26.4.2017

DIY Kiinteistönvälittäjät // me tehtiin se, talo on myyty!

Voi fiuf, viimein voin paljastaa teille viime aikojen käänteitä! Kerroinhan jo aiemmin, että on ollut vaikka minkälaista hässäkkää. Kyse ei ole ollut pelkästään raksa-asioista tai myyjäisvalmisteluista, vaan meillä on ollut meneillään talonmyyntiprosessi. Eilen tuo puserrus kohtasi etappipisteensä, kun allekirjoitimme kauppakirjan. Meidän talomme on myyty!

Kiinteistönvälittäjää emme halunneet ottaa, vaan hoidimme myyntikuvion itse alusta loppuun. Prosessi alkoi jo viime kesänä, kun viimeistelimme loput piha-alueet valmiiksi. Tuolloin käytin monta monituista päivää esittelykuvien ottamiseen ja myynti-ilmoituksen viilaamiseen. Talon laitoimme markkinoille loppukesällä. Tuolloin ymppäsimme hinnan yläkanttiin, sillä todellisia lähtöhaluja ei vielä silloin ollut. 

Nyt kevättalvella myynti-ilmoitus oli tovisen piilossakin, kunnes luiskautimme sen uudestaan esille viime kuussa, hiihtoloman alkaessa. Päivitimme hinnan samalla oikealle tasolleen, ja voi pojat millainen hässäkkä siitä alkoikaan! Seuraavan puolentoista viikon aikana pidimme yhden julkisen esittelyn ja monta monituista yksityisnäyttöä. Kiinnostus ja palaute itse talosta oli häkellyttävän positiivista ja pian huomasimmekin jo sopineemme suullisesti kaupoista. Ostajien löytymiseen kului ilmoituksen julkaisemisesta aikaa vain viikko ja kaksi päivää.

Näyttöihin valmistimme paperiset kohde-esitteet, pihaesittelyn digitaalisena ja julkiseen esittelyyn ohjasimme muutamalla tienvarsikyltillä (tuollaisilla, jonka vieressä Armas napottaa ensimmäisessä kuvassa). Jokaiselle katsojalle tarjottiin kahvia ja suklaata takkatulen loimussa. Vaikka yleisenä linjauksena asuntomarkkinoilla on, ettei omistajien kannattaisi olla talonäytöissä mukana, olemme itse täysin eri mieltä. Kukaan ei olisi osannut kertoa paremmin talosta, sen rakentamisesta, ominaisuuksista tai siinä asumisesta kuin me itse. Näytöistä jäi todella hyvä mieli.

Kun ostajaehdokkaat löytyivät, tilasimme taloon kuntotarkastuksen. Sen perusteellisessa suorittamisessa ja raportin odottelussa meni hetki, jonka jälkeen pääsimme itse kaupantekoprosessiin. Kauppakirjankin teimme itse; se on tarkistettu ja viilattu yhdessä ostajien, kaupanvahvistajan sekä pankin edustajien kanssa. Kuulema oikein hyvä saatiin aikaiseksi. :)

Eilen asiat siis kulminoituivat allekirjoituksiin. Muuttoshowsta meidän ei tarvitse vielä huolehtia, sillä talon hallintaoikeus vaihtuu vasta elokuun alussa. Saamme siis nautiskella vielä kesän valmiista pihasta ja tehdä Rautavaaran mökkiä valmiiksi. Aikataulullisesti tilanne on ideaali, sillä tällä sabluunalla meidän ei tarvitse muuttaa minnekään väliaikaisesti vuokralle, vaan mökki ehtii valmistua asumiskuntoon muuttopäivään mennessä.

Ja mikäkö on olo? Huojentunut ja onnellinen. Vaikka ei tätä vielä tajua. Itseämme saamme kyllä taputtaa olalle siitä, että hoidimme myyntihomman kokonaan itse. Arvatkaa vain, jännittikö - etenkin se, miten aikataulut mätsäävät suhteessa seuraavaan rakennusprojektiin. Lopputulema oli kuitenkin juuri sellainen kuin villeimmissä unelmissa haaveilimme, ellei vielä vähän parempikin. Nyt voimme aloittaa seuraavan talon rakentamisen Rautavaaralle juuri siinä aikataulussa kuin toivoimme. Ensin kuitenkin huokaistaan hetki ja sitten aletaan sumplia Dekotalon kanssa starttauksen ajankohtaa. Keskikesällä, toivottavasti!

