25.6.2017

Juhannustervehdys

...taikka ihan vain normaali kesäviikonloppumoikkaus! :) Jostain syystä en ole koskaan saanut kiksejä juhannuksenvietosta. Tänä vuonna ei innostanut lähteä kokkotulillekaan, mutta yhden juustomakkaran olen sentään syönyt. Viikonloppu on kulunut koiranvahtina maalaismaisemissa ja ohjelmaan on kuulunut pääasiassa nukkumista, sateen kuuntelemista ja vanhojen sanomalehtien lukemista. Muuta ei ole kyllä kaivannutkaan.


Pikkuisen on alakuloa tuonut juhannusviikkoon se, että toinen lapsuuskotini valkoisista kissaveljeksistä piti lopettaa ja saatella autuaammille hiirimaille. Olli saalistaa nyt pilvenreunalla, mutta Ossi-veli vaanii vielä kotiympyröissä - tosin, sillekin näyttää käyneen nyt joku juhannusonnettomuus kun poloinen alkoi linkuttamaan takatassuaan.

Jokakesäisiä ilonpilkahduksia tuovat kuitenkin nämä kuvissa keimailevat, mustavalkoiset ystävät. Naapurin hieholauman ilmestyminen vanhempieni takapihan kupeeseen on vuorenvarma kesänmerkki. Leidit kiertävät pellolla laajaa lenkkiä ja sattuvan tuohon takapihan laidalle yleensä ilta-aikaan. Pakkohan heidän kanssaan on kuulumiset vaihtaa. Joku tottumattomampi saattaisi pitää meikäläistä höperönä kun juttelen hiehoille itsekseni, mutta nämä oikeasti jaksavat kuunnella typeriäkin juttuja!

Armas ja vanhempieni koira Timi antavat kesäkavereiden tallustella rauhassa, sillä ne ovat tottuneet jo pennusta pitäen seurailemaan sorkkien vilinää. Päivystävät tietenkin sähköaidan toisella puolella (kuten Armas postauksen ensimmäisessä ja Timi toiseksi alimmassa kuvassa), mutta eivät sen kummemmin yritä neitosia paimentaa.

Raksaton juhannusviikko oli kyllä tosi hyvä päätös. Kuten kerroin jo aiemmin, talon uudet omistajat kävivät meillä kylässä ja sitä varten laittelimme Iisalmen nurkat sisältä ja ulkoa kuntoon. En tiedä, olisiko tullut tehtyä muuten minkäänlaista juhannussiivousta, mutta tulivatpahan paikat nyt kerralla siisteiksi. Luulen, että kesällä ei tarvitse tehdä enää pihallakaan nurmenleikkuutta kummempaa. Innostuin tyhjentelemään sisältä myös kaappeja ja sain kasaan aika hyvänkokoisen vuoren kirppiskamppeita. Kirppispöydänkin jo varasin ja mies kävi noutamassa hintalaput valmiiksi. Ajattelin, että olisin nyt juhannuksena ehtinyt hinnoitteluhommiin ja kasasin mukaan monta laatikollista myytävää tavaraa. Mutta arvatkaa vain, olenko täällä vilkaissutkaan noihin laatikoihin...

Sen verran piipahdimme eilen mökillä, että pidimme pikapalaverin oman timpurimme kanssa. Hän on buukattuna nyt muihin hommiin, mutta antoi vinkkejä listoitustöiden jatkamiseen. Katsotaan, milloin inspiraatio noihin hommiin taas iskisi. Kun nyt saisi edes ne LVI-asennukset valmiiksi.

Toivottavasti teillä on ollut rentouttava kesäviikonloppu! Leppoista sunnuntaita!


21.6.2017

Time out

Eipä puuttuisi enää mökiltä kuin viimeiset listat ja LVI-asennukset, niin rakennus olisi asumiskunnossa. (Ja tietty saunan loppuuntekeminen, mutta se oltiin ajateltu jo alunperinkin tehtäväksi myöhemmin.) Tällä viikolla pitikin olla ohjelmassa armotonta listoittamista ja viimeisten putkiasennusten katsomista jotta päästään juhannusviikonlopuksi mökille tsillaamaan. Mutta mutta.

