14.7.2017

Ai, pitäisikös tässä muuttaakin?

18 yötä. Sen verran meillä on jäljellä öitä Iisalmessa. Tai siis Iisalmen talon avainten kanssa; minähän olen ollut nyt jo viimeiset 15 yötä yhteen putkeen Rautavaaralla, joten saman menon jatkuessa on varsinaisia yöpymisiä Iisalmessa jäljellä varmasti enää kourallinen. Näin pitkää Rautavaara-jaksoa en todellakaan suunnitellut etukäteen, viikot ovat vain jotenkin hupsahtaneet eikä pakottavaa tarvetta Iisalmeen ole ollut. Ehkä on jopa alitajuisesti syntynyt jonkinlainen lähtemisen kynnys. Mies on muutamaan otteeseen piipahdellut kaupungissa ja alkoi eilen muistuttelemaan, että pitäisi varmaankin ruveta suunnittelemaan sitä muuttoakin. Niin. Totta tosiaan.

Muuton suhteen minulla ajatukset kiertävät koko ajan pianoon. Se on niin helkatin painava, että muuttoa ajatellessani stressaan yksinomaan sitä, miten ihmeessä saamme soittimen tuotua paikkakunnalta toiselle. Tai siis sitä, saammeko täsmäiskuna sille tarpeeksi nostajia: Iisalmeen tuotuna se tarvitsi pahimmissa paikoissa neljä nostajaa. Apukädet ovat vähissä, sillä lähipiiri on nyt siellä sun täällä reissussa. Pitäisikin siis tuumata, kysellä ja suunnitella, että saadaanko kaikki roudaukset sujumaan omin voimin kärripelillä vai olisiko fiksumpaa tilata muuttoauto kertalaakista. Hmm...

Pikkutavaroista sen sijaan en osaa huolehtia. Olemme muuttaneet miehen kanssa aiemmin yhteensä kolme kertaa ja noilla kaikilla kerroilla olen ollut hyvin stressitön pakkaaja: esimerkiksi vuonna 2012 Lapinlahdelta Iisalmeen muuttaessamme aloitin pakkaamisen vasta muuttopäivän aamuna. :') Mentaliteetti oli tuolloin "tavarat säkkiin ja kyytiin", joten hirveästi ei organisointia tarvittu. Ihme kyllä, tuolla tyylillä ei tavaroiden purkaminenkaan ollut mitenkään hankalaa, kun säkit vain kasasi kaapeittain ja tiloittain. Nyt sentään olen jo hankkinut Clasulta kymmenittäin isoja pahvilaatikoita - niiden avulla saadaan toivottavasti tavaravuori pysymään ojennuksessa väliaikaismajassaan, mökin parvella.

No, onhan tässä vielä ruhtinaalliset pari viikkoa aikaa pähkäillä muuton kanssa. Kunhan saisimme päätettyä lähipäivinä edes sen, millä pelillä muutetaan: muuttoautoja kun ei välttämättä äkkihälytyksellä ole saatavilla.

Mitäs muuta... Tällä viikolla kävimme Kuopiossa Domuksen putiikissa tutkailemassa taloon tulevia kalusteasioita. Domuksen kalusteet kuuluvat Dekotalon normipakettiin ja näyttäisi siltä, että muutamaa viilailua lukuunottamatta löydämme sieltä meille sopivat vaihtoehdot. Ainoastaan keittiön tason ja vessakalusteiden etulevyt joudumme ehkä etsimään muualta. Samalla reissulla menimme Stemmaan tilaamaan mökin pesuhuoneeseen peiliä, mutta löysimmekin lopulta itsemme pötköttelemästä liikkeen sängyiltä. Saimme jopa häkellyttävän asiantuntevaa opastusta nukkumisasioissa ja löysimmekin sieltä potentiaalisen sänkyehdokkaan: meillä on ollut tarkoituksena hankkia uusi sänky, mutta takaraja asialle on ollut oikeasti vasta vuodenvaihteessa. No, nyt on sekin hautumassa. Myös mökkiin tarvittava vuodesohva taisi löytyä samalla piipahduksella - vielä pitäisi mittailla tuvan senttejä, jotta mahtuuhan huonekalu sinne varmasti.