Vaikka olo on vielä pöllämystynyt ja epäuskoinen, kyllä allekirjoitettu kauppakirja menee varsin hyvänä synttärilahjana: heräsin tänä aamuna ensimmäistä kertaa tasan kolmekymppisenä, enkä kyllä parempaa lahjaa olisi osannut toivoa. :)

Nyt siis tiedätte, mitä täällä on ollut meneillään. Myyntiprosessi aiheutti minulle aivan uskomattoman blogilukon: tuntui, etten pysty postaamaan yhtään mitään, ennen kuin tilanne on selvä. Eiköhän täällä palata siis jälleen meikäläiselle tyypilliseen postaustahtiin, tulossa olisi seuraavaksi kuulumisia mökkiraksalta!

Haleja!


16.4.2017

Kuopio Designmarket 22.-23.4.

Se tulee taas! Nimittäin Kuopio Designmarket! Tapahtuma järjestetään ensi viikonloppuna; ovet ovat avoinna sekä lauantaina että sunnuntaina, joten markettikierroksen voi ujuttaa omaan viikonloppuohjelmaan joustavasti. Tänä vuonna Designmarket järjestetään uudessa paikassa, Savonia-ammattikorkeakoulun Opistotien kampuksella. Tarkka osoite on Opistotie 2. Tapahtuma kokoaa yhteen poikkeuksellisen kattauksen muotoilun ja designin helmiä - jos pöyrit Savon huudeilla, tätä et voi ohittaa! :)

Olen mukana Blawhi Graphics -tuoteperheen kanssa ja tämän postauksen kuvitukseksi valitsin otokset tuoreimmista julisteita. Näitä saa verkkokaupasta vasta Designmarketin jälkeen, sillä haluan esitellä uutukaiset ensin liveyleisölle. Sananen kuitenkin kuvien saatteeksi:

Minulta on toivottu niin moneen otteeseen Kuopion alueen karttajulistetta, etten voinut olla tarttumatta haasteeseen. En halunnut toteutusta pelkästään valkoisena versiona, vaan ehdottomasti myös mustapohjaisena. Keskustan sijaan halusin kartta-alueen laajenevan sekä pohjoisen että etelän suuntaan, jotta yhä useampi pystyy löytämään siitä itselleen tärkeät ympäristöseutunsa. Koordinaatit johdattavat kaupungin sydämeen, torille, ja alle on kirjattu Pohjois-Savo, jonka maakuntakeskus Kuopio on. Julisteen koko on 50 x 70.

Isojen karttajulisteiden lisäksi löytyy valikoimasta kaksi uutuutta A3-koossa, aakkoset ja numerot. Nämä pyrin tekemään siten, että julisteita voi pitää esillä joko yksin tai yhdessä - selkeä aihe kantaa itsekseenkin, mutta kirjasintyypit ja pikkuselitteet antavat mahdollisuuden printtien yhdistelyyn myös pariskuntana.


Ja kertauksena vielä:
  • MITÄ: Kuopio Designmarket
  • MILLOIN: lauantaina 22.4. klo 10-15, sunnuntaina 23.4. klo 10-14
  • MISSÄ: Opistotie 2, 70200 Kuopio

Voit klikata itsesi Designmarketin viralliselle nettisivulle tästä ja FB-sivulle tästä - näiltä löytyy vielä tarkempaa tietoa tapahtumasta ja esittelyitä mukana olevista huikeista yrityksistä ja tuotteista. Ja hei, pääsymaksua tapahtumaan ei ole, joten kannattaa ehdottomasti piipahtaa kiertämässä ja nauttimassa designilla kuorrutetusta ilmapiiristä, vaikkei mitään hankittavaa olisikaan ostoslistalla. Ja mikäli en aivan höpöjä puhu, taitaa tapahtumassa saada tänäkin vuonna suun makeaksi.

Nähdäänhän Kuopiossa?