LVI-hommat seisovat kuten sisälle kannettu lämminvesivaraaja keskellä pesuhuonetta. Olisi pitänyt jo arvata alunperinkin, ettei tämäkään mene suunnitelmien mukaan. Ei saada vettä juhannukseksi, luoja taas tietääkään että milloin. 


Viime lauantaina saimme listoitettua tuvan ikkunat, mutta se oli suoraan sanottuna helvetillinen urakka. Hankala homma, kun ikkunat ja paneelit ovat yhdeksän milliä eri tasossa, meillä haparoiva työtaito ja surkeat välineet. Piti kovertaa paneeleita, että saatiin jotenkuten upotettua nurkkalistat karmien kylkeen. Mies kaipaili sähköhöylää, että oltaisiin niistetty vain pelkkiä listoja. Minä väitin satavarmana, ettei ainakaan meidän suvusta sellaista siihen hätään lainaan löydy. Iltamyöhällä menimme sitten hakemaan Armasta hoidosta vanhempieni luota, niin mikäs siellä ensimmäisenä terassilla töröttikään vastassa: sähköhöylä. On tämä ollut viimeisen vuoden ajan yhtä samanlaista pään hakkaamista seinään. Mikään ei onnistu kerralla, vaikka kuinka parhaansa yrittää.


Maanantaina ajelin itsekseni raksalle, kun miehellä on normitöitä vielä ainakin heinäkuun alkuun saakka. Ajattelin, että olisin saanut tehtyä jotain. Kohteeksi otin portaiden yläpäässä olevan tasanteen, josta puuttuu vielä yksi askelma. Myös porrasaukko pitäisi siistiä jollain ilveellä, sillä nyt aukkoa reunustavat vielä rumat välikaton vasapuut ruuveineen ja metallikiinnikkeineen. No, en viitsi edes selostaa puhteen tekemisestä, sillä se ei onnistunut minulta sitten ollenkaan. Homma kulminoi minut siihen pisteeseen, että julistin mökille aikalisän enkä aio nyt juhannusviikolla astua sinne jalallakaan. Tuntuu, että vaikka kuinka ollaan loppusuoralla, niin olen saanut tarpeekseni koko höskästä. Miksei mikään voi onnistua heti ensimmäiseltä yrittämältä?


Oikeasti olisi varmaankin ihme, jos tällaista kulminaatiopistettä ei olisi missään vaiheessa tullut. Kun ajattelee aikaa taaksepäin, tässä on jo yli vuosi tehty asioita aamusta iltaan. Oltu ihan ylibuukattuja ja koitettu vain sinnitellä vaiheesta toiseen. Opetella uutta, yrittää ymmärtää erilaisia työvaiheita, tehdä asioita eteenpäin ja joskus onnistuakin. Jouduttu unohtamaan levontarve, normielämän mukavat menot ja sosiaaliset suhteet. Minä ainakin myönnän, että olen hirmuisen väsynyt. Niin väsynyt, etten tällä hetkellä osaa iloita tähänastisista saavutuksista. Ahdistaa vain ajatella koko mökkiä ja sitä, mikä kaikki on mennyt pieleen ja miten loputon lista on vielä tekemisiä jäljellä. Usko omaan onnistumiseen on tällä hetkellä aika minimaalinen. 

Siksi lieneekin ihan tervettä julistaa nyt aikalisä. Ei se mökki sieltä minnekään karkaa. Kotonakin riittää tekemistä, sillä talon uudet omistajat ovat tulossa tällä viikolla katselemaan talotekniikkaa ja muita huomioitavia asioita. Haluan tietysti, että piha näyttää heidän käydessään nätiltä ja sisäneliöt siisteiltä, joten mylläämistä on sekä sisällä että ulkona. Näitä hommia onneksi osaa tehdä ja näkyvä tulos palkitsee oikeasti. Armaskin saa tepsutella pihahommissa mukana eikä minun tarvitse nyt hetkeen kantaa huonoa omatuntoa sen hoitoon raijaamisesta. Tämä raksatauko tulee nyt oikeasti tarpeeseen. 

