13.8.2017

Uusi aika

Olihan se puristus. Edellisen postaukseni jälkeen aloitimme muuton aika pian ja teimme sen lopulta ihan kahdestaan kärripelillä. Itse laskin trippimittarista, että ajelin isältä kaappaamallani maasturilla ja kärrillä yhteensä 1222 muuttokilometriä. Siihen päälle reilut kolmesataa kilometriä miehen veljeltä lainatulla yhdistelmällä sekä omilla henkilöautoilla ajetut kiekat. Tavarakilojen kantamiseen kulutettuja askelia en edes yritä laskea, mutta varmasti niitä oli vähintään miljardi.


En aio hehkuttaa tehokkuuttamme tai uskotella uurastuksen palkitsevuutta, sillä suurimman osan ajasta olin äärettömän ahdistunut ja väsynyt. Kun yli vuoden puurtaa asiasta toiseen jatkuvassa (raksa)stressissä, tällainen ponnistus on aika ilmeinen kulminoitusmispiste. Paitsi henkisellä puolella, on minulla kesän aikana ollut haasteita myös fysiikassa. On ollut alkukesän virustaudin jälkeen selkäkipuja ja tulehtunutta kättä, mutta täysin uutena juttuna ovat pompsahtaneet kehiin järjettömät niskakivut. Niiden aikana pää ei käänny suuntaan eikä toiseen. Ja tietenkin niskakipu napsahti kahdeksi viimeiseksi Iisalmi-päiväksi, jolloin ohjelmassa oli loppusiivouksen teko. Yritäpä siinä sitten hinkata paikkoja puhtaaksi. Vaan eipä ollut vaihtoehtoja, muutto oli pakko saada valmiiksi ja siinä kuitenkin onnistuttiin.


Jätimme uusille omistajille muutamia kalusteitamme, kuten valkoiset nojatuolit, aulan lipaston ja pyykinpesukoneen. Kumisevan tyhjäksi talo ei jäänyt, sillä omistajat toivat sinne jo oman muuttokuormansa vähän etukädessä.

Viimeisenä päivänä kiertelimme sisäneliöt ja ulkotilukset miehen kanssa yhdessä läpi ja painoimme oven lukkoon yksissä tuumin. Vaikka olin etukäteen ihan varma, etten tirauttele kyyneleitä lähtiessä, lukon naksahtaessa tuo ennakointi petti. Olihan se hyvä koti lähes neljän ja puolen vuoden ajan.


Uudet alut tarvitsevat kuitenkin entisten asioiden loppuja ja tämä muutto oli yksi sellainen etappi. Teimme lähdön pari vuorokautta etuajassa, jotta kerkesimme pienelle kesälomareissulle; viimeisen kuormanpurun jälkeen lähdimme heti ajamaan kohti Mikkeliä. Siellä kävimme tietenkin asuntomessuilemassa. Rakennus- tai sisustusvinkkien kahmimisen sijaan meidän tavoitteemme oli hankkia ulkoporeallas ja sellaisen hankintasopimuksen saimmekin tehtyä. Talot kiertelimme läpi leppoisasti kuljeskellen - meidän päivänämme porukkaa oli vähän liikenteessä, joten tungoksesta tai jonoista ei tarvinnut huolehtia. Mikkelistä jatkoimme välietappien ja Fiskarsin kautta etelärannikolle. Hanko, Turku, Naantali - siinä kohteemme. Jos aikaa olisi ollut yksi yö enemmän, olisimme pysähtyneet vielä yhdeksi yönseuduksi Tampereelle. Nyt oli kuitenkin jo kiire posotella kohti mökkiä ja uutta arkea.


Täälläpä siis nyt asustellaan, 24 neliön saunamökissä! Parvi on täynnä järjesteltäviä muuttokamppeita, alakerta sentään ollaan jo saatu selätettyä. Toiminnot ja tekemiset joutuu täällä miettimään erityisen luovalla tavalla, mutta eiköhän tässä syksy saada asusteltua. Uusi aika, se on nyt!


4 kommenttia:

  1. Ihanaa Kipa! Hurja rutistus teillä on ollut, mutta varmasti on sen arvoista. Ihanaa elokuuta ja uutta alkua! ❤️ -Marika

    VastaaPoista
  2. Onnea uuteen aikaan! <3 Kaiken vaivan jälkeen varmasti palkitsevaa vihdoin suunnata katse eteenpäin! <3 Oikein kauniita loppukesän säitä toivottelen teille.

    VastaaPoista
  3. Aikamoinen muuttourakka! Mukavaa uudenlaisen elon alkua!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...