P.S. Eikö ollutkin minulla hurjan hyvä malli! Mies sai kunnian toimia karttajulisteiden esittelijänä ja tuossa roolissaan hän onnistui mielestäni loistavasti, vaikka vitsailikin itse naaman rajaamisesta ja vartalon peittämisestä. :')


13.4.2017

Raksakurkistus

Edellisessä postauksessa pysyttiin kuvakulmien osalta pääsääntöisesti mökin ulkopuolella, mutta nyt ajattelin näyttää teille kurkistuksen sisälle, missä tuvan seinien panelointi alkaa valmistua. Meillehän tulivat seinät valmiiksi levytettynä, mutta alakerran halusimme maalaamisen sijaan paneloida mökkimäisemmäksi. Levyjä ei oikeasti paneelien alla tarvittaisi, mutta ne sovittiin mökkipakettiin ennen kuin päätös lopullisista seinäpinnoista oli kehittynyt. Paneeleille emme tämän vuoksi tehneet perinteiseen tapaan koolausta, vaan ne on kiinnitetty paikalleen liimaamalla ja niittaamalla: näin säästämme tupaa pienentymästä useammalla sentillä.

Alkuperäisenä ajatuksena oli etsiä mahdollisimman leveää lautapaneelia, mutta valikoimia kartoittaessa kävi selväksi, että joko vaihtoehtoja ei löytynyt ollenkaan tai sitten ne harvat löytyneet huitelivat hinnoiltaan liian korkealla. Laajensimme etsintää sitten myös MDF-versioihin, minkä myötä löytyi tämä superleveä Cellon paneeli. Leveys huitelee pari milliä päälle 20 sentissä ja kokonaisuus näyttää nyt juuri siltä kuin kuvittelin.

Piirtelin viime viikolla seinään keittiötason ja parviportaiden ääriviivoja. Tila on niiden suhteen todella nafti, joten portaita tehdessä saa laskea millejä kerran jos toisenkin. Tarkoitus olisi, että timpuri askartelisi ylösnousua ensi viikolla. Portaita varten pitää parven läpimenoaukkoon tehdä yksi uusi porrastasanne, jotta kokonaisuus saadaan toimimaan.

Mitä tulee askarteluihin, niin hommia saa tehdä todella tiiviisti. Kun muita säilytystiloja ei ole, on pikkuinen tupa täynnä työvälineitä ja materiaaleja. Onneksi labyrintti alkaa jo pikkuhiljaa väljentymään, kun pinot purkautuvat seinä- ja kattopinnoille.

Tämän yläpuolen kuvan omistan miehelleni. Kuva termostaatista. :') Laitteessa on kosketusnäyttö, joten eikö silloin ole kyse jo hifistelemisestä?

Pesutilojen ovella oli näitä kuvia ottaessani pysähtymiskielto, sillä viimeinenkin vesieristyskerros oli kuivumassa. On se vaan mukavaa, kun tilat alkavat muuttua valmiimmiksi! Pesutiloissa saimme mylskätä tovin jos toisenkin, sillä päädyimme muun muassa purkamaan saunan väliseinää, jotta saimme rakenneltua enemmän tilaa piipulle ja kiukaalle. Myös sisäkattojen rakentelemisessa meni hetkinen. 

Nyt pitäisi päättää lopullinen pintamateriaali märkätilojen lattioihin ja pesuhuoneen seiniin. Olen jostain syystä täysin laattavastainen enkä haluaisi tänne yhtäkään laattaa. Yhtenä vaihtoehtona on ollut mielessä mikrosementti, mutta rinnalle on noussut myös rappaaminen. Siis että pinnat toteutettaisiin samalla idealla kuin Iisalmen kodin feikkibetoniseinät, mutta märkätilaan sopivilla materiaaleilla. Seinissä tuo menetelmä menisi heittämällä, mutta lattian osalta haasteena on kulutuksen kestäminen. Voi olla, että siihen ratkaisuna olisi kuituvahvistettu tasoite. Let's see, vain sen tiedän varmasti nyt, että mökin pesuosastolla irroitellaan hieman eikä pinnoissa tulla näkemään ihan perusjanttereiden ratkaisuja. :)

Saunasta on tulossa mahdollisimman tumma. Leveä paneeli oli sinnekin hakusessa ja kun näimme tämän piiluhirsiversion, emme osanneet muuta miettiäkään. Tuon kun saa sävytettyä mahdollisimman hiilenmustaksi, niin näyttääpä mukavalta!

Sellainen kurkistus. Hurjasti on vielä tekemistä, mutta nyt ehkä jo alkaa melkein tuntua loppusuoralta. Siis että mökkiraksa ei ole enää vain hallitsematon möykky erilaisia tekemisiä ja selvittelemisiä, vaan että käsillä olevia vaiheita pystyy jo paremmin hahmottamaan.