Mukavia kesäpäiviä!

P.S. Kuvituksena kesäkuisia Instragram-kuviani. Keittiöstä, ulkovaloista ja pesuhuoneesta haaveilen vielä joku päivä postaavani syvällisemminkin. Sitten joskus.


15.6.2017

Pikku kuutonen

Juu jep! Talven aikana kävi kuten aiemminkin, tapoin yhden oliivipuun. Mutta kuten eräs tätin pikkumies sanoisi, eepä haettoo! Näitähän saa aina uusia. :')


Vuorossa on siis elämäni kuudennen oliivipuun hoivaaminen. Talvesta selviämistä en viitsi ottaa edes tavoitteeksi, jospa edes syksyyn saakka taaperrettaisiin. Puu lähti vähän vahingossa matkaan Kuopiosta, kun kävin sunnuntaina tekemässä täsmäiskun rautakauppaan. Vessanpönttöä ja nurkkalistoja kassalle kärrätessäni tämä pikkuinen yksilö vilkutteli niin söpösti, että pakkohan se oli mukaan napata. Ikeasta löytyi samoilla vauhdeilla sopiva korikin, joten reissu oli tehokas kaikkinensa.

Kuten arvata saattaa, Iisalmen kodissa ei ole tullut juurikaan sisusteltua. Oliivipuu nököttää nyt kodinhoitohuoneessa, mistä onkin jäänyt kuvaamatta sisustuspäivitys viime kevättalvelta - se on varmaankin tuoreinta mitä meillä on tapahtunut! Maalasin nimittäin hiihtolomalla tuon hanan takana olevan seinän uudestaan ja ripustin siihen käpysen roikkumaan. Tästä päivityksestä olen kyllä tykännyt kovasti ja tiirailen julistetta harva se ilta näissä nurkissa touhutessani.

Muista touhuista sen verran, että koko ajan edetään hyvin raksapainotteisesti. Instasta löytyy ajankohtaisimmat räpsyt työmaalta. Siellä ehdin jo iloita putkimiehen saapumisesta, mutta siihen tuli jälleen kerran mutkia matkaan. Huoh. No, autokatokselle saatiin tänään haettua lupa ja keittiö vaikuttaisi olevan nyt pääpiirteittäin valmis. 

Sen verran on turnausväsymystä ilmassa, ettei ajatus toiminut eilen mökillä touhutessani: Viimeistelin jääkaapin käyttövalmiiksi ja laitoin töpselin seinään. Puukkasin oven kiinni ja ajattelin, että siinäpähän nyt viilenee niin saadaan seuraavalla kerralla eväät kylmään. Siivoilin tupaa aikani ja tsekkasin jääkaapin uudestaan. Mutta hitto, eihän se ollut viilennyt astettakaan! Sammuttelin muut hurisevat laitteet ja jäin kuuntelemaan. Ei, ei toiminut. Pistorasian testaaminen imurilla paljasti karun totuuden: ei tule virtaa. Testasin myös uunin ja lieden, eikä kumpikaan inahtanut. Eipä siinä muu auttanut, kuin pikkuisen kirota, lähettää tuhahdellen viestiä miehelle ja lähteä lätkimään. 

Ehkä jo arvaatte, että perästä tuli pian vastausviesti, joka tyynesti muistutti sähkötaulusta löytyvistä pikasulakkeista, jotka pitää naksauttaa päälle. Tuli hivenen hölmö olo, olisihan tuo pitänyt tajuta. No, onneksi ei toteutunutkaan se skenaario jota jo elättelin: se, että taannoin sähköasennusten jatkuessa pikkutunneille olisivat väsyneet miehet asennelleet johtoja silmät ristissä päin honkia. Anteeksi epäluottamuksesta A ja P, ei tule toistumaan. :')

Kivaa päivää!