Talon suhteen alkaa viimein tapahtua jotain, sillä sokkeliporukan pitäisi ilmestyä tontille maanantaina. Muottien laitossa menee aikaa, joten itse veikkaan varsinaisen valun tapahtuvan vasta tiistaina. Tämän tiimoilta palailen asiaan kuvien kera sitten alkuviikosta.

Lopuksi voisin kertoa teillekin viimeöisestä agenttiseikkailustani, oli nimittäin pientä äksöniä kesäyössä. Olin siis viime yönä Armaksen kanssa kahdestaan mökillä yötä. Rupesimme nukkumaan suht ajoissa, koska aamulla oli aikainen herätys. Puoli yhdeltä aamuyöllä havahduimme molemmat siihen, että jokin pörisevä auto ajaa asuinalueen tietä pitkin ja käy kääntymässä umpiperän päässä. Ei siinä mitään, uteliaita on tuolla pätkällä riittänyt – parhaimmat käyvät ajamassa lenkin viisikin kertaa päivässä ja ujoimmat öisin. Nyt tuo pörinä ei jatkanutkaan matkaansa, vaan pysähtyi meidän tontin kohdalle. Aamuyöllä! 

Maatöiden johdosta tontilla oli muun muassa kuorma-auto ja pari traktoria, joten tietysti alkoi päässä kilkattaa kello, ettei tuo pysähtyjä voi olla rehellisellä asialla. Yritin ensin kuikkia tilannetta säleverhojen raosta, mutta en nähnyt kunnolla. Aukaisin verhot sitten kokonaan ja siitä hetken päästä auto lähtikin liikkeelle ja pöristeli pois. Taisi huomata, että verhot aukesivat. 

Siinä samassa minulle iski valtava raivo, ajattelin että meidän tontillehan ei kukaan hämäräveikko keskellä yötä pysähtele! Kiskaisin vaatteet niskaan ja hyppyytin koiran auton kyytiin. Lähdimme kylälle paikallistamaan sitä pörisevää autoa, joka tulikin heti vastaan, oli uudestaan ajamassa rantaraittia pitkin. Tyydyin siinä vain pysähtymään ja tiiraamaan kulkupelin tuntomerkit talteen. Ajoin lenkin hiljaisen kylän läpi, ajatuksenani palata mökille rantatien toisen pään risteyksen kautta. Rinteessä olevassa risteyksessä tuo auto tulikin taas vastaan. Tyttökuski oli vissiin kokematon, koska ei uskaltanut sivuuttaa minun autoani ja pysäytti menopelinsä keskelle rinnettä. Mäkilähtökään ei tainnut onnistua, koska rupesivat vaihtamaan paikkoja vänkärinpaikalla olleen pojan kanssa. 

Silloinpa oli minunkin hyvä nousta autosta ja kysyä, että hekö ne ajelevat meidän syrjässä olevalla asuinalueella keskellä yötä. Myönsivät. Tivasin useampaan kertaan, mitä varten pysähtyivät meidän tontin kohdalle. Mitään selitystä eivät antaneet, maahan vain katselivat ja mutisivat ympäripyöreitä. Mielestäni jokaisen vastuullisen aikuisen pitää osata antaa tekemisilleen selitys, mikäli tarkoitusperissä ei ole salattavaa. Raivostutti ihan kamalasti ja antelin autokunnalle sitten oikein olan takaa palautetta keskellä yötä pörisevällä autolla ajelemisesta, ihmisten herättelemisestä ja toisten tontin kohdalle yöllä pysähtymisestä. Suditellen ajoivat pois ja minä näytin peukkua perään. Eipä sen jälkeen pörinöitä kuulunut, mutta kyllä meille tonttikamerat nyt asennukseen menevät.
 
Aurinkoa kesäviikonloppuun!
 
P.S. Kuvituksena otoksia mökkikeittiöstä. Kuvailin sitä enemmälti jo viime viikolla, mutta kameralla ja kuvankäsittelyohjelmallani on tilan kanssa kriisi meneillään. Kerron siitä tarkemmin sitten kunhan saan keittiöstä tänne laajempia otoksia.


1 kommentti:

  1. Oi apua! Sinähän se olit ihan super rohkea! Itse olisin ollut ihan paniikissa 😅😅

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...