Hauskaa pääsiäislomaa!


5.4.2017

Kukkuu!

Huhuu, vieläkö muistatte meikäläisen? Postailin edellisen kerran maaliskuun alkupuolella. Tahtikatkoksen taustalla on melkoista hässäkkää oikeassa elämässä, jota en vielä pura auki kaikilta osin. Aikanaan.

Mökkiraksasta kuitenkin pääpointteja: 
  • Parven seinät on kitattu ja maalattu. Seuraavaksi maalataan siellä lattiaa ja suunnitellaan listoittamista.
  • Märkätilojen lattiat on hiottu. Meillä tuo hiertäminen "hieman" venyi suositellusta, mutta nyt se on tehty. Tosin, lattiaa hinkattiin kolme päivää liian hienolla hiontakivellä, koska Iisalmesta ei yhdestäkään rautakaupasta saanut hyllystä karkeampaa. No, apu (eli karkeampi kivi) löytyi sitten lopulta vanhempieni autotallista.
  • Keittiökalusteiden tarjonta on kartoitettu ja taidetaan päätyä tilaamaan kokonaisuus Ikeasta, ehkä myös pesuhuoneen kalusteet. Vielä pitää varmistaa, mahtuuhan suunniteltu kokonaisuus parviportaiden alle.
  • Sisustustarvikkeet, eli kaikki mahdolliset paneelit ja listat on hankittu ja kannettu sisään. Pikkuisen on täyttä mökissä.
  • Levytyksiä on "hieman" fiksailtu ja sähkörasioiden paikkoja muuteltu. Ihan ei oltu tyytyväisiä alkuperäiseen viimeistelyjälkeen.
  • Savupiipun tuenta on suunniteltu ja toteutettu. Sunnuntaina saatiin siirrettyä kiuas vielä hetkeksi sivuun saunatöiden tieltä.
 
Näiden touhujen lisäksi aloimme laskea, kuinka paljon ja milloin meillä olisi aikaa tehdä mökkiä eteenpäin omina töinä. Ottaen huomioon, että raksalta kotiin on tunnin ajomatka suuntaansa. Sitten arvioimme, minkä verran saisimme meidän tahdillamme tuolla ajalla aikaiseksi. Ja ehkä arvaattekin jo jatkolauseen: päätimme palkata paikallisen timpurin avuksi. :') Jep, maanantaina katselimme hommalistaa kuosiin ja nyt kuluvan pariviikoisen ajan investoimme ammattilaisen aikaan ja osaamiseen. Tämä ratkaisu avittaa meidät pahimman ryysiksen yli, huh.


Tuosta kollaasin kukkakimpusta pitää kertoa mukava kuuluminen. Kaiken hässäkän keskellä minut kun yllätettiin totaalisesti eräs viikonloppu. Olimme sopineet, että äitini tulee siskonsa kanssa meille kylään. Valmistauduin normaaleille kahvikekkereille, mutta sitten pihalla alkoikin näkyä kummia: suvun mummo-osaston sijaan talomme eteen parkkeerasikin kasa ystävieni autoja ja ovesta pelmahti sisälle naisporukka jälkikasvuineen. Mokomat olivat suunnitelleet selkäni takana minulle yllärisynttärit!

Oli kyllä aivan loistava juhlapäivä! Oikeasti vietän synttäreitä vasta lähitulevaisuudessa, mutta nämä olivat sumplineet ajankohdan sellaiseksi, että mahdollisimman moni pääsi paikalle. Ikinä en ole vastaavaa yllätystä kokenut, joten olin häkeltynyt mutta superonnellinen. Sai taas muistutuksen siitä, että vaikka välillä on kuinka tuutissa oman arkensa kanssa, löytyy ympäriltä mitä ihaninta porukkaa.

Olemme olleet tämän viikon Rautavaaralla talonvahteina, sillä vanhempani ovat reissussa. Täältä on ollut hyvä piipahdella raksalla iltapuhteilla sekä muuten vain fiilistelemässä. Hankiaiset ovat olleet parhaimmillaan, joten metsään ja järvelle on päässyt tepastelemaan iltakävelylle. Kyllä täällä vaan on se oikea #happyplace!

Palataan!


10.3.2017

Monetko lakanat ihminen tarvitsee?