11.6.2017

Hups, pohjatyöt alkoivat!

Moikkelis! Enpä olisi arvannut vielä viikko sitten, että postailen blogiin nyt tällaisia kuvia. Meidän talomme pohjatyöt alkoivat nimittäin nyt keskiviikkona rivakalla tahdilla. Tai tiesimmehän me, että pohjia tehdään nyt kesäkuun aikana, mutta tarkempaa starttipäivää ei aloitukselle oltu vielä hahmoteltu. Nyt kuitenkin tupsahti paras ajankohta kaivinkoneen ja kuskin ehtimiselle, joten tottahan toki hommiin tartuttiin. 

Tai kuka tarttui ja kuka ei - tilannehan on vielä se, että minä ja mies olemme sairastupailleet täällä edelleen(?!!!). Pohjahommat ovat olleetkin pääasiassa pikkuveljeni ja siskoni miehen handuissa: veli lapionvarressa ja lankomies kaivurin puikoissa. Sama tehokaksikko teki meille syksyllä mökinkin pohjat ja luulenpa, että mikäli kunto olisi antanutkin olla apuna, oltaisiin oltu oikeasti vain tiellä. :') Mutta on kyllä onnellinen olo siitä, että viime päivinä on tapahtunut paljon ja että lähipiiristä löytyy näin ahkeraa ja osaavaa väkeä. 

Ja mitäkö raksalla on sitten tapahtunut? No, pääpiirteittäin kerrottuna ensin kuorittiin pintamaat tulevan talon pohjalta, täytettiin ja tasoitettiin alue hyväksi ja kuljeteltiin vesi- ja viemäriputket oikeille nousukohdilleen. Sitten tuumattiin linjavedot talon lopulliselle korolle ja mitattiin nurkkapisteet. Sen jälkeen lyötiin päälle mursketta ja sepeliä ja tehtiin anturalinjat valmiiksi. Askarreltiin myös salaojat tarkistuskaivoineen paikoilleen ja aukaistiin pihaan tuleva toinen tieliittymä ajokuntoon. Tiivistetysti näin. 

Kuten kuvista voi hahmottaa, talo tulee sijaitsemaan yläpihalla ja saunamökki jää alapihan oikeaan reunaan. Molempien pohja- ja julkisivukuvat voi kurkata tästä postauksesta (tosin muutoksia taloon tuli pikkuisen vielä tämänkin jälkeen). Jonkinmoisella jälkiviiveellä rakennamme talon viereen vielä autokatoksen - rakennukset yhdessä tulevat muodostamaan sitten järven puolelle suojaisan oleskelualueen, minne on näköyhteys ainoastaan veneilijöillä ja vastarannalta kiikaroivilla.

Joskus tulevaisuudessa raivataan puustoa ja avataan vesinäkymää laajemmaksi. Tämä kuitenkin jäänee vasta ensi vuoden työlistalle. Yläpuolen kuvan vasemmassa reunassa huojuu rykelmä vanhoja kuusia; erityisesti niiden takaa vesinäkymä tulee levittäytymään vielä leveämmäksi, sillä nyt puusto on vielä niin tiheää, ettei laineiden kimallus näy takaa ollenkaan. Mutta aikanaan saadaan sitten katsella leveää widescreen-kuvaa järveltä.  

Tässä alemmassa kuvassa on tulevan takaterassin nurkkaus. Terassi tähtää kohti pikkuista niemeä, johon tonttimme eteläraja päättyy. Voin jo niin kuvitella meidät tuohon terdelle tsillailemaan ja kuuntelemaan kesä-ääniä. Sitten ensi kesänä.

Pohja vaatii vielä vähän sipistelyä, mutta sitten voidaankin jo asentaa sokkelivalun alle jäävä finnfoam-eristekerros valmiiksi. Valuporukka on saapumassa hommiin heinäkuun alussa. Autokatoksen paikka jää vielä vaiheeseen, mutta senkin suhteen olisi tavoitteena saada valu tehtyä samalla kerralla. Voi olla, että pykäistään katoksen paikka kuosiin vasta lähempänä heinäkuuta, sillä kaivinkoneella on pian kiire seuraavalle etapille.

