuttamaan takatassuaan.

Jokakesäisiä ilonpilkahduksia tuovat kuitenkin nämä kuvissa keimailevat, mustavalkoiset ystävät. Naapurin hieholauman ilmestyminen vanhempieni takapihan kupeeseen on vuorenvarma kesänmerkki. Leidit kiertävät pellolla laajaa lenkkiä ja sattuvan tuohon takapihan laidalle yleensä ilta-aikaan. Pakkohan heidän kanssaan on kuulumiset vaihtaa. Joku tottumattomampi saattaisi pitää meikäläistä höperönä kun juttelen hiehoille itsekseni, mutta nämä oikeasti jaksavat kuunnella typeriäkin juttuja!

Armas ja vanhempieni koira Timi antavat kesäkavereiden tallustella rauhassa, sillä ne ovat tottuneet jo pennusta pitäen seurailemaan sorkkien vilinää. Päivystävät tietenkin sähköaidan toisella puolella (kuten Armas postauksen ensimmäisessä ja Timi toiseksi alimmassa kuvassa), mutta eivät sen kummemmin yritä neitosia paimentaa.

Raksaton juhannusviikko oli kyllä tosi hyvä päätös. Kuten kerroin jo aiemmin, talon uudet omistajat kävivät meillä kylässä ja sitä varten laittelimme Iisalmen nurkat sisältä ja ulkoa kuntoon. En tiedä, olisiko tullut tehtyä muuten minkäänlaista juhannussiivousta, mutta tulivatpahan paikat nyt kerralla siisteiksi. Luulen, että kesällä ei tarvitse tehdä enää pihallakaan nurmenleikkuutta kummempaa. Innostuin tyhjentelemään sisältä myös kaappeja ja sain kasaan aika hyvänkokoisen vuoren kirppiskamppeita. Kirppispöydänkin jo varasin ja mies kävi noutamassa hintalaput valmiiksi. Ajattelin, että olisin nyt juhannuksena ehtinyt hinnoitteluhommiin ja kasasin mukaan monta laatikollista myytävää tavaraa. Mutta arvatkaa vain, olenko täällä vilkaissutkaan noihin laatikoihin...

Sen verran piipahdimme eilen mökillä, että pidimme pikapalaverin oman timpurimme kanssa. Hän on buukattuna nyt muihin hommiin, mutta antoi vinkkejä listoitustöiden jatkamiseen. Katsotaan, milloin inspiraatio noihin hommiin taas iskisi. Kun nyt saisi edes ne LVI-asennukset valmiiksi.

Toivottavasti teillä on ollut rentouttava kesäviikonloppu! Leppoista sunnuntaita!


21.6.2017

Time out

Eipä puuttuisi enää mökiltä kuin viimeiset listat ja LVI-asennukset, niin rakennus olisi asumiskunnossa. (Ja tietty saunan loppuuntekeminen, mutta se oltiin ajateltu jo alunperinkin tehtäväksi myöhemmin.) Tällä viikolla pitikin olla ohjelmassa armotonta listoittamista ja viimeisten putkiasennusten katsomista jotta päästään juhannusviikonlopuksi mökille tsillaamaan. Mutta mutta.

LVI-hommat seisovat kuten sisälle kannettu lämminvesivaraaja keskellä pesuhuonetta. Olisi pitänyt jo arvata alunperinkin, ettei tämäkään mene suunnitelmien mukaan. Ei saada vettä juhannukseksi, luoja taas tietääkään että milloin. 


Viime lauantaina saimme listoitettua tuvan ikkunat, mutta se oli suoraan sanottuna helvetillinen urakka. Hankala homma, kun ikkunat ja paneelit ovat yhdeksän milliä eri tasossa, meillä haparoiva työtaito ja surkeat välineet. Piti kovertaa paneeleita, että saatiin jotenkuten upotettua nurkkalistat karmien kylkeen. Mies kaipaili sähköhöylää, että oltaisiin niistetty vain pelkkiä listoja. Minä väitin satavarmana, ettei ainakaan meidän suvusta sellaista siihen hätään lainaan löydy. Iltamyöhällä menimme sitten hakemaan Armasta hoidosta vanhempieni luota, niin mikäs siellä ensimmäisenä terassilla töröttikään vastassa: sähköhöylä. On tämä ollut viimeisen vuoden ajan yhtä samanlaista pään hakkaamista seinään. Mikään ei onnistu kerralla, vaikka kuinka parhaansa yrittää.