Moikkelis! Tässäpä kun on mönkinyt loma-aamut pedissä pitkän kaavan mukaan, niin huomaan ajatuksieni kaarrelleen useampaan kertaan meidän lakanakaappiimme. Olemme asuneet tässä talossa nyt neljä vuotta ja kaapissa jumittaa useampi lakanapari, joita emme ole käyttäneet täällä kertaakaan. Siltikään, vaikka ennen muuttoa tein lakanakarsintaa jo ronskilla kädellä ja jätin mielestäni hyllyvaroiksi hyvin pienen varaston, reippaasti alle kymmenen settiä.

Vaihdan meille puhtaat lakanat viikoittain. Käytännössä tositoimissa pyörii pari-kolme lakanaparia ja loput höllöttävät hyllyllä unohduksissa. Ylimääräisiä settejä on suunnilleen neljä; yhdellä setillä tarkoitan aina yhtä parisängyllistä, eli kahta pussilakanaa ja kahta tyynyliinaa. (Isoja aluslakanoita tämä pohdinta ei kosketa, sillä niitä meillä on jo hyvin maltillinen määrä, kolme kappaletta.) Huomaan valinneeni käyttölemppareiksi kaikista harmaimmat yksilöt ja jättäneeni värikkäämmät telakalle. Vissiin mitä harmaampi uniympäristö, sitä parempi uni.

Lähiaikoina aion punnita hyllyllä jököttävät lakanat ja karsia valikoimaa edelleen. Tällä hetkellä tuntuu, että viisikin pussilakanasettiä on liikaa - eihän meillä koskaan ole tarvetta sellaiselle määrälle edes vierasvarankaan vuoksi. Pitäisi järjestää melkoiset megabileet, että tarvittaisiin viiden parisängyllisen eli kymmenen nukkujan verran lakanoita.

Oikeastaan jo kutkuttaa ajatella, että saan hyllylle tyhjää tilaa! Tämä projekti joutuu kuitenkin odottamaan vielä hetkisen, sillä aion pitää viimeiseen tippaan asti kiinni lomastani enkä varmasti ota tehtävälistalle yhtään ylimääräistä asiaa. :') Ehkä ensi viikolla sitten.

Miltä teidän lakanavarasto näyttää?


5.3.2017

Puhtaan valkoiset pihavalot

Sunnuntaihuomenta! Täällä heräillään hiihtoloman toiseen aamuun. Eilisen vietin täydellisessä lomakoomassa: nukuin pitkään ja otin päälle päikkäritkin. Söin vain herkkuja enkä tehnyt mitään kotitöitä. Ainoat saavutukseni olivat viiden kilometrin lenkki Armaksen kanssa sekä pikainen kauppareissu Prismaan (niitä herkkuja ostamaan). :') Kuten tavallisestikin käy vättöpäivien päätteeksi, aktivoiduin illankähmässä puuhastelemaan - tällä kertaa hetkisen etupihalla.

Meiltä on tämän talven aikana poksahdellut lamppuja etupihan seinävalaisimista. Elossa oli enää yksi tuikku, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä lampunvaihtokierroksen; uudet polttimot hankimme miehen kanssa valmiiksi jo viikko sitten. Valoa tuli rutkasti lisää, mutta täytyypä merkittävämpänä huomiona sanoa, että voi viude mikä sävyero!

Aiemmin ulkovalomme ovat olleet lämminsävyisiä, kellertävään taittavia. Nyt valitsimme uusiksi lampuiksi kelvin-arvoltaan nelitonniset ja ero on huomattava. Värilämpötila 4000 K on oikeasti niin puhtaan valkoinen, että ulkona melkein luuli katsovansa mustavalkoisten linssien läpi taloa. Nämä kuvatkin voisi nopealla vilkaisulla tulkita mustavalkoisiksi, mutta ei - en ole muokannut valosävyjä näistä ollenkaan. Etupihan ilme muuttui kerralla aikaisempaa modernimmaksi.