Loppuun muutama otos kännykän uumenista. Useamman kerran olen huomannut ajattelevani, että kuvia pitäisi räpsiä enemmän, mutta kummasti sitä käsi hyytyy kun pojat paahtavat työvaiheesta toiseen.

Mukavaa sunnuntaita!

P,S, Juu ei, niitä mökin LVI-hankintoja ei ole vielä kyetty tekemään, eikä valmiista keittiöstä kannata kysyäkään. :') Palataan asiaan niiden tiimoilta sitten kun tämä perhanan tauti taittuu.


5.6.2017

Sairastupailua

Tjoo'o, pitikin mennä leukailemaan siitä miesflunssasta! Täällä kävikin nyt niin, että sekä minä että mies kaaduimme sairastupailemaan ihan kunnolla. Muistaakseni emme ole koskaan aiemmin sairastaneet mitään tauteja samaan aikaan. No, kerta se on ensimmäinenkin ja onhan tämä ihan hauskaa makoilla porukalla ja käydä vuorotellen nessupaketilla. Armas on maailman huomaavaisin koira, joten sekin on osannut ottaa nyt lunkisti.
 

Flunssa taisi napsahtaa meille lopullisesti lauantain raksailujen myötä: starttasimme kotoa jo ennen aamuseitsemää ja takaisin palasimme vasta sunnuntain puolella. Minä ja Armas kotiuduimme aamuyöllä kahden maissa ja mies tuli sähkömiehemme kyydillä vielä myöhemmin, puoli viiden jälkeen. Että jep, reilusti meni yötöiden puolelle, mutta kylläpä tuli edistystäkin aikaan! Mökki on nyt viimeisiä viilailuja vaille sähköistetty, jeij. :) Ajattelin, että olisin käynyt eilen tai tänään siellä kuvailemassa aikaansaannoksia, mutta ei tässä olotilassa jaksa nyt muuta kuin löhötä, lukea lehtiä ja äpöstellä. Ajatustyötä yritin tehdä taloon tulevien kodinkoneiden osalta, mutta ei siitäkään tullut yhtään mitään. Ollaan nyt sitten vaan!

Onneksi tässä ei ole akuutteja aikataulupaineita niskassa. Siis mitään sellaista hommaa, joka pitäisi tehä nyt ihan heti. Kunhan toinnutaan, tehdään raksalle LVI-hankintoja ja mennään taas ihmettelemään keittiön kasaamista.
 
Hymyjä!


3.6.2017

Loma

Sieltä se taas tupsahti. Ja sanoisinpa, että tänä vuonna loma tulee enemmän kuin tarpeeseen! Ennen kuin yritän edes ajatella kesän to do -listaa, pyhitän useamman päivän ensi viikolla työvuoden nollaamiseen. Ilman herätyskelloa, pitkillä aamukahveilla ja pysähtymisellä. 

Nyt viikonloppuna me kuitenkin yritämme vielä raksailla hyvillä tehoilla - siitäkin huolimatta, että mies on ollut jo viikon flunssassa ja minun kurkussani alkoi illalla kutittelemaan kaktus (eihän miesflunssien pitänyt tarttua naisiin?!). Keittiö on kasaantunut mökillä pala palalta, ehkä valmiista uskaltaisi haaveilla jo viikon päästä. Alkupuuskutusten jälkeen ei homma enää ahdista, vaikka aikaa on saanut käyttää tuhottomasti ohjeiden tulkitsemiseen. Ja vaikka muutaman kaapin on saanut tenuta paikalleen useampaan kertaan. :') Tänään ohjelmassa on keittiön ohella sähkötöitä. Uskomatonta ajatella, että raksalla ei enää kohta tarvita työmaavaloa!

Onnellista valmistujaisviikonloppua!

P.S. Kuvituksena ruusuja, jotka mies toi kesälomalaiselle.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...