Maanantaina ajelin itsekseni raksalle, kun miehellä on normitöitä vielä ainakin heinäkuun alkuun saakka. Ajattelin, että olisin saanut tehtyä jotain. Kohteeksi otin portaiden yläpäässä olevan tasanteen, josta puuttuu vielä yksi askelma. Myös porrasaukko pitäisi siistiä jollain ilveellä, sillä nyt aukkoa reunustavat vielä rumat välikaton vasapuut ruuveineen ja metallikiinnikkeineen. No, en viitsi edes selostaa puhteen tekemisestä, sillä se ei onnistunut minulta sitten ollenkaan. Homma kulminoi minut siihen pisteeseen, että julistin mökille aikalisän enkä aio nyt juhannusviikolla astua sinne jalallakaan. Tuntuu, että vaikka kuinka ollaan loppusuoralla, niin olen saanut tarpeekseni koko höskästä. Miksei mikään voi onnistua heti ensimmäiseltä yrittämältä?


Oikeasti olisi varmaankin ihme, jos tällaista kulminaatiopistettä ei olisi missään vaiheessa tullut. Kun ajattelee aikaa taaksepäin, tässä on jo yli vuosi tehty asioita aamusta iltaan. Oltu ihan ylibuukattuja ja koitettu vain sinnitellä vaiheesta toiseen. Opetella uutta, yrittää ymmärtää erilaisia työvaiheita, tehdä asioita eteenpäin ja joskus onnistuakin. Jouduttu unohtamaan levontarve, normielämän mukavat menot ja sosiaaliset suhteet. Minä ainakin myönnän, että olen hirmuisen väsynyt. Niin väsynyt, etten tällä hetkellä osaa iloita tähänastisista saavutuksista. Ahdistaa vain ajatella koko mökkiä ja sitä, mikä kaikki on mennyt pieleen ja miten loputon lista on vielä tekemisiä jäljellä. Usko omaan onnistumiseen on tällä hetkellä aika minimaalinen. 

Siksi lieneekin ihan tervettä julistaa nyt aikalisä. Ei se mökki sieltä minnekään karkaa. Kotonakin riittää tekemistä, sillä talon uudet omistajat ovat tulossa tällä viikolla katselemaan talotekniikkaa ja muita huomioitavia asioita. Haluan tietysti, että piha näyttää heidän käydessään nätiltä ja sisäneliöt siisteiltä, joten mylläämistä on sekä sisällä että ulkona. Näitä hommia onneksi osaa tehdä ja näkyvä tulos palkitsee oikeasti. Armaskin saa tepsutella pihahommissa mukana eikä minun tarvitse nyt hetkeen kantaa huonoa omatuntoa sen hoitoon raijaamisesta. Tämä raksatauko tulee nyt oikeasti tarpeeseen. 

Mukavia kesäpäiviä!

P.S. Kuvituksena kesäkuisia Instragram-kuviani. Keittiöstä, ulkovaloista ja pesuhuoneesta haaveilen vielä joku päivä postaavani syvällisemminkin. Sitten joskus.


15.6.2017

Pikku kuutonen

Juu jep! Talven aikana kävi kuten aiemminkin, tapoin yhden oliivipuun. Mutta kuten eräs tätin pikkumies sanoisi, eepä haettoo! Näitähän saa aina uusia. :')


Vuorossa on siis elämäni kuudennen oliivipuun hoivaaminen. Talvesta selviämistä en viitsi ottaa edes tavoitteeksi, jospa edes syksyyn saakka taaperrettaisiin. Puu lähti vähän vahingossa matkaan Kuopiosta, kun kävin sunnuntaina tekemässä täsmäiskun rautakauppaan. Vessanpönttöä ja nurkkalistoja kassalle kärrätessäni tämä pikkuinen yksilö vilkutteli niin söpösti, että pakkohan se oli mukaan napata. Ikeasta löytyi samoilla vauhdeilla sopiva korikin, joten reissu oli tehokas kaikkinensa.