Nyt painin itseni kanssa, mitä tehdä takapihan puolella vastaaville lampuille. Siellä valot ovat kellertävämmät, mutta omaa ajatusmaailmaa vastaan sotisi vaihdella niitä uusiin, kun entiset vielä toimivat. Se helpottaa, että yhtä aikaa etu- ja takapihan valoja ei voi katsella, joten sävyeroa ei tarvitse vertailla. Kodinhoitohuoneen päädyssä oleva valopari sen sijaan näkyy takapihan puolelta katsellessa, joten yhtä aikaa ei taideta niitä valoja nyt poltella. :) 

Tästä postauksesta voi kurkata nuo takapihan valot - postauksen kuvien värisävyt kuitenkin valehtelevat valosävyn puhtaammaksi, sillä huvittelin noita kuvia ottaessani kameran valkotasapainosäädöillä.

Kuten kuvista huomaatte, täällä riittää lunta. Oikeaa talvea olemme saaneet näillä leveyksillä viettää täysin rinnoin, mutta jotakin merkkejä keväästä on jo havaittavissa: maaliskuun ekana päivänä kuulin nimittäin ensimmäistä kertaa pikkulintujen kujertavan. Niin ihana ääni!

Tälle päivälle en aio asettaa yhtäkään tavoitetta, tuskin koko lomaviikolle. Tällä kertaa yritän oikeasti saada voimia ladattua ja sen saavuttaakseni tarvitsen useamman erakkopäivän kotona. Miehellä ei hiihtolomavapaita ole, joten saamme löysäillä Armaksen kanssa virka-ajat kahdestaan.

Aurinkoista sunnuntaita!


3.3.2017

Jos ripustaisin julisteen keittiöön...

...laittaisin sen tuohon ruokapöydän taakse, epäsymmetrisesti keskilinjan oikealle puolelle. Kokeilin valkoista Kotimaa-printtiä keittiön seinälle, jossa meillä ei ole koskaan ollut yhtäkään katseenkerääjää. Täytyypä sanoa, että aika mukavasti se tuohon sopisi - erityisesti pidän lisääntyneestä syvyysvaikutelmasta. Seinää en haluaisi kuitenkaan nyt rikkoa yhdelläkään nakutetulla reiällä, mutta voisihan julisteen pitää tuossa hetken teipattunakin.

Törmäsin muuten netin vinkkipalstoilla yhteen hupaisaan ripustusmenetelmään, jota voisi itseään hauskuuttaakseen testatakin: huhun mukaan printti pysyisi seinällä hammastahnan voimalla! Siis että paperi oikeasti kiinnittyisi, kun tahnaa sipaisisi vähintään jokaiseen nurkkaan. Itse epäilen kyllä, mahtaisiko julisteen läpi pilkistää kostea läntti, tai pitäisikö tahna mukamas näin isoa (50 x 70) teosta paikoillaan. Hauskaa silti löytää tällaisia kotikutoisia niksejä. :')

Suomi-aihe on meillä ollut kovasti pinnalla, sillä olemme kotikatsomossa seuranneet intensiivisesti Lahden MM-hiihtoja. Ehkä muistatte, että Niskaset ovat lähtöisin meiltä kivenheiton päästä Vieremältä ja olemme miehen kanssa käyneet kannustamassa Kerttua Kuusamossakin asti. Joten ihmekös tuo, että peukut ovat olleet kovasti pystyssä. Mitalikahvit on keitetty jokaisella tuuletuskerralla ja naapurimaiden hiihtäjien edesottamuksia puolestaan kiroiltu urakalla. Toivottavasti pääsisimme poristelemaan kahveja vielä yhden jos toisenkin kerran! Oletteko te seuranneet hiihtoja tai peräti päässeet livenä paikalle?

Loistavaa viikonloppua!


25.2.2017

Omissa käsissä

Onpahan ollut melekonen viikko! Timpurit olivat mökillä maanantaista torstaihin ja tekivät loppuun kaikki Dekotalon osuuteen kuuluneet hommat. Tämä tarkoittaa sitä, että töiden valmistuttua jäi rakennus kokonaan nyt omiin käsiimme: tästä eteenpäin teemme kaikki loput puhteet itse. On kieltämättä jopa vähän outoa ajatella, että olemme yhtäkkiä jo tässä vaiheessa. :')

Viikosta teki melekosen sen intensiivisyys ja aikataulut. Hommahan kun ei todellakaan mennyt niin, että olisimme vain käyneet ihastelemassa timpureiden aikaansaannoksia. Ehei, heidän tahdissaan piti yrittää saada aikaiseksi meille kuuluvia hommia: piippuasennusta, LVI- ja sähkötöitä sekä niiden valmisteluita. Ja nämä kaikki siis omien päivätöidemme ohessa.