Kuten arvata saattaa, Iisalmen kodissa ei ole tullut juurikaan sisusteltua. Oliivipuu nököttää nyt kodinhoitohuoneessa, mistä onkin jäänyt kuvaamatta sisustuspäivitys viime kevättalvelta - se on varmaankin tuoreinta mitä meillä on tapahtunut! Maalasin nimittäin hiihtolomalla tuon hanan takana olevan seinän uudestaan ja ripustin siihen käpysen roikkumaan. Tästä päivityksestä olen kyllä tykännyt kovasti ja tiirailen julistetta harva se ilta näissä nurkissa touhutessani.

Muista touhuista sen verran, että koko ajan edetään hyvin raksapainotteisesti. Instasta löytyy ajankohtaisimmat räpsyt työmaalta. Siellä ehdin jo iloita putkimiehen saapumisesta, mutta siihen tuli jälleen kerran mutkia matkaan. Huoh. No, autokatokselle saatiin tänään haettua lupa ja keittiö vaikuttaisi olevan nyt pääpiirteittäin valmis. 

Sen verran on turnausväsymystä ilmassa, ettei ajatus toiminut eilen mökillä touhutessani: Viimeistelin jääkaapin käyttövalmiiksi ja laitoin töpselin seinään. Puukkasin oven kiinni ja ajattelin, että siinäpähän nyt viilenee niin saadaan seuraavalla kerralla eväät kylmään. Siivoilin tupaa aikani ja tsekkasin jääkaapin uudestaan. Mutta hitto, eihän se ollut viilennyt astettakaan! Sammuttelin muut hurisevat laitteet ja jäin kuuntelemaan. Ei, ei toiminut. Pistorasian testaaminen imurilla paljasti karun totuuden: ei tule virtaa. Testasin myös uunin ja lieden, eikä kumpikaan inahtanut. Eipä siinä muu auttanut, kuin pikkuisen kirota, lähettää tuhahdellen viestiä miehelle ja lähteä lätkimään. 

Ehkä jo arvaatte, että perästä tuli pian vastausviesti, joka tyynesti muistutti sähkötaulusta löytyvistä pikasulakkeista, jotka pitää naksauttaa päälle. Tuli hivenen hölmö olo, olisihan tuo pitänyt tajuta. No, onneksi ei toteutunutkaan se skenaario jota jo elättelin: se, että taannoin sähköasennusten jatkuessa pikkutunneille olisivat väsyneet miehet asennelleet johtoja silmät ristissä päin honkia. Anteeksi epäluottamuksesta A ja P, ei tule toistumaan. :')

Kivaa päivää!


11.6.2017

Hups, pohjatyöt alkoivat!

Moikkelis! Enpä olisi arvannut vielä viikko sitten, että postailen blogiin nyt tällaisia kuvia. Meidän talomme pohjatyöt alkoivat nimittäin nyt keskiviikkona rivakalla tahdilla. Tai tiesimmehän me, että pohjia tehdään nyt kesäkuun aikana, mutta tarkempaa starttipäivää ei aloitukselle oltu vielä hahmoteltu. Nyt kuitenkin tupsahti paras ajankohta kaivinkoneen ja kuskin ehtimiselle, joten tottahan toki hommiin tartuttiin. 