Viime viikonloppuna mies keikkui veljeni kanssa korkealla ja liukkaalla katolla tekemässä liikuteltavia lapetikkaita, jotta maanantaina saatiin tehtyä kaikki tarvittavat läpiviennit. Turvavarmisteluista huolimatta olin koko ajan sydän syrjälläni, mökki kun on tätä meidän nykyistä taloakin korkeampi. Onneksi äksidentit jäivät vain uhkakuviksi.

Maanantaina ja tiistaina asennettiin LVI-putkituksia. Niiden suhteen jännitti, riittääkö aika, kun jo keskiviikoksi oli tilattu puhallusvilla yläpohjaan. Toisen työmiehen sairastumisesta huolimatta aikataulu piti kuten oli suunniteltu.

Maanantaina asentelimme ensin piippua, mihin saimme taas veljeni avuksi. Miehet kiipeilivät katolla jälleen hyvän tovin, ennen kuin korsteeni oli puhkaistu katosta läpi. Illaksi jäimme miehen kanssa molemmat sähkömiehen kanssa hommiin. Tunnit venyivät pitkiksi, sillä olimme takaisin kotona vasta aamuyöllä. Itselläni oli normaaliin tapaan jo aamukuudelta herätys seuraavaan työpäivään - kahvi ja burana ovat ihmeellinen apu silloin kun "pikkuisen" väsyttää. 

Tiistaina mies ja veljeni jatkoivat katolla piipun eristämistä. Ohjelmassa oli myös yläpohjan kulkusiltojen fiksailua sekä sinne menevän seinäluukun valmistelua. Vielä ei puhkaistu luukkua läpi, vaan merkattiin ainoastaan paikka valmiiksi. Vaikka listalla ei ollutkaan hurjasti asioita, meni noihinkin aikaa niin, että kotiuduimme kympin uutisten jälkeen.

Keskiviikkona ja torstaina kävin ainoastaan minä mökillä. Keskiviikkona tuumailtiin ja sovittiin viimeisistä työvaiheista timpureiden kanssa. Ihan lahjakkaasti sellaiseenkin saa aikaa kulumaan, sillä ehdin kotiin vasta iltakuudeksi. Torstaina saikin sitten jo käydä tutkailemassa lopputulosta. Kävin välillä äidin synttärikahveilla, mutta muuten päivä meni ylä- ja alakertaa siivotessa.

Omien hommiemme aikana timpurit muun muassa rakensivat sisäseinien rungot, nikkaroivat parvelle puulattian, levyttivät sisäseinät valmiiksi, asensivat parven sisäkaton ja mallasivat ulko-oven paikoilleen. Tekivät tietysti sata muutakin pikkuhommaa ohessa, mutta tuossa näkyvimmät. Ulko-ovi pitäisi oikeasti asentaa vasta ihan viimeisinä hommina, mutta halusimme timpureiden laittavan sen jo nyt paikoilleen. Pitää vain osata varoa sitä omien lopputöidemme aikana.

Parven puulattia on muuten tosi mieleinen. Nyt se on vielä peitetty valkoisella pressulla, mutta en malta odottaa hipsuttelua valmiilla pinnalla! Alakerran väliseinien valmistuminen antoi pohjalle mittasuhteet ja ainakin nyt tuntuu siltä, että ei todellakaan menty metsään: tilat ovat sellaisia kuten pitääkin ja niihin suunnitellut toiminnot näyttäisivät mahtuvan paikalleen luontevasti. Sitä kun on aina hankalampi hahmottaa paperilla, minkäkokoiset huoneet ovat livenä, joten mielellään huokaisee näin valmiita katsellessa.

Tänään mies menee sähkärin kanssa jatkamaan sähköhommia, mutta sen jälkeen pidämme pienen hengähdystauon. Tarkoituksena on rakentaa huolella kunnollinen roadmap kevään hommiin, jotta tiedämme, mitä ja kuka puuhailee milloinkin. Siitä se valmistuu. Tiistaina käymme vielä Dekon työpäällikön kanssa läpi mökin sentti sentiltä ja laitamme ylös mahdolliset viimeistelytarpeet.