Tai kuka tarttui ja kuka ei - tilannehan on vielä se, että minä ja mies olemme sairastupailleet täällä edelleen(?!!!). Pohjahommat ovat olleetkin pääasiassa pikkuveljeni ja siskoni miehen handuissa: veli lapionvarressa ja lankomies kaivurin puikoissa. Sama tehokaksikko teki meille syksyllä mökinkin pohjat ja luulenpa, että mikäli kunto olisi antanutkin olla apuna, oltaisiin oltu oikeasti vain tiellä. :') Mutta on kyllä onnellinen olo siitä, että viime päivinä on tapahtunut paljon ja että lähipiiristä löytyy näin ahkeraa ja osaavaa väkeä. 

Ja mitäkö raksalla on sitten tapahtunut? No, pääpiirteittäin kerrottuna ensin kuorittiin pintamaat tulevan talon pohjalta, täytettiin ja tasoitettiin alue hyväksi ja kuljeteltiin vesi- ja viemäriputket oikeille nousukohdilleen. Sitten tuumattiin linjavedot talon lopulliselle korolle ja mitattiin nurkkapisteet. Sen jälkeen lyötiin päälle mursketta ja sepeliä ja tehtiin anturalinjat valmiiksi. Askarreltiin myös salaojat tarkistuskaivoineen paikoilleen ja aukaistiin pihaan tuleva toinen tieliittymä ajokuntoon. Tiivistetysti näin. 

Kuten kuvista voi hahmottaa, talo tulee sijaitsemaan yläpihalla ja saunamökki jää alapihan oikeaan reunaan. Molempien pohja- ja julkisivukuvat voi kurkata tästä postauksesta (tosin muutoksia taloon tuli pikkuisen vielä tämänkin jälkeen). Jonkinmoisella jälkiviiveellä rakennamme talon viereen vielä autokatoksen - rakennukset yhdessä tulevat muodostamaan sitten järven puolelle suojaisan oleskelualueen, minne on näköyhteys ainoastaan veneilijöillä ja vastarannalta kiikaroivilla.

Joskus tulevaisuudessa raivataan puustoa ja avataan vesinäkymää laajemmaksi. Tämä kuitenkin jäänee vasta ensi vuoden työlistalle. Yläpuolen kuvan vasemmassa reunassa huojuu rykelmä vanhoja kuusia; erityisesti niiden takaa vesinäkymä tulee levittäytymään vielä leveämmäksi, sillä nyt puusto on vielä niin tiheää, ettei laineiden kimallus näy takaa ollenkaan. Mutta aikanaan saadaan sitten katsella leveää widescreen-kuvaa järveltä.  

Tässä alemmassa kuvassa on tulevan takaterassin nurkkaus. Terassi tähtää kohti pikkuista niemeä, johon tonttimme eteläraja päättyy. Voin jo niin kuvitella meidät tuohon terdelle tsillailemaan ja kuuntelemaan kesä-ääniä. Sitten ensi kesänä.

Pohja vaatii vielä vähän sipistelyä, mutta sitten voidaankin jo asentaa sokkelivalun alle jäävä finnfoam-eristekerros valmiiksi. Valuporukka on saapumassa hommiin heinäkuun alussa. Autokatoksen paikka jää vielä vaiheeseen, mutta senkin suhteen olisi tavoitteena saada valu tehtyä samalla kerralla. Voi olla, että pykäistään katoksen paikka kuosiin vasta lähempänä heinäkuuta, sillä kaivinkoneella on pian kiire seuraavalle etapille.

Loppuun muutama otos kännykän uumenista. Useamman kerran olen huomannut ajattelevani, että kuvia pitäisi räpsiä enemmän, mutta kummasti sitä käsi hyytyy kun pojat paahtavat työvaiheesta toiseen.

Mukavaa sunnuntaita!

P,S, Juu ei, niitä mökin LVI-hankintoja ei ole vielä kyetty tekemään, eikä valmiista keittiöstä kannata kysyäkään. :') Palataan asiaan niiden tiimoilta sitten kun tämä perhanan tauti taittuu.


5.6.2017

Sairastupailua

Tjoo'o, pitikin mennä leukailemaan siitä miesflunssasta! Täällä kävikin nyt niin, että sekä minä että mies kaaduimme sairastupailemaan ihan kunnolla. Muistaakseni emme ole koskaan aiemmin sairastaneet mitään tauteja samaan aikaan. No, kerta se on ensimmäinenkin ja onhan tämä ihan hauskaa makoilla porukalla ja käydä vuorotellen nessupaketilla. Armas on maailman huomaavaisin koira, joten sekin on osannut ottaa nyt lunkisti.
 

Flunssa taisi napsahtaa meille lopullisesti lauantain raksailujen myötä: starttasimme kotoa jo ennen aamuseitsemää ja takaisin palasimme vasta sunnuntain puolella. Minä ja Armas kotiuduimme aamuyöllä kahden maissa ja mies tuli sähkömiehemme kyydillä vielä myöhemmin, puoli viiden jälkeen. Että jep, reilusti meni yötöiden puolelle, mutta kylläpä tuli edistystäkin aikaan! Mökki on nyt viimeisiä viilailuja vaille sähköistetty, jeij. :) Ajattelin, että olisin käynyt eilen tai tänään siellä kuvailemassa aikaansaannoksia, mutta ei tässä olotilassa jaksa nyt muuta kuin löhötä, lukea lehtiä ja äpöstellä. Ajatustyötä yritin tehdä taloon tulevien kodinkoneiden osalta, mutta ei siitäkään tullut yhtään mitään. Ollaan nyt sitten vaan!

Onneksi tässä ei ole akuutteja aikataulupaineita niskassa. Siis mitään sellaista hommaa, joka pitäisi tehä nyt ihan heti. Kunhan toinnutaan, tehdään raksalle LVI-hankintoja ja mennään taas ihmettelemään keittiön kasaamista.
 
Hymyjä!


3.6.2017

Loma

Sieltä se taas tupsahti. Ja sanoisinpa, että tänä vuonna loma tulee enemmän kuin tarpeeseen! Ennen kuin yritän edes ajatella kesän to do -listaa, pyhitän useamman päivän ensi viikolla työvuoden nollaamiseen. Ilman herätyskelloa, pitkillä aamukahveilla ja pysähtymisellä. 

Nyt viikonloppuna me kuitenkin yritämme vielä raksailla hyvillä tehoilla - siitäkin huolimatta, että mies on ollut jo viikon flunssassa ja minun kurkussani alkoi illalla kutittelemaan kaktus (eihän miesflunssien pitänyt tarttua naisiin?!). Keittiö on kasaantunut mökillä pala palalta, ehkä valmiista uskaltaisi haaveilla jo viikon päästä. Alkupuuskutusten jälkeen ei homma enää ahdista, vaikka aikaa on saanut käyttää tuhottomasti ohjeiden tulkitsemiseen. Ja vaikka muutaman kaapin on saanut tenuta paikalleen useampaan kertaan. :') Tänään ohjelmassa on keittiön ohella sähkötöitä. Uskomatonta ajatella, että raksalla ei enää kohta tarvita työmaavaloa!

Onnellista valmistujaisviikonloppua!

P.S. Kuvituksena ruusuja, jotka mies toi kesälomalaiselle.


30.5.2017

Ohjelmassa seuraavaksi: keittiön kasaaminen

Voi apua, tässä teille hieman akuuttia todellisuuspläjäystä! Istun juuri mökin tuvan lattialla näiden tavaroiden seurassa ja odottelen miestä kaveriksi. Meille saapui tänään Ikean keittiö. Kätevästi sisälle toimitettuna, mutta nyt sitä vasta kasaustyömaa alkaakin. Järkytyin sisälle tultuani noista pitkistä levypaketeista: vissiin kalusteiden sivulevyt eivät olekaan määrämittaisia, vaan ne joutuu itse pätkimään. Voi luoja. :') No, ei kai tässä auta muu kuin ruveta tutkimaan. Tavoitteita ei kyllä uskalleta ottaa, keittiö valmistunee siinä tahdissa kuin on valmistuakseen.

Tsemppiä meille!

P.S. Jos siellä on joku saman urakan läpikäynyt, niin kaikki arvokkaat vinkit otetaan vastaan!