Joku vääräleuka saattaisi yhdistää viikon viimeisellä oppitunnilla käymämme keskustelun kuvaamaan koko viikkoa: kesken hiljaisen lukutunnin eräs oppilas nosti päätään ja kysyi: "Hei, mikä on peräsuoli?!" mistä jatkoimme asian selväksi. Yhtymäkohtia en kuitenkaan meidän raksaviikkomme oikeasti keksi, sillä onhan tässä takana nyt aikamoinen once in a lifetime -jakso ja mikä parasta, paljon on saatu aikaan vaikka vähän on väsyttänytkin.

Leppoisaa viikonloppua!

19.2.2017

Sunnuntaina mielessä

Pää on tunkutäynnä ideoita! 
Pitäisi tajuta, että osa niistä voi pysyäkin vain ajatuksina, ei kaikkia tarvitse yrittää toteuttaa.

Pelottaa ja jännittää mökin kattohommat. Kunpa kaikki menisi hyvin.

Pitäisiköhän jo sammuttaa ulkoa viimeiset jouluvalot?

Hyviä sytykkeitä nuo pahviputkien pätkät. Pitäisikin poltella takkaa ahkerammin.

Lunta tupruttaa koko ajan. Ei innostaisi enää kolata! Armaskin pitäisi lenkittää.

Missähän olisi tänä vuonna hyviä myyjäisiä?

Mitenköhän se huominen palaveri menee? Kunpa onnistuisi.

Montako viikkoa on vielä hiihtolomaan?

Voisiko karhu olla seuraava trendieläin?

Omituista, että tuo fiikus on säilynyt meillä melkein jo vuoden hengissä.

Huhtikuusta on tulossa hurja.

Olipa hyvät aamukahvit.





Maha vääntyy jännityksestä. Varmaan pakko startata katsomaan niitä kattohommia.

Mitä teillä on mielessä? 

 

16.2.2017

Asettunut keittiö

Myönnän, minulla on ollut pitkään dilemma meidän keittiömme kanssa. Periaatteessa se on ollut ihan hyvä, mutta kuitenkin jokin tuntuu olleen puolitiessä. Viime viikonloppuna saavutin huoneen kanssa merkkipaalun, kun huomasin ajattelevani, että vitsit, tämähän natsaa!

Syy siihen, miksi ei ole aiemmin natsannut, lienee kalusteissa ja pienemmissä tavaroissa. Kun kiintokalusteet ja välitilan kivilaatta ovat pelkistetyn viileitä, sotivat entiset tuolit niiden kanssa romanttisuudellaan. Metalliset Tolixit toivan tilanteeseen kaivatun muutoksen. Piensisustus tuntuu taas menneen kohdilleen siinä vaiheessa, kun valkoiset ja harmaat sävyt saivat rinnalleen tarpeellisen määrän puuta, ruskeaa paperia ja kuvioituja astioita.

Pienempien tavaroiden suhteen olen pitänyt hyvin riisuttua linjaa. Kuten olen jo aiemminkin blogissa maininnut, ahdistun heti jos keittiön tasoilla on ylimääräisiä tavaroita. Sallittua perussettiä ovat vain kahvinkeitin ja kahvinpurulaatikko, talouspaperiteline, pieni tarjotin, tiskiaine ja tiskiharja. 

Kesästä 2015 lähtien tuohon keittotason viereen on alkanut muodostumaan asetelmakokonaisuus, joka tuntuu nyt saavuttaneen valmistumispisteensä. Siihen kuuluu musta marmorilaatta, teepannu, pari leikkuulautaa, jätskikupit, keittiövaaka ja paperipussiin kootut erikoiskahvit. Laatta, pannu ja takimmainen leikkuulauta ovat Tanskasta ja olen niihin parin vuoden jälkeenkin tosi tykästynyt. Ihan naurattaa tämä keittiön sisustustahti, mutta nyt on oikeasti hyvä.

Keittiönpöydän päätyyn tykkään laitella sellaisia tavaroita, joita muuttelen useammin. Nyt alkuvuoden ajan on niiden alustan virkaa toimittanut tuo kapea leikkuulauta. Jos jotain olennaista vielä haluaisin tilassa päivittää, olisi se ruokapöydän alla oleva matto. Ei siksi, että nykyisessä olisi mitään vikaa, vaan vaihtelun vuoksi. Mattopäivityksiä ei kuitenkaan ole nyt oikeasti suunnitelmissa, korkeintaan ajatusleikin tasolla. :)

Mukavaa torstaita!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...