26.5.2017

Jyväskylän Designtorille // näin valmistaudun myyjäisiin

Aurinkoista perjantaita! Täällä on venytetty aamua pitkän kaavan mukaan petikahveilla. Kohta pitää kuitenkin nohevoitua taas toimimaan, sillä edessä on autonpakkauspuuhia ja lähtö Jyväskylään. Siellä järjestetään huomenna Designtori, joka on avoinna Pergamenttihallilla kello 10-16. Olen siellä mukana Blawhi Graphics -paperituotteiden kanssa ja ajattelin menovinkin lisäksi kertoa muutaman sanasen siitä, millaista taustatyötä osallistuminen vaatii.

Myyjäisiin valmistautuminen ei ole koskaan pikkunakki, vaan vaatii monia täyspitkiä työpäiviä. Isojen ja pienten julisteiden yksilöpakkaamiseen kuluu reilusti aikaa ja oma iso hommansa on myös kaikkien oheistarvikkeiden kasaamisessa lähtökuntoon; näitä ovat muun muassa esillepanon ripustusvarusteet, kassasysteemit ja myyntitilanteen edellyttämät pakkaustarvikkeet. 

Harjoittelen aina jokaisten myyjäisten esillepanon valmiiksi: konkreettisesti siis teippaan olohuoneen lattiaan myyntipaikan kokoisen alueen ja sijoittelen siihen kalusteet ja tuotteet valmiiksi. Tämä säästää aikaa sitten varsinaisesti myyntipaikkaa laittaessa, kun ei tarvitse pohtia sommittelua enää siellä. Paikat ovat käyneet nykyisin yhä naftimmiksi, joten välillä mahtumisen kanssa saa pähkäillä ihan kunnolla.


Yleensä aikataulutan valmistautumistoimet kahden viikon ajalle: myyjäisiä ennen teen listan tehtävistä asioista ja jaksotan ne sopivassa rytmissä eri päiville. Pari viimeistä valmistautumispäivää ovat sitten tehokkaimmat. Eilenkään ei siis helatorstaita sluibailtu, vaan julisteiden käärimisessä mustaan silkkipaperiin meni käytännössä koko päivä. 

Mies on onneksi apuna aina kaikessa missä voi, esimerkiksi etikettien valmistamisessa sekä verkkokauppatilausten postittamisessa. Hän myös varmistaa, että kassalaitteiden tekninen puoli on kunnossa. Kotityöt kaatuvat myös pakkauspäivinä enemmän hänen harteilleen, sillä en ehtisi enää julistehommien ohessa pyykinlaittoon tai siivoamiseen. Aikataulujen puitteissa mies lähtee aina myös myyjäisiin mukaan ja taitaa myyntimiehen hommat rehellisesti sanottuna paremmin kuin minä itse. :') Huomenna kuitenkin olen myymässä itsenäisesti, sillä miehen jalkapallopeli sattuu nyt päällekkäin Designtorin kanssa.

Auton pakkaaminen on oma taiteenlajinsa. Kun on liikenteessä ihan tavallisella henkilöautolla, saa miettiä tosissaan, miten saa kuutiot täytettyä mahdollisimman tiiviisti. Blawhi Graphicsin alkutaipaleella notkahdin monesti ylivarustautumiseen ja otin mukaan liikaa tavaraa kaiken varalta. Nyt olen oppinut järkeistämään niin pakkaamista kuin koko valmistautumisprosessia, joten lähdöt ovat hieman helpottuneet. Huomaan myös stressaavani aiempaa vähemmän, sillä toistojen myötä on rutiininomaisuus lisääntynyt.

Myyntitavoitteita en uskalla koskaan asettaa. Ensimmäinen etappi on aina saada osallistumismaksu katettua - nuo hinnat vaihtelevat 124 - 200 euron välillä. Plussalle jääneestä summasta vähennän sitten muut myynti- ja valmistuskulut ja olen iloinen jokaisesta talteen jääneestä lisäsentistä. Kroisokseksi myyjäistuloilla ei pääse rikastumaan, sillä voitot eivät ole suuria ja niistäkin reilu lohko menee verottajalle. Oma pääni tuskin kestäisi myyntitöiden tulojen epävarmuutta täysipäiväisenä työnä - siksi onkin onnellinen olo, että näitä pystyy tekemään päivätöiden lisänä, sen verran kuin itsellä paukkuja riittää.

Onnellinen olen myös siitä, että saan kokea tällaisenkin työmaailman: iloisen ja kannustavan. Edellisten myyjäisten jälkeen minua oikeasti hieman masensi palata päivätöihin erityisopettajan työarkeen. Hommaan, jossa palkkatulot ovat kyllä säännölliset, mutta jossa kiitoksen saa kerran vuodessa kesäloman kynnyksellä ja kannustusta ei juuri koskaan. Sanoinkin opehuoneessa, että hieman surullista ajatella, että olen enemmän oma itseni Blawhi Graphicsin hommissa kuin koululla. No, positiiviset lasit silmille ja peukku pystyyn siitä, että tällainen työyhdistelmä on ylipäätään mahdollinen! :)

Tänään vien ensiksi Armaksen mummolaan hoitoon ja sitten starttaan Keski-Suomeen. Myyntipaikkojen laittoaika on kello 19-21, jonka jälkeen pääsen yökyläilemään hyvän ystäväni luokse. Odotan kyllä innolla sitä, että pääsemme kahvikupin ääressä turisemaan maailmaa paremmaksi - sitä ehtii nykyisin tekemään aivan liian vähän! Aamulla on herätys sitten ajoissa, jotta ehdin varmistelemaan myyntipaikan kunnon hyväksi ennen ovien aukeamista. Kiva viikonloppu tiedossa!

Iloista viikkistä!


17.5.2017

Raksablogit, missä olette?

Kun rakentaa, on mukava seurata muiden raksailijoiden projekteja. Verrata omaansa niihin, saada kenties teknisiä oppeja ja visuaalisia ideoita, samaistua urakkafiiliksiin ja ihastella yhdessä edistystä. Kun rakennutimme Iisalmen kotia talvella 2012-2013, seurasin aktiivisesti monia samassa vaiheessa olevia raksablogeja. Nyt olen tehnyt kierroksia blogimaailmassa vaikka kuinka useasti ja tuntuu siltä, että olen löytänyt vain murto-osan siitä määrästä, mitä raksablogeja oli viitisen vuotta sitten.

Onko blogimaailman kehittyminen nostanut kynnystä blogien perustamiseen vai enkö vain osaa etsiä oikeista paikoista? Auttakkee! :) Jos tiedät minkälaisen raksablogin tahansa, vinkkaa siitä kommenttikenttään tai sähköpostitse! Olisi niin mukava löytää projekteja, jotka askeltaisivat suunnilleen samaan tahtiin meidän kanssamme. Meillä on talon sokkelin valu tiedossa heinäkuun alussa, jonka jälkeen seinät lähtevät nousemaan heinäkuun loppupuolella. Mökkiraksa valmistuu sitä ennen viimeistään juhannukseksi, tai näin olen ainakin itse koko ajan takarajaksi ajatellut.

Tämän postauksen kuvissa komeilee tuuhea kimppu inkaliljoja, omia kukkalemppareitani. Iltakajo oli eilen sävyltään hieman persikkainen, huomaatteko? Tuo makuuhuoneen sängynpääty näyttää aamuauringon kääntymisen jälkeen aina tavalla tai toisella liukuvärjätyltä, niin näissäkin ehtookuvissa. Näiden kuvaamisen jälkeen kipitin pihalle haravoimaan. Oli ensimmäinen päivä, kun ei tarvinnut vuorautua ulkona toppatakkiin! Vielä jäi rapsuteltavaa, mutta kylläpä vain jo takapiha ja talon sivulaidat siistiytyivät heittämällä.

 Hymyjä! :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...